Namisissa ja ihastunut toiseen -kohtalotovereita?

Aloin nähdä aviomieheni viat selvästi, hän ehdotti avioeroa. Nyt onnellinen yh etäsuhteessa.

Jos onnistun rakastumaan koetan ruokkia tunneta jotta se säilyisi mahdollisimman kauan. Valitettavasti olen häilyväinen, ja rakastumiset menee muutamassa päivässä tai korkeintaan viikossa ohi. Rakkaus jota tunnen miestäni kohtaan on onneksi pysyvämpää laatua.

tosin olen ollut naimisissa pikkasen kauemmin (ehkä 10 vuotta ja sitä ennen slyylatiin toiset 10 vuotta) - ja nyt mä onneton olen täysin retkahtanut yhteen upeeseen mieheen.

Ihastuttiin molemmat toisiimme jo toukokuussa ja suhdehan siitä alkoi, ikävä kyllä.

En siis vielä tiedä, miten tää päättyy tai miten tästä selvitään, joten mitään nsuvoja en kyllä osaa antaa --- kuin ehkä: älä lankee!!! =)

Jos onnistun rakastumaan koetan ruokkia tunneta jotta se säilyisi mahdollisimman kauan. Valitettavasti olen häilyväinen, ja rakastumiset menee muutamassa päivässä tai korkeintaan viikossa ohi. Rakkaus jota tunnen miestäni kohtaan on onneksi pysyvämpää laatua.

Olipa kauniisti kirjoitettu! :) Mutta mut tollanen tilanne repisi hajalle, kun menen niin tunteella mukaan kaikkeen...:/

-ap

Jos mies ihastuu toiseen, hän on paskiainen ja lopulta kaikkien sylkykuppi. Jos nainen ihastuu hän on siinäkin tilanteessa uhri, olosuhteiden uhri. On se vaan niin upeeta. Naiset on kuin kissat. Kiehnää jotain halutessaan mutta kieroilevat lopun aikaa.

mutta flirttiin olen jattanyt ja aina se ihastus menee ohi. nauti ihastuksistasi!

mutta flirttiin olen jattanyt ja aina se ihastus menee ohi. nauti ihastuksistasi!

ei tunteella. Teen tällaisia listoja:



+ on ihana tunne olla vastarakastunut

+ Mr X on puheittensa perusteella huomaavaisempi aviomies kuin omani

+ on niin seksikästä suudella "uutta" miestä

+ meillä on tosi hauskaa yhdessä

- en todellakaan halua olla yh

- en todellakaan halua että lapseni joutuvat kokemaan vanhempiensa avioeron

- oli mun omakin mieheni huomaavaisempi silloin kun oli ollut yhtä vähän aikaa naimisissa kuin Mr X, plus että Mr X pelehtii jo tässä vaiheessa toisen naisen kanssa! Onpa tosi prinssi, hah!

- mä saan jo avioliitossanikin enemmän seksiä kuin haluan, oikeastiko tähän kannattaisi vielä sotkea toinenkin mies?



tms.



Lopputulema on että en oikeasti halua aloittaa suhdetta ihastuksen kanssa.

ja ne ovat menneet ohi, olleet aika viatonta piristystä ja korkeintaan pientä flirttiä. Niitä ei ole mitenkään tarvinnut edes ajatella pois.



Mutta olen myös ollut rakastunut toiseen, mies oli vain niin täydellinen minulle ja hänenlaistaan olin toivonut koko elämäni, en vain uskonut löytäväni. Yritin ajatella järjellä, mutta sitäkin voi tehdä monella tavalla: voi ajatella käytännöllisyyttä tai sitten voi ajatella sitä, mitä elämässään haluaa ja mikä tekee onnelliseksi. Järjellä ajatteleminen johtaa eroon, jos vanha suhde ei ole kunnossa ja käytännöllisyys ei ole arvona kovin korkealla.



Ap:lle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville suosittelisin kääntämään katseen omaan itseen ja omaan suhteeseen: mitä minulta puuttuu kun ihastun toiseen? Mikä on pielessä, vai kaipaanko vain huomiota, hurmaa, tunnetta? Olenko itse kykenevä olemaan onnellinen, vai haenko onnellisuutta muista ihmisistä? Jos haet vain jännitystä, unohda koko juttu. Jos haet huomiota ja ihailua, keskustele puolisosi kanssa. Jos asia on ratkaistavissa vanhassa suhteessa, etsikää yhdessä vastausta. Jos taas ihastuksesi tarjoaa jotain sellaista, mitä puolisosi ei ehkä voi koskaan tarjota, mieti voitko elää ilman tuota asiaa ja hyväksyä suhteenne sellaisena kuin se on. Jos et voi, tulet ihastumaan uudestaan ja uudestaan samantyyppisiin ihmisiin. Harkitse silloin vanhan suhteen jatkomahdollisuuksia.

Ja suhteitakin on ollut kolme.



Joka kerta olen aloittanut suhteen tavallaan itsetuntoni kohennukseen, kun omassa parisuhteessani on mennyt todella huonosti. Pikkuhiljaa olen kuitenkin herännyt todellisuuteen ja alkanut arvostaa oman mieheni hyviä puolia. Ja alkanut funtsia tosi tarkkaan vieraan miehen negatiivisia piirteitä.



ELi tilanne on ratkennut aivan itsekseen. Ja nyt kun oma parisuhde on parantunut, on myös pettäminen loppunut. En silti syyllistä miestäni omista virheistäni, mutta petin omasta pahasta olostani. Hain hyväksyntää ja ihailua.

Mä en ole pettänyt kertaakaan, enkä tiedä, pystyisinkö edes. Kuitenkin mielessä pyörii koko ajan mies, joka ei ole oma. Oma parisuhde on kuralla, ja välillä tuntuu, että pysymme yhdessä pelkästää lasten takia. Välillä menee paremmin, ja taas välillä romahdetaan pohjalle.

Ihastus tähän toiseen mieheen kuitenkin on ja pysyy. Joskus menee pitkä aika, ettei törmätä ja silloin kotonakin menee paremmin. Nyt taas kun tuo toinen on maisemissa, mun on vaikea hengittää.

Ihastuksia mulla on ennenkin tullut ja mennyt, ei siinä mitään. Tämä vain jatkuu ja jatkuu. Olen odottanut, että tämäkin menisi ohi, mutta ei vain mene. Itkettää ja ahdistaa, ja kaipuu toisen luokse on kova.

Erohan tuosta on luultavasti tulossa jos tunteesi tätä toista miestä kohtaan ei pikku hiljaa ala laimenemaan, valitettavasti. Parisuhteessa saattaa kyllä ihastua toiseen, se on luonnollista ja suht' yleistä, mutta on sitten täysin eri asia miten tuota tunnetta käsittelee - heittääkö ns. bensaa liekkeihin jolloin tilanne riistäytyy käsista vai kaataako palon alkuun vettä päälle ja keskittyy omaan puolisoonsa.



Se, jos haikailet ihastuksesi perään eikä tunne ala esim. puolen vuoden tai vuoden kuluttua osoittamaan laimentumisen merkkejä, ei voi olla vaikuttamatta nykyiseen suhteeseesi ja voit olla varma, että myös nykyinen puolisosi huomaa asian - ennemmin tai myöhemmin. Jos ajatuksissasi pyörii toinen mies, et pysty antamaan nykyisen suhteenne eteen kaikkeasi ja sitten tuleekin näitä ns. "kylmiä kausia" eikä kaudet niiden välilläkään välttämättä tunnu nykyisestä puolisostasi miltään juhlalta - asiat painavat varmasti häntä enemmän kuin uskotkaan.



Suosittelen, että mietit perinpohjaisesti mitä elämältäsi haluat ja puhut nykyisen puolisosi kanssa. Ymmärrän kyllä, että uusi tuttavuus on aina mielenkiintoinen, jännittävä, kiinnostava ja kaikinpuolin parempi kuin vuosia vierellä ollut puoliso, jonka jo tunnet läpikotaisin. Pidä kuitenkin mielessäsi, että pomminvarmasti se kultaus kuluu ajan kanssa myös tämän uuden tuttavuutesi yltä - se, mitä sulla silloin olisi kädessä, herra tietää muttei sano ;D, mutta jos nykyisessä suhteessasi on hyvä olla niin mitä lähdet tavoittelemaan? Jotain vielä parempaa kenties? Voit olla varma, että sellaista ihmistä et tule löytämään, joka on täydellinen. Varmasti tuo ihastuksesi kohde tällä hetkellä sinusta tuntuu olevan sellainen mutta väitän että hänen todellista luonnettaan et ole vielä nähnyt - sen näet sitten kun olette olleet yhdessä esim. 2 vuotta - mieti, onko sinulla tällä hetkellä sellainen parisuhde, jonka haluat uhrata? Jos siltä tuntuu, että on niin anna palaa ja nopeasti - päästä miehesikin rakentamaan elämäänsä ja löytämään itselleen puolison, joka arvostaa ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on.



Kuuntele sydäntäsi ja ole avoin, älä tee sitä virhettä että et luovu kummastakaan, siinä leikissä satutat vain itseäsi ja kaikkia ympärilläsi. Mieti mitä haluat, selvitä tunteesi ja keskustele nykyisen puolisosi kanssa avoimesti ja tehkää päätös, jossa sitten pysytte.

Jos mies ihastuu toiseen, hän on paskiainen ja lopulta kaikkien sylkykuppi. Jos nainen ihastuu hän on siinäkin tilanteessa uhri, olosuhteiden uhri. On se vaan niin upeeta. Naiset on kuin kissat. Kiehnää jotain halutessaan mutta kieroilevat lopun aikaa.

Erittäin hyvin sanottu. Tuossakin tapauksessa se naisen rakkauden kohde on jo varmaan nyt näiden AivoVammaMammojen mielestä hirveä kusipää, jätä se paska, kuse sen kenkiin, sillä on pieni munakin jne. Tätä palstaa kun lukee niin naisia joukkona on hyvin vaikea arvostaa, onneksi poikkeuksia löytyy.

Erohan tuosta on luultavasti tulossa jos tunteesi tätä toista miestä kohtaan ei pikku hiljaa ala laimenemaan, valitettavasti. Parisuhteessa saattaa kyllä ihastua toiseen, se on luonnollista ja suht' yleistä, mutta on sitten täysin eri asia miten tuota tunnetta käsittelee - heittääkö ns. bensaa liekkeihin jolloin tilanne riistäytyy käsista vai kaataako palon alkuun vettä päälle ja keskittyy omaan puolisoonsa.

Se, jos haikailet ihastuksesi perään eikä tunne ala esim. puolen vuoden tai vuoden kuluttua osoittamaan laimentumisen merkkejä, ei voi olla vaikuttamatta nykyiseen suhteeseesi ja voit olla varma, että myös nykyinen puolisosi huomaa asian - ennemmin tai myöhemmin. Jos ajatuksissasi pyörii toinen mies, et pysty antamaan nykyisen suhteenne eteen kaikkeasi ja sitten tuleekin näitä ns. "kylmiä kausia" eikä kaudet niiden välilläkään välttämättä tunnu nykyisestä puolisostasi miltään juhlalta - asiat painavat varmasti häntä enemmän kuin uskotkaan.

Suosittelen, että mietit perinpohjaisesti mitä elämältäsi haluat ja puhut nykyisen puolisosi kanssa. Ymmärrän kyllä, että uusi tuttavuus on aina mielenkiintoinen, jännittävä, kiinnostava ja kaikinpuolin parempi kuin vuosia vierellä ollut puoliso, jonka jo tunnet läpikotaisin. Pidä kuitenkin mielessäsi, että pomminvarmasti se kultaus kuluu ajan kanssa myös tämän uuden tuttavuutesi yltä - se, mitä sulla silloin olisi kädessä, herra tietää muttei sano ;D, mutta jos nykyisessä suhteessasi on hyvä olla niin mitä lähdet tavoittelemaan? Jotain vielä parempaa kenties? Voit olla varma, että sellaista ihmistä et tule löytämään, joka on täydellinen. Varmasti tuo ihastuksesi kohde tällä hetkellä sinusta tuntuu olevan sellainen mutta väitän että hänen todellista luonnettaan et ole vielä nähnyt - sen näet sitten kun olette olleet yhdessä esim. 2 vuotta - mieti, onko sinulla tällä hetkellä sellainen parisuhde, jonka haluat uhrata? Jos siltä tuntuu, että on niin anna palaa ja nopeasti - päästä miehesikin rakentamaan elämäänsä ja löytämään itselleen puolison, joka arvostaa ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on.

Kuuntele sydäntäsi ja ole avoin, älä tee sitä virhettä että et luovu kummastakaan, siinä leikissä satutat vain itseäsi ja kaikkia ympärilläsi. Mieti mitä haluat, selvitä tunteesi ja keskustele nykyisen puolisosi kanssa avoimesti ja tehkää päätös, jossa sitten pysytte.

MInä aikoinani rakastuin vieraaseen naiseen ja olin tosi tulisesti rakastunut häneen monta vuotta, ei siitä eroa siltikään tullut ja hyvä niin, koska asioilla on taipumus korjaantua.

Itse en ole voinut liitossani kovin hyvin moneen vuoteen. Tarpeitani ja tunteitani ei ole liiemmin huomioitu ikinä. Jos mulla on paha mieli, mies vain huutaa ja pahoittaa mieltäni lisää. Toki näistä asioista pitäisi puhua ensisijaisesti mieheni kanssa, mutta mikään ei ole silti muuttunut. Mennään miehen kriisistä toiseen, ja mun pitäisi jaksaa tukea ja kuunnella. Kuka kuuntelisi minua?

Ymmärrän itse varsin hyvin, että parisuhteessa on aina ongelmia. Tiedän myös, mitkä asiat tuossa ihastuksessani ajan kanssa alkaisivat ärsyttämään. Lisäksi elämäntapa on niin kovin erilainen, että parisuhdetta tuskin edes ikinä syntyisi.

Ehkäpä tuo ihastus onkin vain pakokeino omasta (huonosta?) suhteesta?