äitien välinen hyväksikäyttö

jos normaalisti kierrätetään tavaroita eteenpäin.



Ongelma on se, kun niitä vaatteita kinutaan lainaan, ja kun ne palautetaan, osa puuttuu (kalliimmat), osa on pesemättömiä (ei ehditty, vaikka lapsi on jo kaksi kokoa isompi) ja vaikka ilmaiseksi on saatu ja vaatteita paljon käytetty, takaisin ei tule yhtään ylimääräistä oman lapsen vaatetta (vaikka niitä on paljon lahjaksi saatujakin). Eli toisin sanoen otetaan vaan ei anneta.



Tottakai on aivan eri asia, jos niitä vaatteita tuputetaan. En minäkään sellaisista maksa. Mutta jos niitä pyydetään lainaan, niin vähintä mitä voi tehdä, on palauttaa ne pestyinä takaisin. On ärsyttävää pestä, ommella ja korjata vaatteita, jotka ovat ihan uudenveroisina lähteneet meiltä. Miksi se lainaaja ei voi huolehtia siitä, että ne on parsittu ja pesty? Jos lainaatte kirjoja ystävillenne, oletteko tyytyväisiä, kun saatte takaisin kannettoman tekeleen, joista osa sivuista on revitty? Kyllä kulumisen jälkiä saa näkyä, mutta rikkimenneet korjataan. Eikö se kuulu hyviin tapoihin? Vai onko niin, että kaikkea pitää lainata mutta mitään ei saa odottaa takaisin?

eikä minulle tulisi mieleenikään käyttäytyä noin törkeästi. Jos lapseni menee kaverilleen leikkimään niin tottakai kaverikin kutsutaan vastavuoroisesti meille leikkimään.



Ostin tutultani lapsellemme käytetyinä vaatteita. Ne maksoivat 30e ja siellä oli tosi hyväkuntoisia vaatteita, mutta muutamat olivat vähän nuhjuisempia. silti maksoin iloisin mielin sen 30e niistä vaatteista sillä niitä oli paljon ja suurin osa oli hyviä.



Kerran olen pyytänyt lastenhoito apua kun minulla oli työpalaveri. Ystäväni tuli vahtimaan lastani 2 tunniksi, josta maksoin hänelle 20e, koska mielestäni se on reilua jos toinen auttaa.

Jos niitä ensin tarjotaan ja sitten puhutaan miten kiva niistä olis saada vaikka leffalippu?



Jos toinen KYSYY niin ei sun tartte sanoa kyllä!

Opettele sanomaan E-I !



Sun ei tartte ottaa toisten lapsia omaan hoitoon vaan sääKIN voisit kysyä vuorostasi että voisiko Martti tulla teille?

Miksi sinä haukut niitä jotka kysyy?

Kysy itse tai lopeta se toisten passaaminen -jos niistä sitten KUULUUKIN sulle jotain hyvää antaa -vaikka mitään et muka haluakaan!!!???



Ihme seko

meillä käy yksi lapsi "säännöllisesti" hoidossa kerran kahdessa viikossa. Siinähän se menee kun olen muutenkin kotona. Ei kuitenkaan mitään vastavuoroisuutta, ei puhettakaan mistään korvauksesta (syö kuitenkin kun omatkin syö) tms. kiittävät kuitenkin hoidosta hakiessaan : )

Annoin isot kasat lastenvaatteita, oli kuitenkin mielestäni ihan kunnollista kamaa mm. muutamat reimatecit ja muuta ulkoiluvaatetta jne. mutta olis pitänyt tuoda kotiin, eivät "kerkeä" enää hakemaan joten en kyllä lähde kuskaamaan. No mä vien mielummin Karjala keräykseen.

Onhan näitä jos vaan viittii luettelemaan alkaa. Joskus kyllä ihan oikeasti ihmetyttää ihmisten ajattelemattomuus.

aina valmiina ottamassa , mut ei mitään antamassa



eli kokemusta on



en anna enää kelleen lapseni vaatteita



enkä vahdi kenenkään lasta, jos ei vanhemmat ole kotona, jotta voin lähettää lapsen kotiinsa kun alkaa temppuileen



eli ap ota opiksesi,lopussa ei kiitos seiso, niinkuin ennevanhaan, vaan lopuksi huomaat olevasi kaikkien ilmainen hyväntekijä ja orja







se se olisikin mukavaa kun nyt lapset olisivat meillä tunnin pari ja sitten teillä tunninpari joskus, näin sais molemmat vanhemmat välillä ns omaa aikaa, mut kun ne on lapset aina täällä ja syöttääkin pitäis ne viel

ja kun ne leikkii niin nätisti, niin voisko se meidän jannika olla teillä kun mä menen kosmetologille jne jne jne





ei kIITOS, EI ENÄÄ

olen jotenkin tosi pettynyt äitikaverihini, tuntuu että apu on niin yksipuolista että se lähenee jo hyväksikäyttöä.

Naapurille annoin kaikki poikani vaatteet ja hän siitä vain intoutui pyytelemään lisää tyyliin liikenisikö tuo polkupyöräkin, housuja olisi kiva saada lisää, laittaisitko naistenlehdet luettuasi hänelle jne. Tytön vaatteet annoin kollegalle joka tarjosi siitä hyvästä leffaillan vaikka en pyytänyt ja antoi tytölle vähän isomman joululahjan.

ja yksi tuttava pyytelee aina lastenhoitoapua eikä ikinä ole tarjonnut omaa apuaan.Vähättelee aina poikansa oloa meillä tyyliin sulla on sitten omaa aikaa kun leikkivät keskenään. jaa omaa aikaa kun tässä pyörii sitten kaksi poikaa olkkarissa kinuamassa sitä sun tätä.

Eikö ole vähän moukkamaista pyydella apua jos ei sitä itse ikinä tarjoa?Kokemuksia?

sano vaikka että poikas haluaa nähdä kaverinsa lelut ja saisit sinäkin (se toinen äiti) vähän omaa aikaa...



Ja onhan ihmisellä oikeus sanoa ei. Ei valitettavasti ole nyt enempää housuja antaa, kerron sitten jos taas tulee.

olen rehellisesti sanottuna niin köyhä, että mulla ei ole varaa tarjota teille mitään. Vanhaa käytettyä tavaraa ei ole kun mun lapset on teidän lapsia pienempiä. Lapset kyllä tarvii kaiken saatavan vaate-, kenkä-, ja luistinavun. Mä en myöskään valitettavasti kykene hoitamaan teidän lapsia, koska mun kaikki aika menee töissä kun yritän hankkia lapsille edes ruokarahaa.



Niin että sorinyt. Ainoa vastavuoroisuus, mihin mä pystyn, on se että te saatte tuntea itsenne mua paremmiksi. Olkaa hyvä.

Osa tietysti tarkoituksella käyttää hyväksi.



Jotkut nuoret mammat on vielä niin tottuneita olemaan vanhempiensakin keskipisteessä, etteivät tajua olemassaolonsa samalla lailla sulostuttavan puolituttua.

miten on niin vaikeaa tekstata että meidän joni on ollut teillä aika monta kertaa, tulisiko petteri leikkimään joku ilta ensi viikolla. Tai: annoit niin kivoja vaatteita että leivoin teille pullia.



onko ihmisen luonto häikäilemättömän itsekäs, siltä välillä tuntuu.

ja ruokinkin ne siinä samalla. Siis sellaisia jotka on mun lasten kavereita. Mutta mielummin niin että kysyn itse haluaisiko tulla leikkimään. Välillä kyllä meille tarjotaankin lapsia kylään. Mielestäni välipalan tai ruoan laitto kaverille kuuluu kyllä asiaan jos ruokin samalla omat. Tai sitten voi sopia että lapsi voi olla meille siihen asti kuuteen asti ja sitten mennä kotiin kun me aletaan ruokailla.



Tavaroitakin oon antanut ja tietyltä taholta ei koskaan tuu edes kiitosta. Suuttuivat vaan kun en voinut antaa enempää. Aloin sitten antaa tarvikkeita muualle.

Voisit olla aidosti iloinen ja kiitollinen saamastasi vaate- ja hoitoavusta, ja osoittaa se. Voisit myös vaikka joskus harmitella ääneen tuota ettet pysty vastavuoroisuuteen.

Siis sen sijaan että pyydät (=oletet saavasi) aina vain lisää.

Silloin kaikilla olisi hyvä mieli.

olen rehellisesti sanottuna niin köyhä, että mulla ei ole varaa tarjota teille mitään. Vanhaa käytettyä tavaraa ei ole kun mun lapset on teidän lapsia pienempiä. Lapset kyllä tarvii kaiken saatavan vaate-, kenkä-, ja luistinavun. Mä en myöskään valitettavasti kykene hoitamaan teidän lapsia, koska mun kaikki aika menee töissä kun yritän hankkia lapsille edes ruokarahaa. Niin että sorinyt. Ainoa vastavuoroisuus, mihin mä pystyn, on se että te saatte tuntea itsenne mua paremmiksi. Olkaa hyvä.

Minulta on kaksi hyvänpäiväntuttua pyytänyt esikoisen vaatteita. Korostin jo silloin, että lainaan, koska aiomme tehdä kakkosen, jolle käytän samoja vaatteita.



Sain vaatteet takaisin - toki. Muutama oli hävinnyt tai ehkä mennyt rikki. Ihan ymmärrettävää. Mutta kumpikaan ei antanut mitään oman lapsensa vaatetta minulle. Omani vain sain takaisin - toinen tosin oli laittanut hävinneen tilalle jotain vastaavaa. Toinen ei enää lapsia tee - myi lapsensa vaatteet. Toinen teki vielä meidän kuopuksen kanssa samaan aikaan lapsen mutta oli välissä antanut kaikki esikoisensa vaatteet kavereilleen, ei mitään minulle, vaikka siis pari kassillista vaatteita oli heilläkin ollut lainassa.



En ihan ymmärrä tätä vastavuoroisuuden puutetta. Molemmat tutut ovat pihejä ja käyttävät mielellään käytettyjä vaatteita lapsillaan. Ymmärrän sen toki, enkä siis ole mitenkään lasteni vaatteiden lainailua vastaan. En vain ymmärrä, miten ei tule edes mieleenkään antaa muutamaa ylimääräistä mukaan. Ihan kaikkea ei tarvitisis myydä edelleen, kun itsekin on saanut suuren osan ilmaiseksi...

lykkäävät lapsensa toisten kotiin leikkiin, aina just sopivasati kun siivoovat huusholliaaan, menevät jumppaan, hierojalle , kampaajalle, voi voi kun viihtyy niin lapsi niin teillä , voisiko jäädä teille sikis aikaa kun käyn jumpassa ?



siinä oot sit ja lapsi suivaantuu jostain ja haluu kotiinsa ja siel ei ole ketään





eikä puhettakaan et omaasi edes joskus kutsuttais heille kylään leikkimään







eli parempi lopettaa tuo heti alkuunsa,



ja vaatteet myydä vaikka huutonetissä, tai antaa todellisille köyhille

Voisit olla aidosti iloinen ja kiitollinen saamastasi vaate- ja hoitoavusta, ja osoittaa se. Voisit myös vaikka joskus harmitella ääneen tuota ettet pysty vastavuoroisuuteen.

Siis sen sijaan että pyydät (=oletet saavasi) aina vain lisää.

Silloin kaikilla olisi hyvä mieli.

olen rehellisesti sanottuna niin köyhä, että mulla ei ole varaa tarjota teille mitään. Vanhaa käytettyä tavaraa ei ole kun mun lapset on teidän lapsia pienempiä. Lapset kyllä tarvii kaiken saatavan vaate-, kenkä-, ja luistinavun. Mä en myöskään valitettavasti kykene hoitamaan teidän lapsia, koska mun kaikki aika menee töissä kun yritän hankkia lapsille edes ruokarahaa. Niin että sorinyt. Ainoa vastavuoroisuus, mihin mä pystyn, on se että te saatte tuntea itsenne mua paremmiksi. Olkaa hyvä.

Mutta matelemaan en ryhdy enkä teidän itsetehostusta tukoemaan. Jos normaali kiitos - sen olen sanonut aina - ei riitä niin älä anna meille mitään. Käyn mieluummin pyytämässä pelastusarmeiljalta sitten.

on tosiaankin tosi nuori äiti.hän on aina hirmu dramaattinen siitä miten rankkaa hänellä on. Nuorimmainen oli pieni, kamalan rankkaa.sitten hän aloitti työt, kamalan rankkaa. aina vilkuili siihen tyyliin että hoitaisin hänenkin lapsiaan. siihen en ryhtynyt kun mulla oli omakin pieni vauva ja rankkaa mullakin. En sinänsä vaatteiden arvosta piittaa, haluaisin vain huomaavaisuutta itseänikin kohtaan joskus...

ap

on erittäin hyvin toimeentuleva ylilääkäri ja kinusi meiltä kaikki vauvan istuimet jne tarvikkeet ja antoi ne samantien pois. mies joutui sitten ostamaan kaikki uudet kun meillekin tuli kakkonen.



usein nimenomaan hyväksikäyttäjät ovat varakkaita ja koulutettuja äitejä joilla on zumbat ja bodypumpit eikä niinkään sitten aikaa pyydellä toisten lapsia vastavuoroisesti.

et tähän tyyliin tulet vastaamaan.

Taidat tuntea alemmuutta tilanteestasi?

Mä olen saanut naapurilta lastensa vaatteita ilmaiseksi mutten voi vastavuoroisesti antaa heille mitään. Olen oikeasti ilahtunut jos joskus antaa noita vaatteita - kaikkea ei anna enkä oleta mitään saavani - ei ole kuitenkaan tullut mieleeni että tuntisi tuon vuoksi olevansa parempi.

Voisit olla aidosti iloinen ja kiitollinen saamastasi vaate- ja hoitoavusta, ja osoittaa se. Voisit myös vaikka joskus harmitella ääneen tuota ettet pysty vastavuoroisuuteen. Siis sen sijaan että pyydät (=oletet saavasi) aina vain lisää. Silloin kaikilla olisi hyvä mieli.

olen rehellisesti sanottuna niin köyhä, että mulla ei ole varaa tarjota teille mitään. Vanhaa käytettyä tavaraa ei ole kun mun lapset on teidän lapsia pienempiä. Lapset kyllä tarvii kaiken saatavan vaate-, kenkä-, ja luistinavun. Mä en myöskään valitettavasti kykene hoitamaan teidän lapsia, koska mun kaikki aika menee töissä kun yritän hankkia lapsille edes ruokarahaa. Niin että sorinyt. Ainoa vastavuoroisuus, mihin mä pystyn, on se että te saatte tuntea itsenne mua paremmiksi. Olkaa hyvä.

Mutta matelemaan en ryhdy enkä teidän itsetehostusta tukoemaan. Jos normaali kiitos - sen olen sanonut aina - ei riitä niin älä anna meille mitään. Käyn mieluummin pyytämässä pelastusarmeiljalta sitten.

Meidän naapurissa yksi tällainen. En ole väleissä sinne enää onneksi. Tuputtaa lastaan milloin kenenkin hoitoon/kuskattavaksi/kylään. Heille ei kylläkään kukaan pääse. Tietää siitä naisesta että kun hakeutuu jonkun juttusille on AINA vaille jotain.

Lapsi on lisäksi aika hankala tinttura, joka on napit vastakkain vähän jokaisen kanssa, eli ei mikään helppo hoidokki. Nyt jo 7v kylläkin.



Tämä nainen ei ole edes säännöllisissä töissä vaan silloin tällöin. Lapset 7v ja 4v. Joten ei nyt ehkä pitäisi ylivoimaisen rankkaa olla.

Jotkut vaan kehtaa.

Meilläkin kolme lasta. Kaverit on aina meillä. Toisinaan aika raskasta, kun ääntä piisaa ja erotuomaria tarvitaan jatkuvasti.



Mutta minkäs teet. Kukaan ei koskaan pyydä lapsiamme kylään, aina kaikki tuppaavat lapsensa meille. Ja jos joskus lapset menevätkin jollekkin kaverille, siellä viihdytään vain vähän aikaa ja pian soitetaan ja kysytään, että voidaanko tulla meille. Joskus olen omilta kysynytkin, että mikseivät voisi välillä olla kavereilla. Kuulemma on tylsää.



No, kai se pitäisi ottaa imarteluna koko homma. Meillä on siis kivaa ;)

Siitäkin huolimatta, että äiti komentaa vihaisena ja pitää lujasti kiinni kodin säännöistä. Komennan vieraita siinä kuin omiani ja meidän kodin säännöt koskevat myös vieraita. Se on tehty selväksi.

Että sinänsä jännä juttu, että lapset meillä viihtyvät. Mutta kai ne sitten kuitenkin kokevat, että heistä välitetään ja ovat meille tervetulleita. Ja lapsistakin on mukavaa, kun ympärilllä on ääntä ja elämää. Ja joku välittää siitä, mitä he tekevät.



Eihän tämä nyt ihan vastavuoroisuutta ole, mutta ajattelen, että parempi lapsille, että heillä on jo nyt hyvä paikka, jossa olla. Ehkä tänne on hyvä tulla myös sitten isompina. Toivon, että sittenkin tulevat mieluummin meille, mihin ovat tervetulleita kuin menevät kaupungille heilumaan kaljapullon kanssa.