Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita "sukupuolettomia"? Ajatuksia...
04.12.2010 |
Tai en tiedä, mikä oikea termi olisi. Olen syntynyt naiseksi, mutta minulla on perinaisellisen empatiakyvyn, hoivavietin ym. lisäksi miesten putkiaivot, ongelmanratkaisukyky jne. Eli siis ajattelen usein kuin mies, harrastan myös "miesten lajeja" ilman että teen numeroa sukupuolestani (tai korostan naiseuttani tippaakaan).
Pukeudun mukaviin, vartaloa myötäileviin mutta löysiin vaatteisiin. Osa on naisten puolelta (housut ja sukat), osa miesten (kalsarit, t-paidat, kengät). En osaa, enkä tahdo osata, kävellä korkokengillä tai meikata. En tykkää pitsihörhelöistä tai muista "naisellisista" asusteista...koska en näe niissä mitään naiseuteen viittaavaa, enemmänkin oman kropan paljasteluun. Mielestäni naiseus ei tarkoita säären vilkkumista, puoliksi ulkona tursuavia rintoja, maalattua naamaa ja/tai peruukkimaista tukkaa. Toisaalta en koe että pitäisi näyttää mieheltäkään ja/tai androgyyniltä.
Mieheni hyväksyy minut tälläisenä, koska ei ole itsekään perinteinen mies (aika feminiini tapaus oikeastaan...mikä on täysin ok). En siis vello epävarmuudessa päivästä toiseen sen suhteen että "kelpaisinko jollekin joskus". Silti viime aikojen keskustelut (niin netissä kuin reaalissakin) naiseudesta, naisen mallista jne. ahdistavat minua. Kukaan ei odota minulta mitään tiettyä käytöstä, eihän? Silti tuntuu että naiset pieksevät toisiaan epävarmuudella, huolella siitä miltä näyttää miesten silmissä. Vastasin joskus johonkin orgasmiketjuun että juu, saan orgasmeja, ja taitaa silloin huutokin päästä. Joku vastasi siihen että "kauheesta, tollanen huutaja, ja mitähän mahtaa mieheskin tykätä tommosesta".
Kommentit (19)
Viimeinen yritys: inhoan naisten epävarmuutta tuohon tyyliin, mitä tuossa ylempänä oli.
Kertokaa mielipiteitänne sukupuolesta, naiseudesta, mieheydestä jne.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rehellisesti oma itsensä.
Itsekin olen aika samanoloinen ja tulen yhtä hyvin toimeen sekä miesten että naisten kanssa.
Tuollaisiahan ihmiset ovat, älä ota mitään stressiä asiasta. Miksi ihmeessä sukupuoltaan pitäisi jotenkin korostaa? En minäkään tee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset ihmiset jotka arvostelevat koko ajan muita vain pönkittävät sillä omaa epävarmuuttaan. Ole oma itsesi. Jokainen on omanlaisensa, ei se sukupuolesta riipu.
en ole kuulantyöntäjätyyppiä rakenteeltani en todellakaan, kuulema tosi hyvänäköinen, mutta jutut mulla kuin miehellä. Osaan silti käyttäytyä en ole mikään alkuihminen ja olla kohtelias:D Riippuu seurasta, liian jäykkien ja hienostelija naisten kanssa en todellakaan viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minäkään korosta naiseuttani, koen itseni enemmänkin yleensä ihmisenä kuin naisena. Eiköhän ole aika tavallista.
Kyllä meitä on varsin paljon jotka teemme niin kuin tuntuu hyvältä emmekä tuijota markkinavoimien naisihannetta.
Aika harva harrastaa jotain pitsihörhelöitä (nehän on oikeesti varsin epämukavia). Pitkissä puuvillakalsareissa näissä säissä on suurin osa.
Ja valtaosalla naisista meikit ehtii vanhentua kaapissa ennen kuin ne on käytetty ees puolilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tämä kappale puhuttelee mua älyttömästi:
Mäkään en oikein teininä tiennyt, olenko Romeo vai Julia. Onneksi oon löytänyt aikuisena sellaista seuraa, jossa voin olla semmoinen kuin oon, eikä kukaan arvostele. Hymyilyttää vieläkin, kun tein joskus seurassa liioitellun naisellisia eleitä* ja yksi miespuolinen kaveri tokaisi "lopeta, tuo ei sovi sulle" (kyseessä semmoinen tyyppi, joka omien sanojensa mukaan menisi kanssani naimisiin saman tien, jos suostuisin).
Tätä asiaa on vaikea selittää, mutta musta tuntui koko nuoruuteni ajan, että oon liian miesmäinen ja toisaalta "poikatytöksi" liian naismainen. Nyt on sellainen olo - parisuhteessa ja muuten - että voin olla sellainen kuin haluan.
*En siis pilkatakseni ketään, kukin toteuttakoon omaa identiteettiään kuten haluaa!
millainen minun pitäisi olla. Olen sellainen kuin olen, en todellakaan valtavirtailija vaan pikemminkin sellainen miesaivoinen. Hetero olen ja biologisesti nainen. Olen vaan, en pohdi. Itse teen elämästäni hyvän ja olen siitä vastuussa.
Sen sijaan pohdin asioita ja toteutan niitä. Nyt esimerkiksi olen tehnyt kotiäitivaiheestani mielekkään pyrkimällä, pääsemällä ja opiskelemalla oikeustieteelliseen/ssä.
Minusta ap:n aloitus on hyvin naiselle tyypillinen: millainen olen, pohtimista millainen muiden mielestä pitäisi olla ja kommenttien kerjäämistä tuntemattomilta. Vinkkin, et taida olla kovin miesaivoinen. :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...miten nainen tökkää puukon toiselle selkään. Minä pohdin asioita, en sitä mitä minusta ajatellaan. Kerroin omista kokemuksistani ja ajatuksistani koska halusin teidän tietävän mitä pääni sisällä liikkuu. Kommenttien "kerjääminen" johtuu varmaankin siitä että olen yksinäinen ja kaipasin juttuseuraa. :)
ap
Ps. Mietihän 13, kuuluuko ilkeys ja "totuudentorvena" oleminen miessukupuoleen? Sinusta nimittäin saa sellaisen kuvan, että kuuluisi. Minä en tosin usko niin...
Turha puida mikä kuuluu mihinkin sukupuoleen ja miten pitäisi olla. On niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Jos ystäväpiiri arvostelee sitä ettei käyttäydy jonkun sovinistisen naisroolin mukaan, niin kannattaa vaihtaa ystäväpiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin kotonani kävelen virttyneissä kalsareissa ja hupparissa yleensä,mutta joskus on ihana pukeutua ja tälläytyä :) Piristää kummasti kun pari kertaa vuodessa näyttää vähän erilaiselta koruineen kaikkineen.
Tuollaisiahan ihmiset ovat, älä ota mitään stressiä asiasta. Miksi ihmeessä sukupuoltaan pitäisi jotenkin korostaa? En minäkään tee niin.
Minusta tuo on ihan normaalia. En koe itseäni korostetusti naiseksi, vaan ihan vaan ihmiseksi.
Mediassa ja tällä palstalla vaan taitaa saada aika vääristyneen kuvan sekä naisista että miehistä.
Tunnen IRL vain muutaman henkilön, joka vastaa palstan kuvausta "miehestä" ja "naisesta".
Olen aina mieltänyt itseni lähemmäs sukupuolineutraalia kuin suurin osa tuntemistani naisista.
Vietän hyvää elämää naisena, mutta uskoisin myös viettäväni hyvää elämää miehenä, jos olisin sellaiseksi syntynyt. Olen vähän keskimääräisestä poikkeava, mutta nykymaailmassa mahdun oikein hyvin "naiselle sopiviin" rajoihin. :)
Siskoni on miesvaltaisessa ammatissa, hänen kaverinsa ovat pääsääntöisesti miehiä, hän on harrastanut miehisiä lajeja ym. Mutta koska tunnen siskoni niin hyvin voin kertoa siihen syynkin. En tiedä osuuko tämä millään tavalla ap:n elämään.
Siskoni tapauksessa hänellä on ainakin aina ollut kova näyttämisen tarve. En tiedä näyttääkö miehille vai naisille, mutta se on lähtöisin siitä, että hänen oma isänsä mollasi siskoani alituisesti tämän ollessa lapsi. Sisko oli huono ja riittämätön ja hänen isänsä ja veljensä jollain tavalla parempia . (meillä siis siskoni kanssa eri isät) Minä uskon, että siskoni näyttämisen tarve on lähtenyt jo niiltä ajoilta. Hän on aina halunnut osata ne asiat mitä miehetkin, ja mieluusti vielä paremmin. Siskoni meni inttiinkin.
Todellisuus on sitä, että siskollani on mielestäni todella huono itsetunto. Sen lisäksi hänen kaverisuhteet ovat todella laimeita. Hän yrittää änkeä "äijäksi äijien joukkoon" mutta todellisuudessa on aivan kuin kala kuivalla maalla miesten joukossa. Yrittää kovasti tehdä vaikutusta ja luultavasti jopa löytää rakkautta, mutta turhaan.
Oletko ap miettinyt mistä sinun "miesmäityysei" kumpuaa? Onko omassa lapsuudessasi jotain vastaavaa...miehet on parempia ajattelua?
Minä itse pukeudun kotona kuten ap, mutta osaan kyllä laittautua todella naiselliseksi niin halutessani :)
nykyisin olen ulkoisesti aika feminiininen, mutta en silti aina ymmärrä "naisten kotkotuksia". Olen ajatusmaailmaltani melko miehekäs ja ahdistun liian feminiinisessä seurassa. En jaksa alkaa erittelemään, missä asioissa maskuliinisuuteni tulee esiin, mutta ymmärrän täysin mitä ap tarkoittaa. Et ole ainoa, ap.
Mutta olen nykyisin ymmärtänyt, että meitä naisia on moneksi ja osa meistä on vaan maskuliinisempia kuin toiset. Ei musta maskuliinisuudesta huolimatta miestä sais.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuu siis:
.."kauheesta, tollanen huutaja, ja mitähän mahtaa mieheskin tykätä tommosesta".