Oletko saanut vanhemmiltasi pesämunan?

[i\]Aloititko seurustelun tämän duunarimiehesi kanssa jo tosi nuorena? Ehkä vanhempasi toivoivat että löytäisit jonkun toisen ja sitten he voisivat avustaa taloudellisesti? Ehkä pelkkä duunaritausta ei ole se ratkaiseva, vaan jostain syystä eivät pidä miehestäsi ihmisenä? En tarkoita että syrjintä olisi siltikään ok.

Joo, miehessä on se vika, ettei ole hyvätuloinen ja korkeakoulutettu kuten itse olen ja ns. hyvästä perheestä (oma perheenihän on sitten ilmeisesti "hyvä" ;)). Vanhempani siis katsovat minun "naineen alaspäin", josta he minua "rankaisevat" sillä, että suosivat veljeäni. Aloitin mieheni kanssa seurustelun 24-vuotiaana, joten ei mikään ihan teinisuhde ollut kyseessä. Jotkut ihmiset vain ovat ikäviä jopa lapsilleen. Se on sitä minun opettamistani nääs.

Minä olisin kyllä katkera. Helpompaa on hyväksyä oma tilanteeni: vanhemmilla ei ole säästöjä, joten mitään en saanut, enkä odottanut.

ostossa vanhemapani auttoivat minua ja miestäni 20 000 eurolla. Kiitos siitä heille, muuten emme voisi asua tämän kokoisessa asunnossa Helsingissä.

Kun kuukahtavat voin perustaa oman kirpputorin tai romukaupan.

antoivat ruokakassin mukaan sekä avustivat kodinkonehankinnoissa (tiski-ja pyykkikone. Antavat edelleen joulu-ja syntymäpäivälahjaksi n.200€ rahaa eli sillä tavoin avustavat edelleen. Äitini myös avusti ensiasunnon hankintaa reilulla 5000 eurolla.

perin isäni eli 50t euroa ja sain maksettua asunnostani 20% ja siksi myönteisen lainapäätöksen pankista!

Pienistä tuloistaan ovat antaneet ainakin polkupyörään ja ensimmäiseen autoon. Olen tainnut jopa kerran saada ihan pyytämättä baarirahaa, mutta hävetti ottaa vastaan. Vanhoja huonekaluja olen lainannut ensimmäisiin asuntoihini.

vanhan haarukan, veitsen ja lusikan. Minkäänlaista elämänneuvontaa tms. en ole äidiltäni ikinä saanut. (peluri ja "tavallinen" lue yksinkertanen, ihminen)

ne ovat ostaneet mullekin auton, olen saanut myös paljon henkista tukea ja apua.

Olin paria kuukautta vaille 18, kun vanhempani kuolivat tapaturmaisesti. Vakuutus maksoi opiskelunikin.

Kuinkahan moni näistä edellisistä vastauksista on totta? Uskomattomalta tuntuu monien vanhemmiltaan saama avustus.



Itse en juurikaan apua ole saanut, aikoinani ruokakassin silloin tällöin ja muutaman kympin. Ei puhettakaan että olisi asuntoa hankittu tai vuokria ja muita laskuja puolestani maksettu, saati asuntoa kalustettu tai annettu säännöllistä kuukausirahaa. Käytetyn, vanhan auton romun ostin näennäisellä hinnalla opintojeni loppuvaiheessa vanhemmiltani, kun eivät toista autoa enää itse tarvinneet. Luonnollisesti itse olen maksanut kaikki vanhan auton kulut.

Asuntolainaan ovat lähteneet takaajiksi, mutta centtiäkään en ole avustusta tai pesämunaa edes odottanut saavani asunnon ostoa varten vaikka hyvin tietävät pienet tuloni ja lainani suuruuden.