Harmittaa, 8-vuotias tyttäremme ei halua harrastaa mitään.

mutta olishan se nieltävä, jos vekaruus ei halua harrastaa, ei voi oikein pakottaakaan.



Toivotaan, että ensi vuodelle keksitte jonkin kivan harrastuksen.

kannattanu maksaa, jos kömpelö lapsi tykkäs siitä kalliista harrastuksesta??

Mitäpä jos sinä ja miehesi alkaisitte lapsen kanssa harrastaa esim hiihtämistä. luistelua, uimista? Miksi vanhemmat aina ovat tuuppaamassa lastaan muualle harrastamaan kun sitä voi tehdä lapsen kanssa itsekin, ilmaiseksi ja lapsi takuulla nauttisi.

muutakin liikuntaa kuin jumppa. Ehkä joku muu liikuntaharrastus kiinnostaisi? Käykää kokeilemassa.



Tai jospa harrastaisi alkuun jotain ihan muuta, kuten partiota tai musiikkia? Tästä voisi saada jonkun harrastuskipinän, jolloin liikuntaharrastuskin voisi alkaa kiinnostaa. Tosin liikuntaa voi harrastaa seurojen ulkopuolella. Onhan pyörä hankittu ja uimahallit käytössä?

Miksi vanhemmat aina ovat tuuppaamassa lastaan muualle harrastamaan kun sitä voi tehdä lapsen kanssa itsekin, ilmaiseksi ja lapsi takuulla nauttisi.

ainakin tykkäävät pelata fudista mieluummin kavereiden kanssa joukkueessa ja käydä peleissä ja turnauksissa!

onhan se ihan eri asia, kun potkia palloa äidin kanssa!

Meidän 6v. ei ole innostunut iltaisin lähtemään harrastuksiin pk:n jälkeen, ja minusta saa alkaa harrastamaan sitten kun itse haluaa. Itse aloitin harrastamaan tanssia "vasta" 10-vuotiaana ja siitä tulikin sitten tärkeä harrastus aina aikuisikään saakka, ja ehkäpä virittelen harrastuksen vielä myöhemmin uudestaan.

Meillä "harrastetaan" lasten kanssa mm. lenkkeilyä, pulkkailua, luistelua, hiihtoa, lumitöitä, remontoimista, leipomista, ruoanlaittoa, elokuvia, laulamista, tanssimista ihan ilman mitään ohjattuja tunteja.

Esikoinen on musikaalinen ja siihen toivoisin osaavani myöhemmin innostaa häntä, mutta jos ei itse innostu, niin sitten ei.

Yleensähän sitä harrastetaan asiaa jossa on hyvä ja saa niitä onnistumisen tunteita. Jos kömpelö menee johonkin telinevoimisteleluun ja joka kerta tuntee olevansa tosi huono, niin ompa kiva harrastus..

Musikaaliset hattastaa soittamista, taiteelliset piirustusta/maalausta jne. Entäs partio?

7-vuotiasta poikaa yritin innostaa esim. johonkin koulun kerhoon. Olisi niin kätevää, kun voisi harrastaa heti koulun jälkeen eikä tarvisi edestakaisin kulkea (en voi kuskata autollakaan). Ei vaan kiinnosta.



Toisaalta poika esim. lukee paljon, leikkii mielellään ja monipuolisesti, kerää postimerkkejä ym. ym. Eli ei loju tietokoneen ääressä kaikkea vapaa-aikaansa. Liikuntaakin saa arjessa riittämiin. Ja koulussa on kavereita. Joten miksi suremaan? Hassua, jos harrastuksen kriteerinä on se, että se tapahtuu kodin ulkopuolella. Ja monille vain liikunta on harrastus.

lapsena totutut liikuntottumukset vaikuttavat myös aikuisiän terveyteen



Aiheesta löytyy tutkimuksia. Joitakin linkkejä tässä:



http://www.iltalehti.fi/elintavat/2010060711817809_el.shtml



http://www.slu.fi/lum/10_06/uutiset/tutkimus_lasten_liikuntasuositus/



http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elintavat/liikunta/



http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…



Mutta kuinka saada vastahankainen lapsi innostumaan liikunnasta?



Ap:n lapsi ei halunnut mitään harrastuksia. Tuskin on vakavaa jos vaikka tämän vuoden onkin ilman harrastuksia. Entä jos lähtisitte katsomaan eri harrastuksia, voitte kysyä lapsen kaveria mukaan, jos hitaasti lämpiävä lapsi innostuisi helpommin mukaan.

liikuntaa ei ole riittävästi, tarvii sitä tietty lisätä. Mutta ei siihen välttämättä tarvi mitään erityistä harrastusta. Käveleekö lapsi koulumatkat, onko jotain muuta "pakollista" liikuntaa? Onko leikit paikallaan istumista vai liikkuuko siinä jatkuvasti? Kyllä minusta tunnin laskeminen pulkkamäessä vastaa ihan hyvin jotain ohjattua liikuntaharrastusta. Toki on mukavaa, jos jokin kiva ohjattu liikuntaharrastus löytyy, mutta ei se välttämätöntä ole.



Mutu-tuntumani on, että juuri se arkiliikuntaan tottuminen on sitä, mikä kantaa hedelmää sitten nuorena ja aikuisena. On ihmisiä, jotka ovat tottuneet siihen, että joka paikkaan pitää päästä autolla ja sitten niitä, jotka ensisijaisesti kävelevät tai pyöräilevät.



Itse en harrastanut lapsena liikuntaa, mutta liikuin kyllä paljon. Liikunnassa en ollut mikään haka, olin aika kömpelö. Ehkä sitä olisi ollut hyvä hioa jotenkin. Mutta tärkeintä on, että mielestäni peruskuntoni oli ihan hyvä, ja sillä kai terveydelle on enemmän merkitystä kuin esim. sillä kuinka näppärästi heittää kärrynpyöriä.



T: se 7-vuotiaan harrastamattoman pojan äiti

Jos suvussa on isän tai äidin puolelta persjalkaista päärynämallia, niin pistäkää (tai ehdottakaa) tenavalle uintia. Siitä saa kauniin kropan. Olen ikuisesti vanhemmilleni kiitollinen siitä, että olin uintivalmennuksessa ala-asteikäisenä kun kroppa alkoi kehittyä. Muuten olisin nyt luisuolka isopylly - uinti kehitti kauniisti vartaloa ja tasapainotti sitä.



Ja katsokaas miltä ne uimarimiehet näyttää :)



Ja onhan niitä ilmaisiakin harrastuksia

- taidenäyttelyt (kyllä, lapsi voi tykätä niistä)

- valokuvaus (tekniikka ei ole pääasia, vaan luovuus)

- musiikki (kuuntelu, opiskelu, esittäminen)

- kirjallisuus

- piirtäminen

- kävely, juoksu, pyöräily..

Mitäpä jos sinä ja miehesi alkaisitte lapsen kanssa harrastaa esim hiihtämistä. luistelua, uimista? Miksi vanhemmat aina ovat tuuppaamassa lastaan muualle harrastamaan kun sitä voi tehdä lapsen kanssa itsekin, ilmaiseksi ja lapsi takuulla nauttisi.

Meillä nimenomaan näin, koska lapset (5v ja 8v) eivät halua ohjattuun toimintaan. Nauttivat suunnattomasti siitä, että ollaan ja tehdään yhdessä. (Tästä on tullut kiitosta niin koulusta kuin päiväkodistakin.)

Liian usein se on vanhemman oma kunnianhimo jonka takia lapsia röijätään harrastamaan yhä nuorempina. Itse olen lapsena ollut kaikki arki-illat harrastamassa ja viikonloput kisamatkoilla, omasta tahdostani, mutta ei mua haittaa ettei omat lapseni tahdo kulkea samoja jälkiä. Päinvastoin se olisi meidän yhteisestä ajasta pois.

Pienempänä tykkäsi uusista asioista ja harrasti yhtä sun toista. Sitten yhtäkkiä tyssäsi, ei halunnut 7-8-vuotiaana harrastaa yhtään mitään. Taisi enegiaa mennä niin paljon koulukuvioiden ja uusien kaverijuttujen opetteluun, ettei harrastamiselle ollut tilaa. No, 9-vuotiaana alkoi kiinnostua musiikista ja kun myös pari kaveria tykästyi musaharrastukseen, oli uusi harrastus pian selvillä. Nyt ikää on 10 vuotta ja lapsi oikei RUIKUTTI, että saisi aloittaa soittotunnit. :D

Mitäpä jos sinä ja miehesi alkaisitte lapsen kanssa harrastaa esim hiihtämistä. luistelua, uimista? Miksi vanhemmat aina ovat tuuppaamassa lastaan muualle harrastamaan kun sitä voi tehdä lapsen kanssa itsekin, ilmaiseksi ja lapsi takuulla nauttisi.

Pääasiallisesti on tarkoitus löytää harrastus, jonka tervehenkiset tavat kantaa murrosiän yli. Murrosikäisenäkin voi tietenkin harrastaa yhdessä vanhempien kanssa, mutta kaveripiirin merkitys kasvaa ja silloin toivon että liikkkuu liikuntaaa tosissaan harrastavien kanssa. Tällöin on pienempi todennäköisyys liikkua porukoissa, joissa kulkee tupakka, alkoholi ja huumeet.

Toinen tavoite ohjatussa liikunnassa on antaa lapselle vanhempien lisäksi muita aikuissuhteita ja antaa kasvaa myös hitusen irti äidistä ja isästä. Lisäksi harrastuksessa kavereita saa usein eri alueilta ja piirit eivät ole niin suppeat kuin vain oman luokan kavereiden kanssa liikkuessa (näitä nähdään jo koulussa).

Kolmas tavoite on että lapsi saa itseluottamusta harrastuksen kautta. Kiva olisi että löytyisi asia missä lapsi on hyvä ja saa kokea onnistumista.

Meillä lasten lajeiksi on valikoitunut liikunta. Tässä se hyvä puoli että nämä terveet elämäntavat toivottavasti kantavat myös myöhemmällä aikuisiällä. Lisäksi me vanhemmat koemme liikuntaharrastukset läheisiksi.

Tämän lisäksi meillä me vanhemmat teemme yhdessä asioita lasten kanssa. Laskettelemme, käymme uimassa, lenkillä.

Meilla 8v poikaa ei oikein innosta kanssa mikaan. Tosin han tahtoisi ratsastamaan, mutta talla hetkella se ei onnistu...vuosimaksu taalla 2500+ tunnit 50 kerta. lupasin kylla, etta kun suomeen takaisin tullaan niin varmasti saa ratsastaa jos haluaa, samoin tytto (6v).



ei minuakaan lapsena paljon mikaan harrastus kiinnostanut....