Lue keskustelun säännöt.
Anoppi sai minut taas itkemään.
04.12.2010 |
Selväksihän se on jo asian tehnyt. Hän ei pidä minusta, eikä kunnioita millään tavalla.
Tänään oli miehen siskon tytön ristiäiset. Olimme siellä titenkin koko perheen voimin, mies, minä ja neljä lastamme. kahvittelun aikana jutustelu kääntyi sukulaisuuteen ja sukupuuhun. Ja kas kummaa, anopin mielestä sukupuuhun ei mieheni kohdalle VOI merkitä minua (vaimoa) eikä lapsia, koska mme ole hänelle sukua samalla tavalla kuin tyttären lapsi ja hänen puolisonsa. Kyllä tuli paha mieli. Ja sen huomasi kyllä muutkin.
Mies suuttui tietenkin äitinsä sanoihin. olemmehan olleet naimisissa jo 15 vuotta. Mutta minkäs sille tekee, anoppi on päättänyt ettei halua olla tekemisissä minun tai lastemme kanssa, koska en ole hänen "tyyppiänsä". Enkä ole kasvattanut lapsia passaten heitä ja olemalla curling-vanhempi. meillä kun lapsetkin tekevät kotitöitä ja käyvät kaupassa (14v) Tai mitä tehtävää milloinkin on tehtävänä.
Kamalan paha mieli vaan tuli kaikille. Myös muille sukulaisille jotka yrittivät pitää meidän puolia, mutta anoppi on suvun matriarkka jota kaikkien itäisi totella ja kuunnella.
Nyt anoppi sitten laittoi illalla apen vielä soittamaan miehelle ja puhumaan "miksi pirjo käyttäytyi niin rumasti ja oli pitkään poissa kesken juhlien".. olin siis vessassa itkemässä.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks sun anoppi ei elä todennäköisesti yhtä pitkään kuin sä, eli kyllä se kohta kuolee...
Miten siinä sukupuuasiassa sitten kävi? Entä mitä mies sanoi isälleen, sanoiko suoraan että olis vessassa itkemässä kun sua loukattiin niin pahasti?
minuakin elämän todellisuudesta!
Viimeks kesällä lähdimme anoppilasta, kun itku pääsi. Nyt tuli sitten kutsu joulukylään. En ole menossa. Miksi pahoittaisin taas mieleni?
Ihan uskomatonta! Mun mielestä pojan lapset ovat itse asiassa enemmän sukua kuin tyttären lapset. Pojan lapsethan jatkavat sukua useimmiten myös sukunimensä puolesta: monet vain tyttäriä saaneet surevat usein sitä, että sukunimi "kuolee" tyttären otettua miehensä nimi ja lasten saatua isänsä sukunimen.
Mutta älä sinä "pirjo" välitä, tämän jälkeen ja anopin ajatukset tiedostettuasi, voit hyvällä omallatunnolla jatkaa perheesi kanssa elämää ilman tuon ihmisen läsnäoloa. Ehkä myös sun kannattaisi kohdella tuota ihmistä samalla kylmyydellä ja asenteella kuin hän sua ja perhettäsi kohtelee? Sanotte tästä lähtien esim. äitienpäivänä tai jouluna tai muuna ns. perhejuhlana, että menette vain sen "lähemmän" ja "enemmän sukua olevan" mummon luokse (=siis sinun äitisi luokse) juhlistamaan ja jätätte tämän "vähemmän sukua olevan" tapauksen yksin.
Vaikka provohan tää oli, täysin selkeä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulis sun jo 15v:n jälkeen tuntevan anoppis. Vaikka provohan tää oli, täysin selkeä sellainen.
Sanoo anopin kultaminiä?
Luulis sun jo 15v:n jälkeen tuntevan anoppis. Vaikka provohan tää oli, täysin selkeä sellainen.
oikeesti 15v:n aikan jo tottuneen tuohon anopin ajatteluun. Vai nyt yhtäkkiäkö se ne ajatuksensa tuo julki? Niin ja nytkö vasta muu suku huomaa anopin epäoikeudenmukaisuuden? Pistäkää nyt se eukko kuriin, olis jo korkea aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä ihmeen väliä sillä on jos anoppi ajattelee noin?
Rakenna nyt hyvä nainen itsellesi hyvä itsetunto ja anna anopin puhua mitä puhuu, ei sinulta pois ole.
sympatiat sinulle!!
en ole kuule minäkää ollu kahelle anopilleni toiveminiä.jätä omaa arvoosa!!