Lapsen joulu yhteistä omaisuutta?

Mitä on syntynyt käsitys, että perhe automaattisesti viettää joulunsa vuoroin molempien isovanhempien kanssa?



Minulla on lapsi edellisestä suhteesta ja jaamme jo hänen isänsä kanssa joulut eli saan olla joulun lapseni kanssa joka toinen vuosi. Olen nyt uudessa suhteessa ja odotamme mieheni kanssa toista lasta perheeseemme ensi vuonna. Nyt hänen äitinsä (=anoppini) olettaa, että me vietämme joulun hänen kanssaan. Lausahtikin joku aika sitten, että "vietetään me sitten aina yhdessä joulut". Taustaksi voin kertoa, ettei heillä mieheni kanssa ole ollut tapana viettää joulua yhdessä kuin satunnaisesti jos kummallakaan ei ole ollut muita suunnitelmia. Silloinkin mies on käynyt äitinsä luona max tunnin joskus pyhien aikaan ja vienyt paketin, kun eivät ole olleet kovin läheisiä.

Nyt on meidän vuoromme saada esikoinen jouluksi ja ajattelimme mennä minun vanhempieni luokse, jonne myös sisarukseni perheineen aattoiltana kokoontuvat. Esikoisen kanssa on joulut vietetty aina siellä ja sinne lapsikin jouluksi haluaa. Minun vanhempani ovat lapselle erittäin läheisiä ja iso osa elämää. Miehen äitiin lapsi on vasta tutustumassa, kun anoppi alkoi ottaa aktiivisesti osaa elämäämme kun tulin raskaaksi eli loppukesästä.



Olen kysellyt anopilta aikaa sitten hänen joulusuunnitelmista ja työvuoroista, mutta aina vastasi ettei vielä tiedä mitä aikoo. Nyt ilmoitti, että oli toivonut aattoillan (!) töistä vapaaksi, että voidaan viettää yhdessä joulua. Tämä siis ennen kun neuvotteli ollenkaan meidän kanssa. Kun ehdotin, että vietetään me aatonaattona yhteistä joulua, niin loukkaantui ja maalaili marttyyrinä kuinka yksin istuu aattoillan telkkarin ääressä. Sanoin, että tässä mennään nyt lapsen ehdoilla ja suunnitellaan lapselle ihana joulu. Me aikuiset voimme joustaa omissa juhlissamme päivällä. Sanoi, että voi sen pukin tilata hänenkin luokseen ja jatkokeskusteluissa oli loukkaantunut eikä oikein sanonut mitään kun yritin perustella ja löytää kompromissia. Toki on mukava, että haluaa olla meidän kanssa ja haluamme hänenkin kanssaan viettää joulua, mutta eihän hän voi sanella ehtoja.



Olen aivan varma, että tämä ei käy helpommaksi tulevina vuosina, kun toinen lapsemme on syntynyt. En ala lupailemaan mitään vuorovuosia vaan jatkossa vietämme oman joulun ja kutsumme isovanhemmat käymään pyhinä jos ja kun meille sopii.



Emme taida olla ainoita, jotka joutuvat tasapainoilemaan asian kanssa? Syyllistäminen ja loukkaantuminen vain ei lisää haluja viettää anopin kanssa joulua tulevina vuosinakaan... Olemme muutenkin tottunut viettämään itsenäistä elämää ja päättämään omista asioistamme eikä mieleeni edes juolahtanut, että anopilla olisi sananvaltaa meidän perheen joulusuunnitelmiin.

Tässä menee kaikilla joulufiilis kun aikuiset alkaa kiukuttelemaan...