Äiti ja isä työssä, lapset anopilla päivähoidossa.

Toihan on aika tyypillistä, että lapset osoittaa mieltänsä kun olet "jättänyt" ne hoitoon. Tossa vaan pitäisi olla tiukkana ja ottaa ne reippaasti mukaan kotiin ja heti kun haet ne. Keskustelun paikka anoppisi kanssa.

Uskomatonta, että aikuinen viitsii kiukutella tuolla tavalla, kun omilla lapsillaan on hyvä olla.



Ja ymmärrätkö, että ne lapset osoittaa sua kohtaan mieltään siksi, kun ne rakastaa sua, ja kokee että olet ne päiväksi hyljännyt? Ei ne ymmärrä miksi aikuiset käy töissä.



Jos SINÄ teet tuosta vastakkainasettelua, voit olla varma, että kaikki tulevat kärsimään. Säälittävintä mitä voisit tehdä olisi se, että laittaisit lapsesi päiväkotiin koska olet liian kateellinen anopille.



PS. Mullakin on lapset hoidossa osan viikkoa appivanhemmilla. Ihan tuttua on tuo lasten käytös. Onneksi mulla ei ole itsetuntoongelmia.

mutta meillä kotona. Anoppini osasi hoitaa tilanteen aina hienosti eli hehkutti jo etukäteen äidin ja isän tuloa jne. Lisäksi aina näissä tilanteissa korosti, että päivät ovat menneet hyvin, mutta nyt on aika hänen lähteä kotiin.



Oli mullakin silti tuskani eli anoppi siivoili meillä ja sanoi välillä, että "Autan sinua, koska minulla ei koskaan ollut ketään!" Tämä sai minut raivoihin, koska siivoaminen ei mielestäni ole mikään äitien yksinoikeus...



Kokemuksena siis ristiriitainen, mutta toisaalta palkintona on aivan loistava suhde lasten ja mummon välillä! Tämä siis edelleen, vaikka lapset ovat jo koululaisia.

Olisit tyytyväinen että lapsilla on hyvä olla. Tuo on ihan normaalia heiltä.

no mun anoppi ei ole innostunut lapselapsista,näkee heitä hetken 2 kertaa vuodessa,ja on kyseessä viiskymppinen,ja kaks nuorinta ovat hänen ainoita lapsenlapsia. että kivempi se noin ois.

Varsinkin tuo varmasti harmittaa jos anoppi peittelemättä nauttii suosiostaan. Mutta hyvä kuitenkin että lapsilla on noin onnellinen hoitotilanne.

sitä vastakkainasettelua teen, jos anoppi aina lupailee jne. Ja on keskusteltu jo muutoinkin, kun normaalirutiinit ei pelaa jne. Ruokaa ei tarvitse syödä ja saa keksiä, jälkkäreitä, leipää. Sohvalla saa syödä, televisiota katsoen. Ei tämä onnistu, jos joka päivä hoitaa ja ei käsitä, että mummoilu on eri asia, kuin lasten päivähoitaminen.



Toki minä olen sitten av-skaalan mukaan se huono, kun en hyväksy, että lapsilla on hyvä olla. Mistään normaalista viis. Lapset olivat tavallisessa päivähoidossa, mutta mies ja anoppi halusivat näin ja sitten päätettiin kokeilla. Päivähoidossakin sinniteltiin, mutta päivätäti sentään käsitti sen, että kun äiti tulee hakemaan, kotiin lähdetään...

Et kai oikeasti kuvittele että voit syyttää vain anoppia siitä että lapset kiukuttelevat kotiin lähtöä? Kannattaisiko vaan itse päättää missä raja kulkee ja ottaa lapset mukaan. Ei se oikeasti ole anopin asia saada lapsia kotiin. Tietenkin hän voisi auttaa, mutta vastuu lasten kotiin saamisesta on sinulla.



Jos et tykkää hoitotyylistä, niin punnitse vaihtoehdot. Mieti mitä plussaa ja mitä miinusta tulisi jos laitat lapset päiväkotiin ja taas vastaavasti jos jatkavat anopilla hoidossa. Tuntuu että nyt odotat anopin olevan täydellinen lastenhoitaja, vaikka ihminen vain hänkin on.

sille anopille vielä kertaalleen näistä asioista, jos se ei sen jälkeenkään ala skulaamaan, niin tarhapaikkaa vaan hakemaan.