Lue keskustelun säännöt.
"Pelkään" mennä huomenna töihin
12.12.2010 |
Kummallinen pelko iskenyt (tai siis ollut itseasiassa koko tässä työpaikassaolo-ajan) kun mietin seuraavaa työpäivää. Näen jopa unia jossa minua nöyryytetään ja häpäistään tms. En viihdy tässä paikassa, mitään ei tohdi sanoa, kun kaikki tyrmätään enkä tunne mitään "sielusisaruutta" kollegoitani kohtaan. Kohtalontovereita?
Kommentit (6)
vaihtoehtoa tälle paikalle. Mielestäni tällainen "pelko" ja angsti ei voi jatkua. Aiemmissa paikoissa en ole moista kokenut. Toisaalta yritän kauheasti muuttaa asennettani ja olla positiivinen yms. Ei auta. Kohta vuosi takana eikä suurempaa muutosta parempan tässä olotilassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallinen pelko iskenyt (tai siis ollut itseasiassa koko tässä työpaikassaolo-ajan) kun mietin seuraavaa työpäivää. Näen jopa unia jossa minua nöyryytetään ja häpäistään tms. En viihdy tässä paikassa, mitään ei tohdi sanoa, kun kaikki tyrmätään enkä tunne mitään "sielusisaruutta" kollegoitani kohtaan. Kohtalontovereita?
Ootko siis dokannu pikkujouluissa etkä muista, mitä olet tehnyt tai sanonut?
Mulla oli samanlainen tilanne kuutisen vuotta sitten. Työssäolo oli yhtä "pakkoa". Sinänsä työ oli ihan kivaa, mutta työilmapiiri oli hirveä. Useasti ajattelin, että onkohan vika minussa, etten vaan sopeudu heidän maailmaansa.
Jo maanantaina alkoi odottaa seuraavaa viikonloppua, lomaa tms. Ja kotona launtai-iltana jo miettä, että voi kakka; enää sunnuntai ja sitten töihin.
Aloin sitten tosi intensiivisesti hakea uutta työpaikkaa ja puolen vuoden jälkeen "pääsin pois". Nyt olen ollut tässä työpaikassa siitä asti ja PIDÄN tosi paljon. Työkaveritkin ihania. Toki joskus huonoja päiviä niin kuin kaikilla, mutta TOSI HARVOIN ahdistää mennä töihin.
Ap, suosittelen työpaikan vaihtoa ja tiedän, ettei välttämätttä niin helppoa. Älä vaan anna työpaikan "tuhota" Sinun elämääsi. Tsemppiä!!!
Kummallinen pelko iskenyt (tai siis ollut itseasiassa koko tässä työpaikassaolo-ajan) kun mietin seuraavaa työpäivää. Näen jopa unia jossa minua nöyryytetään ja häpäistään tms. En viihdy tässä paikassa, mitään ei tohdi sanoa, kun kaikki tyrmätään enkä tunne mitään "sielusisaruutta" kollegoitani kohtaan. Kohtalontovereita?
Ootko siis dokannu pikkujouluissa etkä muista, mitä olet tehnyt tai sanonut?
Mulla oli samanlainen tilanne kuutisen vuotta sitten. Työssäolo oli yhtä "pakkoa". Sinänsä työ oli ihan kivaa, mutta työilmapiiri oli hirveä. Useasti ajattelin, että onkohan vika minussa, etten vaan sopeudu heidän maailmaansa.
Jo maanantaina alkoi odottaa seuraavaa viikonloppua, lomaa tms. Ja kotona launtai-iltana jo miettä, että voi kakka; enää sunnuntai ja sitten töihin.
Aloin sitten tosi intensiivisesti hakea uutta työpaikkaa ja puolen vuoden jälkeen "pääsin pois". Nyt olen ollut tässä työpaikassa siitä asti ja PIDÄN tosi paljon. Työkaveritkin ihania. Toki joskus huonoja päiviä niin kuin kaikilla, mutta TOSI HARVOIN ahdistää mennä töihin.
Ap, suosittelen työpaikan vaihtoa ja tiedän, ettei välttämätttä niin helppoa. Älä vaan anna työpaikan "tuhota" Sinun elämääsi. Tsemppiä!!!
ap
oli 2 kk sairauslomalla ottamassa vähän lepoa.