Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kukaan tajunnut rakastavansa miestä vasta vuosien päästä tai liian myöhään?

Vierailija
07.12.2010 |

Tajuaako sen oikeasti tässä ja nyt jos on löytänyt elämänsä rakkauden? Vai tietääkö sen oikeasti vasta vuosien päästä että tämä on oikea ihminen? Tai vasta sitten kun on liian myöhäistä, on jättänyt tai tullut jätetyksi syystä tai toisesta, varsinkin siitä syystä, että ei ole ymmärtänyt jo löytäneensä sitä oikeaa?



En tiedä onko tämä sitä. Välillä rakastan ihan hirveän paljon ja välillä en. On hyvä olla mutta välillä ahdistaa. Olen epävarma. Varsinkin kun tuntuu että pitäisi tietää, pitäisi päättää, pitäisi olla varma.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
08.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

menettäneensä elämänsä rakkauden. Ihmiset tekevät virheitä ja vääriä valintoja muissakin asioissa, miksei myös ihmissuhteissa.

Vierailija
2/8 |
08.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun olin jo löytänyt toisen - elämäni rakkauden, jonka kanssa olen onnellinen. Hän on kaikesta käyttäytymisestään päätellen siinä suossa yhä, vaikka vuosia on jo kulunut paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
08.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja pähkin juuri, että pitäiskö koko suhde lopettaa, koska en taida häntä rakastaa...



Voi käydä lopulta juurikin niin, että tulen katumaan, kun ehkä joskus havahdun siihen, että se elämäni mies olikin juuri tämä. En tiedä.

Vierailija
4/8 |
08.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naiset käsittelevät eron ennen eroa, miehet vasta sen jälkeen ja irti pääseminen kestää. Paras lääke on pitää etäisyyttä jonkin aikaa - ellei halua tietoisesti ruokkia toisen pahaa oloa.

Exäni itki vielä pari vuotta eron jälkeen perääni ja vannoi rakastavansa vain ja ainoastaan minua aina ja ikuisesti. Noh, elämänkokemuksellani tiesin paremmin. Nyt on jo päässyt jaloilleen ja on onnellisesti naimisissa.

tse en ole tällaista kokenut, mutta nähtävästi exälleni kävi näin...

kun olin jo löytänyt toisen - elämäni rakkauden, jonka kanssa olen onnellinen. Hän on kaikesta käyttäytymisestään päätellen siinä suossa yhä, vaikka vuosia on jo kulunut paljon.

Vierailija
5/8 |
08.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen tajunut, miten hyvä mies minulla on. Muutenkin olemme vuosien kuluessa kasvaneet yhteen, ja nyt voin tosiaan sanoa, että rakastan miestäni. Uskon, että hänkin rakastaa minua. Onneksi ei ollut liian myöhään, mutta monta vuotta ehdin kuvitella, että ollaan yhdessä vain lasten takia.

Vierailija
6/8 |
08.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joko rakastaa tai sitten ei. rakkauteen ei kuulu epäily, tiedät sen sitten kun oikeasti rakastat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
08.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko varmaa ettei epäily kuulu rakkauteen? Ajattelen niin että tässä vaiheessa suhdetta, ensimmäisen parin vuoden aikana, punnitsen asioita kunnes tiedän onko hän oikea minulle. Siten "päätän" että rakastan tätä miestä, minkä jälkeen pysyn päätöksessäni. Tai sitten totean että en rakasta ja eroamme.

Tämä on vaikeaa. Kunpa se olisikin niin helppoa, että vain tietäisin rakastavani enkä epäilisi mitään, voisin vain luottaa siihen että rakastan, koska rakastan enkä muuta voi. Mutta en ole koskaan kokenut sellaista, enkä usko että koskaan voisinkaan kokea. Ja epäilen että jos odotan sellaista rakkaudenkokemusta, menetän ihmisen joka olisi voinut olla se oikea.

Joko rakastaa tai sitten ei. rakkauteen ei kuulu epäily, tiedät sen sitten kun oikeasti rakastat.

Vierailija
8/8 |
08.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joko rakastaa tai sitten ei. rakkauteen ei kuulu epäily, tiedät sen sitten kun oikeasti rakastat.

Voi olla, että on pareja, jotka ovat niin täydellinen match, että noin jatkuu vuosikymmeniä. Muilla tunteiden vahvuus vaihtelee ja välillä pitää tehdä työtäkin rakkauden eteen.

jos säikähtää sitä aallonpohjaa, voi hyvin päätyä ihmiseksi, jolla on muutaman vuoden suhteita ja sitten ero. Jos se itselle sopii, mikäpä siinä. Minua rassaisi kohtuuttomasti.

Tietysti voi jäädä odottelemaan sitä täydellistä. Vaarana on, että odottaa turhaan. Huonoa ei kannata ottaa, mutta jos ihminen on hyvä, fiksu ja seksuaalisesti kiinnostava, olisi hullua vaihtaa vain siksi, että vähn kyllästyttää.