Lue keskustelun säännöt.
Äitini on istuttanut minuun syövyttävän negatiivisuuden
10.12.2010 |
Sen huomaa varmaan jo siitä, että kirjoitin tuon otsikon :) Mutta siis lapsena oli tavallista, että äiti puhui pahaa lähipiirin ihmisistä, eikä luottanut ikinä kehenkään. Olemme jopa lähteneet juhlista kesken pois, koska äidillä oli niin negatiivinen tunne tilaisuudesta. Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka.
Nyt aikuisena olen huomannut, että on vaikeaa luottaa ihmisiin. Ajattelen ensimmäiseksi pahaa kaikista. Miten tällaisesta voisi päästä eroon?
Kommentit (28)
Ajattele ihan ekana, mitä menetät jos suhtaudut myönteisen uteliaasti ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ajattelemaan hyvää ihmisistä. Yritä tallentaa mieleen erityisesti ne hetket, kun sinua on kohdeltu oikein hyvin.
ei HUOMAA jos häntä kohdellaan hyvin :)
askeleen olet jo ottanut kun olet tiedostanut ajattelutapasi. Tonen askel on tietoisesti katkaista negatiiviset ajatukset heti kun huomaat niiden tulevan.
niitä positiivisia asioita muista!
ja ajattelemaan hyvää ihmisistä. Yritä tallentaa mieleen erityisesti ne hetket, kun sinua on kohdeltu oikein hyvin.
Negatiivisesti ajatteleva ei HUOMAA jos häntä kohdellaan hyvin :)
Nuorena luulin vielä, että elämä on enimmäkseen kivaa ja ihmiset mukavia mutta on kyllä siperia opettanut. Enää en luota juuri kehenkään ja helpommalla pääsee kun ei luule ihmisistä liikoja. Oma apu on paras apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta muista, että kun olet tiedostanut asian, voit itse aktiivisesti ajatustapaasi muuttamalla tehdä jotain. Sinusta ei tarvitse tulla äitisi kaltainen.
Mulla ei ole samankaltaista historiaa, äitini oli hyvin lempeä ja kiltti ihminen ja sellainen olen yleensä ottaen itsekin, kai. Mutta kuitenkin vain ihminen, ja joistakin ihmisistä tulee ajateltua joskus kurjasti, mikä harmittaa itseänikin. Esim. exääni en ajattele ollenkaan hyvällä, joskus arvostelen mielessäni tosi ilkeästi vieraita ihmisiä jne.
Sain kerran eräältä, hmm, tiedostavalta ihmiseltä neuvon, että mun täytyy lähettää valoa exäni suuntaan eikä ajatella negatiivisesti. Tehdä siis valonlähetysharjoituksia! :D Tämä kuulosti tosi huvittavalta, lähettää valoa, hymph... Mutta sanoista "tekoihin", niin mä rupesin tukahduttamaan jokaisen ilkeän ajatuksen exästäni heti, kun tajusin taas mässääväni siinä inhossa. Kirjaimellisesti kuvittelin sen pallopään... sori... :D seisomassa jossain, ja sen sijaan että miettisin miten vastenmielinen ihminen se on (väkivaltainen narsisti, tätä ei mikään ajatusleikki muuta, mutta omaa suhtautumistani voin muuttaa!), kuvittelen hänen ylleen laskeutuvan valon, jonka minä voin lähettää.
Tätä toistin aina kun hän otti yhtettä ja mulla alkoi syke nousta: visioin hänet ja lähetän valoa hänen ylleen.
Ihan kipeetä, mutta se on toiminut. Mulla ei ole tarvetta enää ajatella sitä negatiivisesti, eikä ajatella ollenkaan. Enää ei tarvitse visualisoida sitä ihmistä silmieni eteen ja sitä valohässäkkää, riittää kun mä hoen mielessäni "valoa, valoa, valoa"... Niin se ärsytys ja nega menee ohi.
No tämä toimii nyt myös niinä hetkinä, kun huomaan ajattelevani ilkeitä vieraista ihmisistä huonoina päivinäni. "Mitä tuokin haiseva tantta tulee tuohon MUN viereen istumaan, ihan kun tilaa ei ois oll... VALOA, VALOA, VALOA, VALOA!!!" :D Siis aina kun joku ihminen ärsyttää mua, niin sen sijaan että edes muodostan ajatuksen siitä ärsytyksestä, tukahdutan sen ajattelemalla valoa, siis valoisia ajatuksia siitä ihmisestä ja tilanteesta.
Mä tiedän kuulostavani joltain new age -viiripäältä, mutta mitäpä siitä, mun elämäni on nyt helpompaa ja positiivista mielenvirettä on helpompi pitää yllä, kun ajattelee, niin - valoa. :)
Nuorena luulin vielä, että elämä on enimmäkseen kivaa ja ihmiset mukavia mutta on kyllä siperia opettanut. Enää en luota juuri kehenkään ja helpommalla pääsee kun ei luule ihmisistä liikoja. Oma apu on paras apu.
Minun mielestäni ihmiset ovat avoimia ja mukavia ja elämä on ihanaa. Mutta se saattaa johtua siitä että kohtelen muita kuten itseänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miksi on päässyt unohtumaan. Pitäisiköhän oikein kirjoittaa ylös noita hyviä kokemuksia, olisikohan tyhmää? Kävisi sieltä aina lukemassa, kun olisi oikein negatiivinen ja kiukkuinen olo.
ap
ja ajattelemaan hyvää ihmisistä. Yritä tallentaa mieleen erityisesti ne hetket, kun sinua on kohdeltu oikein hyvin.
itselläni vain meni yli 30v, ennenku tajusin äitini todellisen luonteen ja sen vaikutuksen itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa ja auttaa minua. Otan samantien käyttöön tuon VALOA VALOA VALOA mantrasi :) Toivottavasti en jossain tilanteessa ala huutamaan sitä ääneen. Voisi herättää ihmetystä.
ap
Se voi auttaa sinua kuitenkin ymmärtämään itseäsi ja saatat vähitellen luopua ajatusmallista ainakin joiltakin osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi auttaa sinua kuitenkin ymmärtämään itseäsi ja saatat vähitellen luopua ajatusmallista ainakin joiltakin osin.
äiti, joka on tosi epäluuloinen ihmisiä kohtaan. Esimerkki: meni ystävättärensä kanssa teatteriin. Väliajalla kävivät vessassa. Äiti jäi puuteroimaan nenäänsä ja ystävätär meni vessaan ja otti käsilaukun mukaansa. Äitini ei tämän teatteri-illan jälkeen soittanut hänelle moneen kuukauteen. Miksi?
Koska ystävätär "ei luota häneen". Miksi ei luota? Koska ei jättänyt sitä käsilaukkua äidilleni siksi aikaa kun meni vessaan, vaan otti sen mukaan. Äitini loukkaantui siitä. Hän otti sen henkilökohtaisesti.
Näitä juttuja olis vaikka kuinka paljon... Hän on huomaavinaan, että häntä tervehditään eri tavalla kuin muita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena luulin vielä, että elämä on enimmäkseen kivaa ja ihmiset mukavia mutta on kyllä siperia opettanut. Enää en luota juuri kehenkään ja helpommalla pääsee kun ei luule ihmisistä liikoja. Oma apu on paras apu.
Minun mielestäni ihmiset ovat avoimia ja mukavia ja elämä on ihanaa. Mutta se saattaa johtua siitä että kohtelen muita kuten itseänikin.
Minuakin, ihan tuntematonta, aloit heti haukkumaan, että vika on minussa ja sinä olet parempi.
Mun mutsi oli aivan samanlainen. Hän on nyt jo kuollut. Sä oli kyyninen, epäluuloinen ja vihamielinen ihmisiä kohtaan ja huomaan tulevani samanlaiseksi. Tosin maailmastakin on tullut kovempi monella tapaa joten sekin kyynistää ja tekee vihamieliseksi.
Tätä olenkin joskus kokeillut ja se tuntui toimivan. En tiedä, miksi on päässyt unohtumaan. Pitäisiköhän oikein kirjoittaa ylös noita hyviä kokemuksia, olisikohan tyhmää? Kävisi sieltä aina lukemassa, kun olisi oikein negatiivinen ja kiukkuinen olo.
ap
ja ajattelemaan hyvää ihmisistä. Yritä tallentaa mieleen erityisesti ne hetket, kun sinua on kohdeltu oikein hyvin.
Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa ja auttaa minua. Otan samantien käyttöön tuon VALOA VALOA VALOA mantrasi :) Toivottavasti en jossain tilanteessa ala huutamaan sitä ääneen. Voisi herättää ihmetystä. ap
Kokeile ihmeessä, voi tepsiä odottamattomalla tavalla... Ei kai siinä sen kummempaa taikaa olekaan, kuin sen ikävän ajatuksen "tukahduttaminen" toisella ajatuksella, mutta toimi miten toimi, niin hyvä kuitenkin niin.
Ja joo, täytyy tosiaan olla tarkkana, ettei ääneen huuda valoa! :D Itsekin saatan näyttää typerän keskittyneeltä, kun jään jankkaamaan mielessäni sitä valoa, heh... Ehkä muodostan huulillani ne sanat, tiedä häntä. :D
-8
äiti, joka on tosi epäluuloinen ihmisiä kohtaan. Esimerkki: meni ystävättärensä kanssa teatteriin. Väliajalla kävivät vessassa. Äiti jäi puuteroimaan nenäänsä ja ystävätär meni vessaan ja otti käsilaukun mukaansa. Äitini ei tämän teatteri-illan jälkeen soittanut hänelle moneen kuukauteen. Miksi? Koska ystävätär "ei luota häneen". Miksi ei luota? Koska ei jättänyt sitä käsilaukkua äidilleni siksi aikaa kun meni vessaan, vaan otti sen mukaan. Äitini loukkaantui siitä. Hän otti sen henkilökohtaisesti. Näitä juttuja olis vaikka kuinka paljon... Hän on huomaavinaan, että häntä tervehditään eri tavalla kuin muita jne.
"ystävä ei luota häneen" :))
Nuorena luulin vielä, että elämä on enimmäkseen kivaa ja ihmiset mukavia mutta on kyllä siperia opettanut. Enää en luota juuri kehenkään ja helpommalla pääsee kun ei luule ihmisistä liikoja. Oma apu on paras apu.
Minun mielestäni ihmiset ovat avoimia ja mukavia ja elämä on ihanaa. Mutta se saattaa johtua siitä että kohtelen muita kuten itseänikin.
Minuakin, ihan tuntematonta, aloit heti haukkumaan, että vika on minussa ja sinä olet parempi.
Luit rivien välistä jotain jota en sinne laittanut. Olet aidosti negatiivinen ihminen :)
Jos olisin tarkoittanut että olet huonompi kuin minä, olisin kirjoittanut niin myös. Muistutat muuten exääni. Kun häneltä kysyi: kävitkö kaupassa, hän huusi "vittu kukaan sanonut että pitäis mennä kauppaan!" kun kysymys oli vain siitä että onko hän käynyt kaupassa. Ja vastaukseksi tietysti olisi riittänyt "Joo" tai "En".
ja ajattelemaan hyvää ihmisistä. Yritä tallentaa mieleen erityisesti ne hetket, kun sinua on kohdeltu oikein hyvin.