Gradusta non sine -> masis iski

ehtii vaikka mitä, jos aikaa on. Tiedän pari tapausta, joille on esitarkastuksessa sanottu (ja ihan aiheesta), että nipin napin on menossa läpi (a - b), mutta tekijä on tästä sisuuntuneena onnistunut työstämään tutkimustaan magnan tasolle.



Olen myös nähnyt työllistymistutkimuksia, joissa gradun arvosana on aina kaikkein vähiten työllistymiseen vaikuttanut seikka. Sen mainitsevat lähinnä tutkijaksi ryhtyneet.



C:n pitäisi olla keskimmäinen arvosana, eli ihan hyvä. Nykyisin ilmeisesti annetaan arvosanoja liian löysällä kädellä. Miksi ohjaajasi painostaa laittamaan gradun kansiin, jos et itse ole siihen ensinkään tyytyväinen?

...että valmistuminen on mulle taloudellisesti tärkeää ja ehkä se on vaan kyllästynyt mun työhön, vaikka en ei ole siihen edes kummemmin panostanut. Ehkä se ajatteli että tiedän naputtelevani surkeaa gradua ja että mulla ei ole odotuksia sen suhteen. Kuitenkin juuri ne sen kommentit oli nostaneet mun odotukset C:n tasolle.



Olisin siis tyytyväinen arvosanaan cum laude mutta pelkään nyt kovasti että se menee tuohon non sineen.



Sitten mua ärsyttää kun ohjaaja korostaa että mun gradussa ei ole mitään hävettävää. Sanoin sille aamulla mailissa että jos saan non sinen niin se tulee olemaan mulle häpeän ja nöyryytyksen aihe. Siihen se vastasi vaan että laita gradu vaan pakettiin ja äkkiä sittenkin.



T. Alkup.

Mita ihmetta tuota itkemaan? Mina olin ylpea non sinen gradustani ihan siksi, etta sain opinnot paatokseen pienten lasten kotihoidon ohella. Ei ole tyonsaantia haitannut.

jos masennustakin on. Itsellä on ollut homma seis muutaman vuoden, ei vaan pysty tekemään.



Voithan tosiaan kysyä jos vielä voisit tehdä korjausliikkeen. Ja onnea muuten hienosti suoritetuista opinnoista.

t. 15 työelämässä täysin ilman gradua pärjännyt ihminen, joka haaveilee jonain päivänä vielä pakertavansa korkeintaan non sinen kasaan. Tosin minulla siihen menisi varmaan vuosi.

Itselläkin oli asenne "kunhan saan tehtyä", mutta kummasti loppua kohti alkoi tuntua, että kyllä Cl pitäisi tulla. Onneksi tuli, mutta ei se gradu ollut sellainen kuin parhaimmillani olisin pystynyt. Minullakaan kukaan ei ole koskaan kysynyt gradun arvosanaa, harvat edes aihetta. Eli siinä mielessä ole huoleti. Ammattitaidotonta ohjausta kyllä tuollainen.

Gradun arvosana on todellisuudessa aika vähämerkityksellinen asia, ellet sitten halua akateemisen tutkijan uralle. Enemmän työnantajat on kiinnostuneita työkokemuksesta kuin opintojen arvosanoista. Olen luonteeltani perfektionismiin taipuvainen ja non sine gradustani kyllä alkuun vähän hävetti ja harmitti. Pääasiassa olin kuitenkin helpottunut, että se ylipäätään oli tehty, sillä tein gradun pikavauhtia 2 kuukaudessa pakon edessä. Valmistuminen on niin hieno asia, että sitä kannattaa kyllä juhlia isommallakin porukalla. Valmistuneiden juhla yliopistolla oli hieno kokemus. Oli ihanaa nauttia onnittelukuohuviinit yliopistolla perheen kanssa, vaikka gradusta tulikin vain non sine. Näin jälkikäteenkin katselen vielä innoissani kuvia juhlasta.

Hmm. Ymmärrän kyllä, että haluat valmistua ennen joulua. Mikäli arvosanalla on sinulle yhtään merkitystä, kannattaa vielä harkita, että käyttäisi esim. joululoman työn viimeistelyyn, jotta saisi edes b:n tai c:n.



Kysy edes ohjaalta millaisia parannuksia tai muutoksia pitäisi tehdä, jotta saisit enemmän kuin non sinen. Meillä ei ohjaaja edes suostunut kertomaan minkä arvosanan aikoaa antaa! Kysyin ja monet opiskelutoveritkin kysyivät suoraan, mutta ei "voinut" kertoa sitä etukäteen. Sen sijaan antoi vinkkejä, kun kerroin tavoittelevani vähintään c:tä.

että harvoin tosiaan työelämässä arvosanoilla on suurta merkitystä. Mutta on kuitenkin. Totta kai työnantaja palkkaa kahdesta saman kokemuksen omaavasta sen, jolla on paremmat paperit.



Itselleni on kerran käynyt niin, että työhaastattelussa haastattelija luki väärän henkilön papereita. Kehui miten hyvät arvonat minulla on. Kiitin, mutta totuudenmukaisesti totesin niiden olevan vain hyvät. Väitti hetken vastaan, kunnes nolona huomasi, että lukee toisen hakijan papereita. Meni hieman fiilis haastattelusta siinä vaiheessa.

kukaan ei ole valmistumisen jälkeen kiinnostunut gradun arvosanasta. Gradu on sen verran pieni tekele, ettei sillä oikeasti ole mitään merkitystä.

Poikkeuksena ainoastaan se, jos haluaa tutkijaksi tai jatko-opiskelijaksi, silloi N ei ole paras mahdollinen lähtötilanne.

Ainakin meidän laitoksella jatko-opintoihin vaaditaan gradusta vähintään c.

ja tuntui se kurjalta hetken. Mutta olosuhteet olivat niin huonot, oli kiire ja ohjaaja surkea, joten en edes ajatellut parannuksia. Ja töitä olen saanut, ei kukaan ole arvosanaa kysellyt. Tsemppiä, pääasia, että työ on valmis ja valmistut! Onnea.

ja sain eximia cum lauden. Ja KUKAAN ei edes tiedä eikä kukaan ole ikinä kysynyt. Siinä syytä ketutukseen.



Jos masentuneena tekee pari kuukautta niin eikö non sine ole ihan hyvä?

Mä en oo ees kuullu mitään arviota mun gradun arvosanasta. Enpä kyl ees kysynyt. Oon tehnyt sitä vuosikausia on/off ja halusin vain saada sen tehtyä. Kysyin vain, että miten saan sen läpi. Ei mullekaan oo annettu mitään palautetta sisällöstä, vain ulkoasusta, otsikoista yms. Nyt ootan jännityksellä, että koska saan sen arvosanan kuulla, toivottavasti se nyt meni läpi. Mikäs se huonoin on? :)

Täällä yksi ikiopiskelija joka vääntää gradua :(

Tutkintotodistuksia ei tässä reaalimaailmassa yleensä koskaan esitellä kenellekään. Työpaikan hakemisessa katsotaan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta vain se, että todistus on olemassa.



Mistä ihmeestä sinä olet voinut keskeneräisestä saada mitään tietoa? Kuka sinulle on sen arvostellut, poikaystäväsikö vaiko "kaverisi"?



Nehän menevät arvosteltavaksi vasta painettuna versiona. Tiedätkö edes, kuka on se toinen arvostelija, vai millä tavalla tiedekuntanne gradujen arvostelu tehdään?

Täällä toinen masennuksesta kärsivä, jonka gradu on ollut jäissä lähes vuoden. Lupasin itselleni, että jouluksi valmistun, mutta ei.

Nostan siis todella hattua sinulle hienosta suorituksesta! :)

gradusta ja olen saanut aina haluami työpaikat. Olen työurallani rekrytoinut kymmeniä korkeakoulututkinnon suorittaneita, enkä ikinä, en ikinä ole katsonut gradun arvosanaa.Mutta sitä katson, jos tutkintotodistusta ei ole saanut tehtyä, eli opinnot roikkuu. Eli arvosanalla ei ole mitään merkitystä, jos et aio tutkijaksi, ei yhtään mitään!



Jos jotain katson niin ylioppilastodistuksen äidinkielen arvosanaa, kertoo paljon enemmän.

ja ohjaajasi patistaa sinua tekemään sen kasaan kahdesta syystä: hän tietää, että valmistumisella NYT on sinulle taloudellista merkitystä ja hän tietää myös että arvosanalla ei ole. TÄllä hetkellä sinun on siis tärkeämpää valmistua kuin millä arvosanalla valmistut. Jos taas ilmoittaisit, että ei sen välittömän valmistumisen nyt niin väliä olekaan, hän voisi vaihtaa vaihdetta ja neuvoa kaikkia niitä työläitä ja aikaavieviä konsteja, millä arvosanan voisi kohottaa magnaksi tai eximiaksi. OHjaajan tehtävä kun on antaa sellaisia neuvoja, joista opiskelijalle on hyötyä. Ei kannata antaa neuvoja, joiden toteuttaminen vie 6 kuukautta, jos aikaa on vain 2 viikkoa.



Rehellisesti sanottuna, pystyt kuitenkin todennäköisesti vielä tekemään paljon varmistaaksesi sen cumun. Pidä huolta siitä, että se gradu on muodollisesti oikein. Lähdeviitteet ja kirjallisuusluettlot kuntoon, pilkkuja myöten ja aakkosjärjestykseen.



Että otsikot vastaavat lukujen sisältöä. Tämä on oikeasti tosi tärkeä juttu ja tosi monien gradujen kompastuskivi. Älä taiteile, vaan kirjoita otsikkoon se, mitä luvussa käsitellään. Katso myös, että se juttu on kokonaisuudessaan käsitelty siinä luvussa. JOllei ole, siirrä käsittely siihen.



Katso, että kaikki termit ja käsitteen on määritelty alussa, taustat selvitetty, ja aiheen merkittävyys jotenkin todettu. Kokeile esim laittaa joku tilastotieto siitä, kuinka laajaa ilmiötä käsittelet.



Tarkista tutkimuskysymys: että sellainen ensinnäkin on, että se on selkeä, että sitä voi tutkia sun lähteillä ja mielellään vielä, että olet tosiaan tutkinut sitä. Jos huomaat, ettet ole tutkinut sitä tai saanut tuloksia,muuta kysymystä sen verran, että ne mätsäävät työhösi ja lähteisiisi. Jos jossain on joku ongelma, selitä se ja pohdi sitä. Ongelman tunnistaminen on tiedettä ja siitä voi saada laudaturin, ongelman peittely tai huomaamatta jättäminen on sähläystä ja siitä saa approbaturin. Proffa huomaa sen kuitenkin, vaikka yrittäisit peitellä.



Kirjoita loppuluku niin, että väännät paksuhkosta rautalangasta vastaavasi nyt niihin alussa esitettyihin tutkimuskysymyksiin.



Kyllä se siitä. TÄmän ehdit tehdä viikossa tai parissa ja sillä voit jo nostaa gradusi cumun tasolle. Mut vaikkei se sit lopulta onnistuisikaan, niin ei sen oikeasti juuri väliä ole. Yksi kaveri sai A:n gradustaan ja sillä on kuitenkin ihan mukava vakivirka lukion opettajana.





**



Mä olen asemassa, jossa kuuntelen paljon sekä opiskelijoita että proffia. Ymmärrän ja tuen opiskelijoita, mutta kyllä sekin tosiasia on, että vaikka opiskelijat sanovat, että ohjausta ei ole, proffat taas valittavat, että kullekin opiskelijalle on kyllä sanottu siitä ja siitä ja selitetty tätä ja tätä, mutta kun "ei se kuule eikä kuuntele".ELi jotenkin näyttää siltä, että opiskelijoiden on kovin vaikea ottaa palautetta vastaan ja toteuttaa niitä neuvoja. Munkin luonani käy välillä opiskelijoita, jotka pyytävät neuvoja graduunsa, mutta eivät esimerkiksi kirjoita ylös mitään kommenttejani, eivätkä esimerkiksi neuvomiani lähdekokonaisuuksia. VIimeviikollakin törmäsin yhteen, jonka olin pari kuukautta sitten neuvonut kahden eri lähdekokonaisuuden äärelle ja sanonut, että tutustuu niihin ja yrittää sitten luoda tutkimuskysymystä ja tulee sitten juttelemaan lisää. Ei se ollut mihinkään tutustunut, sen sijaan se oli kirjoittanut proffalle "tutkimussuunitelman", jossa se osoitti kiinnostuksenpuutteensa sekoittamalla nämä kaksi lähderyhmää jopa nimiltään keskenään yhdeksi sellaiseksi, jota ei sitten oikeasti ole olemassakaan. Sen perusteella tämä nuorukainen väitti sitten tutkivansa ilmiötä, jonka ilmeisesti oli myös keksinyt omasta päästään ja jota taatusti ei voisi tutkia kummankaan niiden oikeasti olemassa olevan lähderyhmän perusteella. VOi olla, että en enää viitsi ihan hirveästi panostaa hänen ohjaamiseensa, ennen kuin hän tosiaan käy katsomassa niitä lähteitä...

Harmitti ja kyselin tällä palstalla, vaikuttaako se työnsaantiin. Kaikki vakuutti että ei vaikuta. Ja ihan oikeassa olivat.



Olin jo ehtinyt unohtaa sekä arvosanan että vitutuksen, mutta nyt tuli mieleen kun luin ap:n viestin. Enää ei harmita yhtään. Olen tosi iloinen, että tutkinto tuli tehtyä. Sillä näet on ollut merkitystä.



Terveisin VTM