Voiko lesboksi "muuttua" vain koska on pettynyt miehiin

miehet ole sellaisia, Pitää vaan etsiä ja löytää sopiva, kunnollinen.

suhteessa. Molemmat miehet olivat korkeakoulutettuja, fiksuja ja ulospäin käytökseltään kunnollisia miehiä mutta parisuhteessa mustasukkaisia, alistavia ja taipuvaisia masennukseen ja juomiseen. Molempiin tutustuin seurakunnassa ja minulle miehen kristilliset arvot olisi edelleen tärkeitä. En enää haluaisi tutustua miehiin, mutta en myöskään olla yksin, lesboksi tuskin kykenen. Lapsia ei ole.

Samaan sarjaan kuuluu se, että homoseksuaali "kääntyisi" heteroksi.

Homma tuossa esimerkissä menee niin, että se homoseksuaali on ollut alunperinkin bi.



Itse uskoisin että kaikissa on jonkinlaisia bi-seksuaalisia piirteitä.

Toisilla se tulee vain vahvemmin esiin kuin toisilla.

Esimerkiksi itse voin tuntea himoa/ihastua/rakastua kumpaan sukupuoleen tahansa, mutta pääosin olen ihastunut vain miehiin, vaikka muutama suhde naisenkin kanssa on takana.

Mutta taas kaverini on sanonut että hän on miettinyt, mille tuntuisi olla naisen kanssa, mutta sanoi ettei varmasti voisi sitä käytännössä toteuttaa.



Luulen että moni nainen tuota miettii, mutta tuskin sitä toteuttaa.

Ja ei ne naiset niin paljoa miehiä "helpompia" ole..

mutta en usko sen olevan mahdollista. Jos ihmisellä on ollut takanaan pelkästään heterosuhteita, joiden perusteella hän kokee pettyneensä koko tähän sukupuoleen, niin luulen että tällainen henkilö on saattanut alitajuisesti kieltää oman seksuaalisen suuntautumisensa. Meidän yhteiskuntamme tunkee ihmisiä hyvin mielellään heteroseksuaaliseen muottiin ja ihan oikeasti, oikeassa elämässä ihmiset eivät ymmärrä kyseenalaistaa niinkin perustavanlaatuista asiaa kuin oma seksuaalisuus. Sitten tulee näitä tapauksia, kun ihminen tuntee ahdistusta, ei osaa toimia ihmissuhteissaan ja miettii, kun yksikään vastakkaisen sukupuolen edustaja ei tunnu oikealta.



Minä itse ja monet homoseksuaalit tuttuni ( joo, hirveän kattava otos, tiedän :D ) olemme käyneet läpi juuri tällaisen vaiheen: yritetään yrittämästä päästyämmekin sopeutua, löytää sellainen ihminen joka onnistuisi vakuuttamaan meille tarpeeksi uskottavasti, että olemme aivan satavarmasti heteroita eikä homoseksuaalisuutta meidän kohdallamme tarvitse miettiä. Kukaan ei halua homojen taakkaa omille harteilleen. Minä sain juuri tällä viikolla töissä ollessani tekstiviestin tyttöystävältäni. Eräs työkaverini leikkisästi kysäisi, että " jaaha, sulhasetkos siellä soittelee ". Siihen vastasin pelkästään naurahtamalla, koska mitä muuta olisin voinut tehdä? Kyllähän minusta olisi ollut kivaa kertoa, että mulla on elämässäni aivan uskomattoman ihana nainen, jonka kanssa olen todella onnellinen...mutta haluanko todella ottaa vastaan toisten ihmisten reaktiot, kun ne eivät välttämättä ole positiivisia? Haluaako kukaan?