Onnellisia olette te, kenellä kaksi lasta, tyttö ja poika!

ja puolusta sitä!



Suomessa on vapaaehtoisesti lapsettomiakin, heilläkin täysi oikeus olla, mitä ovat.



Minä en halunnut naimisiin ja olen saanut siitä kuulla. Olemme miehen kanssa olleet yksissä jo kauan ja mulla on 3 vahinkoraskautta. 4 raskautta yhteensä ja kaksi lasta: tytär ja poika. En viitsi naukua ja valittaa. Sain kaksi tervettä lasta, jotka käyvät koulua, kehittyvät koko ajan. Kun ei aina niinkään voi mennä: moni saa sairaan lapsen.



Olen kateellinen niille naisille, jotka voivat käyttää pillereitä ja kierukkaa. Olen kateellinen, jos joku pääsee töihin jne. Roikun itse jossain pätkätyöhirressä. Mutta tämä vain esimerkkinä. Aina toisella on paremmin. ;D

T:kahden pojan ja pikku prinsessan onnellinen äiti

Poikien porukka ja tyttöjen porukka, just joo.



Meillä on perheessä isä, äiti, tyttö ja poika, ja kaikkien tekemiset ja pukemiset määräytyy ihan just sen mukaan, mistä kukakin tykkää, ei tippaakaan sukupuolen mukaan. Mä kyllä rakastan shoppailua, mutta tyttäreni vihaa sitä suunnattomasti. Hän kyllä tykkää vaaleanpunaisista ja tyttömäisistä vaatteista, mutta shoppailemaan häntä ei saa. Paitsi kirpputorille, jossa on kaikkea ihanaa pengottavaa, kun kaikki ei ole siististi järjestelmällisesti rekeissä kuten tavan vaatekaupoissa. Poika taas nimenomaan hinkuu mukaan shoppailureissuille, joten menen hänen kanssaan, ja tyttö saa jäädä kotiin isän kanssa soittamaan kitaraa ja/tai rumpuja sekä harjoittelemaan sirkustemppuja ja parkouria.



Poika tykkää myös tyttöjen jutuista, vasta tänään meillä seurattiin kahden prinsessa seikkailuja samalla, kun tämä äiti jatkoi olohuoneen remonttia ja kiinnitti viimeiset jalkalistat paikoilleen. Mies puolestaan heilui herran ääressä soppakauha kädessään. Mitäs vielä? Niin, se perinteinen autojen katselu - se puolestaan on meillä äidin ja tyttären yhteinen juttu. Isä ja poika keskittyvät sen aikaa eläimiin, joko omiin lemmikkeihimme kotona tai eläinpihalla, lemmikkikaupassa tai vaikka bongaamalla koiria kaupungilla.



Ja vaatteita on kyllä "molemmista maailmoista", mutta molemmille lapsille. Tytöllä ei ole pelkkää tyttömäistä rimpsurämpsyä (ei voikaan olla, sellaisissa ei voi parkourata eikä skeitata), mutta löytyy sitäkin. Pojalla on toki pääasiassa poikamaisia vaatteita, mutta kyllä hän saa halutessaan vetää prinsessamekon päälleen. Toistaiseksi hän ei ole sitä halunnut julkisille paikoille laittaa, mutta mun puolestani saisi laittaa jos haluaisi.

ei tosiaan voi ola kiinnostuneita "poikien jutuista". Käydä lätkämatseissa, katsella formulaa, pelata sählyä pihalla jne. Musta on upeaa, että mulla on kaksi poikaa, jotka on parhaita kavereita keskenään. Tyttö ja poika ei taatusti koskaan saa samanlaista yhteyttä kuin kaksi siskoa tai kaksi veljeä. Ehkäpä en poikieni kanssa voi niin niitä "tyttöjen juttuja" tehdä, mutta onneksi mulla on omia ystäviä...

Onnellisia ovat ne jotka osaavat ajatella yksilöt yksilöinä eivätkä ajattele aina sukupuoli edellä.

Onnellisia ovat ne, jotka päästävät tyttönsäkin korjaamaan autoja ja poikansa kiinnostumaan vaatteista. Onnellisia ovat ne, jotka pukevat lapsensa väreihin, jotka miellyttävät heitä -- eivät väreihin, joita citymarket tytöille ja pojille myy.

Onnellisia ovat ne, joilla on erilaisia lapsia, joista kasvaa erilaisia aikuisia, eikä tytöistä tekemällä tehdä Naisia ja pojista Miehiä.

olen täysin samaa mieltä.

terveisin kahden pojan erittäin onnellinen äiti, jolle ei ole tullut mieleenkään, että jäisi jostain paitsi tai että pitäisi sen takia tehdä lisää lapsia, että olisi kumpaakin sukupuolta.

oltiin sitten varsin kummallisia kun toivottiin aina että lapset ovat samaa sukupuolta, oli sitten tyttöjä tai poikia. Ja saatiinkin 2 lasta onneksi samaa sukupuolta. :)

Mutta mitäs sitten kun en satu olemaan? En voi kuvitella tylsempää kuin lähteä jonnekin stuntshowhun mikä on poikieni mielestä hienointa mitä he tietävät. Yritäppä ehdottaa jotain teatteria tai ratsastusta niin vastaukseksi tulee silmien pyörittelyä. Ja hassua miten joku vääntää sen niin että meillä ei anneta lasten olla kiinnostuneita tällaisesta, just joo. Minä olisin ikionnellinen poikani balettiharrastuksesta mutta kun niitä ei kiinnosta tippaakaan. Joo, on mulla omia kavereita, eikä mua haittaa jos poikien isä vie ne autonäyttelyyn niin että minä pääsen shoppailemaan. Mutta joskus olisi kiva kun olisi jotain yhteistäkin.

ei tosiaan voi ola kiinnostuneita "poikien jutuista". Käydä lätkämatseissa, katsella formulaa, pelata sählyä pihalla jne. Musta on upeaa, että mulla on kaksi poikaa, jotka on parhaita kavereita keskenään. Tyttö ja poika ei taatusti koskaan saa samanlaista yhteyttä kuin kaksi siskoa tai kaksi veljeä. Ehkäpä en poikieni kanssa voi niin niitä "tyttöjen juttuja" tehdä, mutta onneksi mulla on omia ystäviä...

lähtöisin. Siitä kertoo tuo sukulaisten yms. moukkamainen kysely "lisälapsien teosta" sekä käsittämättömän kaavamaiset sukupuolikäsitykset. Vai että tytöt shoppaamaan ja pojat katteleen autoja. Siis voi juma. Tässä on sinulle ap hieman nakerrettavaa:



Meillä on perhe, jossa kukaan ei katsele autoja eikä tykkää erityisemmin shoppailla, poika harrastaa kuvataidekoulua ja tyttö jalkapalloa. Tervetuloa 2000-luvulle ap.

Mutta me ollaan kai poikkeus joka vahvistaa säännön :)



Meillä on kaksi tytärtä ja jos päädymme yrittämään kolmatta lasta, toivoisimme salaa senkin olevan tyttö.



Ei meillä vanhempina ole mieheni kanssa mitään pakkoa kokea millaista elämä on pojan kanssa ja elää "poikien maailmassa". Kai sekin on ok jos niin käy, mutta mikään tavoite se ei meille ole.



Olin ihan ulalla pari kuukautta sitten leluhyllyllä kun yritin valita kummitytölleni syntymäpäivälahjaksi Barbieta. Minulla on saman ikäinen tytär mutta hän on hyvin erilainen, leikkii legoilla ja toivoo työkalusettiä joululahjaksi :D Eli ei ne kaikki tytötkään ihan samanlaisia ole.



Ei meidän lähipiirissä kukaan ole surkutellut tai ehdotellut kolmatta lasta sen vuoksi, että meillä on kaksi tyttöä. Eikä tulisi mieleenikään ajatella niin niiden tuttavien kohdalla, joilla on ainoastaan poikia.



Olen hieman pihi ja minusta on ihanaa, kun raskin ostaa hieman kalliimpia ja hienompia vaatteita nyt esikoiselle kun niitä voi kuopus käyttää kasvaessaan.

olen sama mieltä, että onnellinen on se jolla on sekä tyttöjä, että poikia. Mutta tuosta lapsiluvusta en tämän aian yhteydessä ole samaa mieltä. Jos olisin saanut vain kaksi lasta enkä yhtään enempää olisin ehdottomasti toivonut, että he olisivat samaa sukupuolta. Olen haaveillut, että lapsistani tulisi toistensa parhaat ystävät ja se on paljon todennäköisempää samaa sukupuolta oleville lapsille.



No minä kuitenkin haluan isomman perheen 3-4 lasta ja tässä kokoonpanossa olisi jo mukavaa kun olisi sekät tyttöjä että poikia. Meillä ei valitettavasti niin hyvää tuuria käynyt. Onneksi tuuria on käynyt sitten monessa muussa asiassa :)

Rikkaus ja köyhyys. Meillä ei kovin isot tulot ole. Molemmille eri lelut ja luistimet. Vaatteet tietenkin.



Samaa sukupuolta olevista on seuraa toisilleen. Samat jutut ja leikit.



Mutta kun on molempia, molemmista vanhemmista on jotakin "hyötyä" lapselle. Toinen juoksee lätkämatseissa pojan kanssa ja toinen tyttöjen juttuja.



Näin ei tarvitsisi olla: moni tuttu on ollut kateellinen meille, kun meillä on poika. Monilla tyttökatraita. Minä en hyväksy tuotakaan. Isä jää vajaaksi, kun ei ole poikaa... omituista. Mies kysäsi ekaa odottaessani rakenneultrassa sukupuolta. Oli kuin yhtä hymyä, kun kuuli olevan poika.

toki tyttö+poika on ihan kiva mutta onnellinen olin vasta kn mulla oli kaksi kumpaakin :) Silloin tunsin että mun perhe on täynnä. Toki olisi ollut ihan kiva jos olisi tullut tilanne 1+3 mutta tasaparit ovat niin nautittava jutu musta :) ? ? ?

luotte perheestänne sukupuolirajoitteisen. Kuulostaa todella oudolta tuollainen, että vain isät ja pojat voivat mennä lätkämatsiin tai vain äidit ja tyttäret shoppailemaan.



OLETTEKO TOSISSANNE??? Meillä on on ihan itsestäänselvää, että lätkämatsiin lähtevät ne, joita lätkä kiinnostaa, ne nikkaroivat joita nikkarointi kiinnostaa, ne leipovat jotka siitä tykkäävät jne. Eikä sukupuolella ole näissä asioissa juurikaan merkitystä.

Mutta kun on molempia, molemmista vanhemmista on jotakin "hyötyä" lapselle. Toinen juoksee lätkämatseissa pojan kanssa ja toinen tyttöjen juttuja.

Näin ei tarvitsisi olla: moni tuttu on ollut kateellinen meille, kun meillä on poika. Monilla tyttökatraita. Minä en hyväksy tuotakaan. Isä jää vajaaksi, kun ei ole poikaa... omituista. Mies kysäsi ekaa odottaessani rakenneultrassa sukupuolta. Oli kuin yhtä hymyä, kun kuuli olevan poika.

En usko, että mieheni kokee jäävänsä ns. vajaaksi vanhemmuudessa tai muutenkaan, vaikka meillä on ainoastaan tyttäriä.

Hän viettää paljon aikaa lasten kanssa ja hoitaa heitä yhtä paljon kuin minäkin. Varsinkin esikoinen on oikea isin tyttö. Ja kuten aiemmin kirjoitin, hieman poikamainen (jos tuollaisesta 3-vuotiaasta voi vielä mitään päätellä).

Kun olimme rakenneultrassa kuopusta odottaessamme, saatiin tietää että toinen tyttö on perheeseen tulossa. Mies oli aidosti onnellinen ja totesi vaan että on isälle tulossa yksi prinsessa lisää taloon.

-32-

omituinen perhe, kun meillä ainoa lätkästä kiinnostunut olen minä (siis äiti-ihminen) eikä meillä ole autoa ollenkaan, kun asutaan ihan keskustassa. Niin ja meille on ihan sama, mitä sukupuolta lapset on - se kun ei meillä meininkejä rajoita.

enkä enää aio lapsia lisää tehdä. Eikä kai tuo äitiys poikien kanssa niin kovin erilaista ole. Olen onnellinen kahdesta

Tyttäret ovat hänelle rakkainta maailmassa. Ja mitä harrastuksiin tulee, niin kyllähän nyt esim. urheilu luonnistuu kummalta vain sukupuolelta. En ymmärrä, miksi isä tarvitsisi siihen juuri poikaa...?



Yhtä lailla minä olisin varmasti äitinä onnellinen, jos meillä olisi pelkästään poikia.

vaikka poikiesi mielestä on hienointa mitä tietävät. Itse olen huomannut, että kun tarpeeksi puuhaa lastensa kanssa hetiä kiinnostavia asioita tulee siinä sivussa väkisin itsekin kiinnostuneeksi niistä asioista. Ehkä sun pitäis antaa stunshoulle mahdollisuus muutama kerran. kun huomaat, kuinka lapsesi siitä pitävät, näet sen ehkä itsekin uusin silmin.

Mutta mitäs sitten kun en satu olemaan? En voi kuvitella tylsempää kuin lähteä jonnekin stuntshowhun mikä on poikieni mielestä hienointa mitä he tietävät. Yritäppä ehdottaa jotain teatteria tai ratsastusta niin vastaukseksi tulee silmien pyörittelyä. Ja hassua miten joku vääntää sen niin että meillä ei anneta lasten olla kiinnostuneita tällaisesta, just joo. Minä olisin ikionnellinen poikani balettiharrastuksesta mutta kun niitä ei kiinnosta tippaakaan. Joo, on mulla omia kavereita, eikä mua haittaa jos poikien isä vie ne autonäyttelyyn niin että minä pääsen shoppailemaan. Mutta joskus olisi kiva kun olisi jotain yhteistäkin.

ei tosiaan voi ola kiinnostuneita "poikien jutuista". Käydä lätkämatseissa, katsella formulaa, pelata sählyä pihalla jne. Musta on upeaa, että mulla on kaksi poikaa, jotka on parhaita kavereita keskenään. Tyttö ja poika ei taatusti koskaan saa samanlaista yhteyttä kuin kaksi siskoa tai kaksi veljeä. Ehkäpä en poikieni kanssa voi niin niitä "tyttöjen juttuja" tehdä, mutta onneksi mulla on omia ystäviä...

että sisarukset ovat samaa sukupuolta (jos on kaksi lasta). Itselläni kaksi tytärtä, jotka ovat toisilleen todella läheiset (pieni ikäerokin). Enempää lapsia meille ei tule, kaksi on hyvä. Olen kyllä käynyt läpi nämä ajatukset, että minulta jäi kokematta pojan äitiys, mutta tärkeämpää minusta on se, että lapsillani on läheinen sisarus luultavasti/toivottavasti läpi elämän. Tiedän, että on olemassa toisilleen kovin läheisiä veljiä ja siskoja (ja ainahan sisarus on rakas, oli sitten sisko tai veli), mutta taivaan tosi on, että niin läheisiä he eivät koskaan ole - ainakaan niin suurella todennäköisyydellä - kuin samaa sukupuolta olevat olevat sisarukset.

meillä on sekä tyttö että poika, mutta silti halusimme vielä kolmannen lapsen. (Olen siis raskaana tällä hetkellä, enkä tiedä mumpaa sukupuolta on tulossa - halusimme alun perin lapsia 2-3 sukupuolesta välittämättä pitkän lapsettomuusjakson jälkeen)



Kukaan ei koskaan ole jaaritellut meitä hankkimaan tyttöä/poikaa. Olivat onnellisia kun lopulta edes saatiin lapsia!



Olen aina yhtä pihalla, kun pitäisi ostaa lahjaa jollekin lapselle. Lapset ovat nimittäin erilaisia, toiset tykkää Hello Kittystä, toiset taas vihaavat sitä, toiset tykkää Carseista, toiset Spidermanista jne...



Meillä tyttö on isänsä perään (auto-jutut yms kiinnostaa), poika taasen äidin perään.



Poika tykkää meillä shoppailemisesta enemmän kuin tyttö eli pojan kanssa ennemmin lähden kaupoille. Tyttö sen sijaan tykkää kiipeilemisestä, pomppimisesta trampoliinilla, temppuleikeistä, kierrellä autokauppoja yms. Poika varovaisen luonteensa takia ei pidä kiipeilystä eikä trampoliinista, mutta tykkää tehdä palapelejä ja leikkiä kotia yms rauhallisempaa leikkä.



Muiden mielipiteistä en välitä,paitsi että se ottaa päähän jos tytöt ja pojat kategorisoidaan liikaa sukupuolen mukaan, kuten ap tuossa nyt koittaa tehdä.



Vaatteiden ostaminen molemmmista maailmoista on välillä haasteellista, tyttö ei esim. pidä vaaleanpunaisesta tai punaisesta vaan turkoosista, mustasta yms. ja mitäpä vaihtoehtoa tyttöjen puolelta yleensä löytyykään kuin sitä ainaista vaaleanpunaista. Onneksi pojalle sentään kelpaa väri kuin väri. :)