Kinaa koirasta :(

isovanhemmille, koska tuo on tapahtunut jo noin monta kertaa ja asiasta on moneen kertaan keskusteltu. Kävisin itse kylässä isovanhemmilla lasten kanssa ja kutsuisin isovanhempia meille käymään, jotta yhteys heihin säilyisi, ja sitten muutaman vuoden päästä, kun lapsi on isompi ja osaa paremmin varoa koiraa, voisi lapsi käydä isovanhemmilla ilman vahtimistakin. Jos koira on sellainen, joka ei yleensä pure ihmisiä, mutta esim. pelkää pieniä lapsia.



Itselläni on koira, joka sietää oikein hyvin isompia lapsia, mutta pelkää pieniä lapsia sen vuoksi, että he ovat niin kovin nopealiikkeisiä ja esim. juoksevat iloisina koiraa vastaan kädet heiluen. Lapset tahtoisivat vaan paijata ja silittää, mutta eihän koira sitä ymmärrä, ja sen vuoksi alkaa haukkua ja muristakin, kun lapsia tulee lähelle. Ei auta edes se, jos pieni lapsi osaa olla rauhallinen, koira pelkää kaikki pieniä lapsia, sen sijaan noin kymmenen ikäiset ja vanhemmat lapset saa sen kanssa riehua ihan rauhassa, ei ikinä murise tai esim. purisi niitä.

Unohdin tuossa mainita sen, että koira puree selkeästi mustasukkaisuuttaan. Tämä saa minut pelkäämään vieläkin enemmän. Tilanne vaan hiertää minun ja isovanhempien välejä, vaikken sitä todellakaan haluaisi. Mutta lapset ovat kuitenkin tässä tilanteessa ehdottomasti etusijalla.

Tai vastuustaan siitä, ettei koira purisi lasta? Ylipäätään mikä on isovanhempien kanta asiaan?

Shetlanninlammaskoira, mutta rotu ei mielestäni oikeuta puremista tai näykkimistä. Isovanhemmat lupaavat aina pitää koiraa erillään, mutta lupaus ei aina pidä, koska koira "livahtaa". He myös puolustavat koiraa ja sitä, että välillä on ollut kyse "vain" näykkimisestä.

oli vastaavaa. Saimme eläinlääkärin kautta yhteyden terapeuttiin joka tekli kotikäyntejä.

Vika ei ollut yksinomaan koirassa vaan myös pojassani.

Kuonokoppa oli alkuun pakollinen , kun poika oli isovanhemmilla hoidossa. Nyt sujuu jo ihan normaalisti.

ja ovat sen myös myöntäneet, niin en päästäisi lastani sinne yksin. Joko menen mukaan tai tulevat meille kylään - ilman koiraa.



Ei tarvi ihmetellä mistä niitä otsikoita riittää, kun koira on purrut/raadellut lapsen. Noita idiootteja piisaa. Ja meillä on kaksi lasta ja kaksi koiraa, en ole koiravihaaja.

Kuonokoppa kuulostaisi minusta oikein hyvältä idealta, mutta isovanhemmat todennäköisesti pitäisivät sitäkin eläinrääkkäyksenä. Heidän kantansa koirankasvatukseen kun tuntuu olevan vähän erilainen. Mainittakoon nyt vielä, että heidän kaksi edellistäkin koiraansa ovat purreet ihmisiä! Samaan aikaan poden siis huonoa omaatuntoa, kun olen niin "jyrkkä" tässä asiassa, mutta huonompaa omaatuntoa tunnen vanhempana, jos päästän lapseni aina vain uudelleen heidän luokseen kyläilemään.

Seuraavalla kerralla voi purra jo ihan tosissaan esim.kasvoista.Lapsesi on sinulle kuitenkin varmasti tärkeämpi kuin suhde appivanhempiin?Koira,joka puree/näykkii ei ole terve päästään,joten mitä vain voi tapahtua seuraavalla kerralla.Ja ei,en ole koiravihaaja,vaan koiranomistaja.

Meilläkin on koira, ja mielestäni ei olisi yhtään ok, jos näykkisi lapsiamme. Eri juttu, jos lapsi tekisi koiralle jotain pahaa, ja koira vaistonvaraisesti puolustautuisi, mutta olemme yrittäneet kasvattaa lapsemme niin, että ymmärtävät, miten luontokappaleita kohdellaan. Vielä ei ainakaan ongelmia ole tullut.



Koiraihmisenä en siltikään ymmärrä yhtään, että jotkut eivät kouluta koiraansa kunnolla, tai edes ymmärrä pitää koiraa poissa jaloista, jos eivät kouluttamiseen kykene.

Kumpi sulle on tärkeämpi? Se rakki vai oma lapsesi? Meillä on molemmilla isovanhemmilla koira ja jos niistä jompikumpi purisi mun lastani niin en todella laskisi enää kertaakaan niitä koiria lapseni lähelle!

Ja mikäli koira on näykkinyt lasta jo useamman kerran niin ei se sitä lopeta.