sanokaa milloin löydän onnen ja rakkauden??
olen elänyt yli 10v ihan hirveässä parisuhteessa, erossa nyt, onneksi. Lapsia on ja nuorin on 5v. En ole ollut kuin ihastunut pariin työkaverimieheen, en mitään muuta. Kaipaan aivan mielettömästi miestä vierelleni. En edes arkeen, vaan ihan seurustelukumppaniksi, että sais seksiä ja rakkautta. Viimeksi 13v sitten olen ollut rakastunut. En ole suudellut 4- vuoteen ketään. Muusta puhumattakaan!!Kaikenlisäksi olen ihan hyvin toimeentuleva, on auto, oma asunto, kauniskin olen. Mutta miestä en vaan löydä näköjään IKINÄ :-(((((
Onko niin että suomesta en ketään löydäkkään? Enkö mistään ikinä? vanhuus yksin ei houkuttele. Ahdistaa ihan hirveästi. Kaikki eronneet kaverini ovat jo löytäneet uudet kumppanit, minä olen ainut epäonnistuja.
Kommentit (15)
koitan itse ainakin uskoa siihen että sitten kun siihen on oikeasti valmis. Kun sillävälin pitäisi opetella olemaan onnellinen itsekseen, viihtymään nahoissaan ja elämässään ettei sitä tule liian epätoivoiseksi. Tuntuisi että silloin sitä ei ainakaan löydy. Tee asioita joista nautit ja jotka saavat sinut hymyilemään ja sitten se joku huomaa sut ja hurmaantuu sun valoisasta persoonasta ja asenteesta :)
Välillä vaikea itsekin uskoa mutta yritän :)
no mitäs ootte tehny asian eteen? Kannattaa tarttua vaan tilaisuuteen ja rohkeasti ottaa askel tuntemattomaan.
Koskas tavataan,
Tatuoitu mies
no mitäs ootte tehny asian eteen? Kannattaa tarttua vaan tilaisuuteen ja rohkeasti ottaa askel tuntemattomaan.
Koskas tavataan,
Tatuoitu mies
Originaali oli TATUOITU JÄTKÄ
(Sorry ap tämä OT...)
koitan itse ainakin uskoa siihen että sitten kun siihen on oikeasti valmis. Kun sillävälin pitäisi opetella olemaan onnellinen itsekseen, viihtymään nahoissaan ja elämässään ettei sitä tule liian epätoivoiseksi. Tuntuisi että silloin sitä ei ainakaan löydy. Tee asioita joista nautit ja jotka saavat sinut hymyilemään ja sitten se joku huomaa sut ja hurmaantuu sun valoisasta persoonasta ja asenteesta :)
Välillä vaikea itsekin uskoa mutta yritän :)
Olin 7 vuotta yksin. ERittäin seksuaalisena naisena jopa muutaman vuoden ilman miestä kokonaan. Ei vain kukaan napannut. Päätin sitten jossain vaiheessa, että iloitesen kaiksesta siitä, mitä minulla jo on. Lapsi, ihana kämppä, hyvä työ, ok-tulot, ulkomaanmatkoja ja aineellista hyvää, ihana perhe, ihanat ystävät jne. Ulkonäöltäni oli nätti, näpsäkkä ja sähäkkä.
Ja kas, niin sitten vedinkin puoleeni ihanaa miestä, kun ensin tykkäsin itsestäni kovasti.
kyllä meinaa epätoivo välillä iskeä, sillä tuntuu että en ehdi hakemaan mistään sitä miestä, eli baareissa en käy ja kaikki yhdenillanjutut ym eivät ole minua varten. Kakkosnaiseksi en ryhdy. Lapset vievät hirveästi aikaa, mutta hyvin voisin joka toinen viikonloppu viettää aikaani jonkun muunkin kuin itseni seurassa!!
No täytyy toivoa että joskus edes mulla ois joku...
ap
sulla on aikaa vain joka toinen viikonloppu niin saa olla aika erakkomies että sellaiseen tyytyy.
sen ajatellut. Nyt tässä tilanteessa täytyy tehdä kaikki mistä nauttii. Ja tuo että vedit puoleesi ihanaa miestä kun itse tykkäsit itsestäs, minuun ovat aina tunteneet vetoa kaikkea muuta kun ihanat miehet. Ja se mun täytyy muuttaa ennen kun voin aloittaa mitään. Ja varsinkin rakentaa se ihana elämä itselleni ja lapselleni, kokoajan tässä mennään siihen suuntaan. :)
T.2
[/quote]
Olin 7 vuotta yksin. ERittäin seksuaalisena naisena jopa muutaman vuoden ilman miestä kokonaan. Ei vain kukaan napannut. Päätin sitten jossain vaiheessa, että iloitesen kaiksesta siitä, mitä minulla jo on. Lapsi, ihana kämppä, hyvä työ, ok-tulot, ulkomaanmatkoja ja aineellista hyvää, ihana perhe, ihanat ystävät jne. Ulkonäöltäni oli nätti, näpsäkkä ja sähäkkä. Ja kas, niin sitten vedinkin puoleeni ihanaa miestä, kun ensin tykkäsin itsestäni kovasti.
[/quote]
sulla on aikaa vain joka toinen viikonloppu niin saa olla aika erakkomies että sellaiseen tyytyy.
ja kaikki miehet eivät kestä kakaroita.
ap
Olen (vielä vähän aikaa) nuori, ja lapseton joten aikaa ja mahdollisuuksia pariutumiseen pitäisi riittää. Silti yksinäisyys vaivaa välillä aika pahastikin, varsinkin kun en ole ollenkaan sosiaalinen muuten enkä luota ihmisiin.
Positiivisuuteenkaan en oikein kykene, mulla on ollut tosi pitkään masennusta (oikeasti olen ollut jopa sairaala-hoidossa sen takia). Pyrin kyllä eteenpäin elämässäni ja opiskelen alaa josta ole ihan oikeasti kiinnostunut...
kyllä meinaa epätoivo välillä iskeä, sillä tuntuu että en ehdi hakemaan mistään sitä miestä, eli baareissa en käy ja kaikki yhdenillanjutut ym eivät ole minua varten. Kakkosnaiseksi en ryhdy. Lapset vievät hirveästi aikaa, mutta hyvin voisin joka toinen viikonloppu viettää aikaani jonkun muunkin kuin itseni seurassa!!
No täytyy toivoa että joskus edes mulla ois joku...ap
Eli kävin baareissa lähinnä, jos duunista lähdettiin. Yhdenillanjuttuja harrastin nuoruudessa, joten been there done that. Kakkosnaiseksi olisin päässyt noin tusinalle miestä, mutta en todellakaan halunnut.
Sitten jäin joka toinen viikonloppu vain himaan. Vuokrasin leffoja, luin kirjoja, join vähän viiniä. Olin yksin - välillä jonkun kaverin luona. Listasin paikkoja, mistä miehen löytää.
Työpaikka, harrastus (mikä), baari, lähikaupassa, kaverin kautta, kotibileissä, häissä tms. Kotoahan ei kukaan tule hakemaan valkoisella ratsulla...
No, minä tapasin sitten mieheni loppujen lopuksi lähiruokaravintolan karaokeillassa. Tuttujen kautta.
Ymmärrän tuskasi. Joskus olin todella epätoivoinen halipulasta ja seksinpuutteessa...
Häntä pystyyn ap, tykkää itsestäsi ja seurastasi, ole onnellinen ja kiitä siitä mitä sinulla jo on. Kun tykkäät itsestäsi, houkutat samankaltaisia miehiä kuin hunaja mehiläisiä.
Se aiemmin tänne kirjoitellut ( ;
Olen (vielä vähän aikaa) nuori, ja lapseton joten aikaa ja mahdollisuuksia pariutumiseen pitäisi riittää. Silti yksinäisyys vaivaa välillä aika pahastikin, varsinkin kun en ole ollenkaan sosiaalinen muuten enkä luota ihmisiin. Positiivisuuteenkaan en oikein kykene, mulla on ollut tosi pitkään masennusta (oikeasti olen ollut jopa sairaala-hoidossa sen takia). Pyrin kyllä eteenpäin elämässäni ja opiskelen alaa josta ole ihan oikeasti kiinnostunut...
nimittäin mulla oli sama ongelma jo 13v sitten, olen syönyt lääkkeitä, käynyt terapiassa jne. silti olen työssäkäyvä, iloinen jne. paitsi kotona, itkeä tihrustan ja suren kohtaloani...Ehkä kyse on sairaasta tavasta nähdä itse ja maailma?
ap
sen ajatellut. Nyt tässä tilanteessa täytyy tehdä kaikki mistä nauttii. Ja tuo että vedit puoleesi ihanaa miestä kun itse tykkäsit itsestäs, minuun ovat aina tunteneet vetoa kaikkea muuta kun ihanat miehet. Ja se mun täytyy muuttaa ennen kun voin aloittaa mitään. Ja varsinkin rakentaa se ihana elämä itselleni ja lapselleni, kokoajan tässä mennään siihen suuntaan. :)
T.2
Kun olet itse vahva, olet valmis uuteen suhteeseen. Ja silloin hyviä asioita tapahtuu sinulle ja perheellesi aivan varmasti.
Hyvää matkaa aplle ja kakkoselle
- se 7 vuotta yksin ollut mamma -
sulla on aikaa vain joka toinen viikonloppu niin saa olla aika erakkomies että sellaiseen tyytyy.
ja kaikki miehet eivät kestä kakaroita.
ap
lapsi hoidossa, jolloin voisin ajatella jotain mukavaa yhdessä, naisen ja kenties hänen lapsen kanssa. Ja sitten kun on molemmilla "vapaa vloppu" niin voisi sitten keksiä jotain muuta yhdessä.. Olenkin alkanut jo karttaa lapsettomia naisia. Ne haluaa kuitenkin heti samantien oman lapsen, mutta jo lapsellinen voisi kenties viettää lopun elämän ilman muita lapsia.
Jos haluut tulla juttelee mulle niin tossa on numero 0452225747 mun mielestä vaikutat tosi mukavalta
joskus jos kattelee niin miestä jolla on myös lapsi. No, tässä täytyy tehdä aika paljon kaikkea sitä ennen. Enkä usko että yksinäisyys on vain masentuneiden ongelma, kaikki sitä varmaan kokee enemmän tai vähemmän. Mutta itse olisin todella paljon yksinäisempi ilman lasta, perhettä ja ihania ystäviä.
Ja kiitos 7 v yksin olleelle mammalle :)
-Kakkonen-