Lue keskustelun säännöt.
Miten tätä jaksaa?
30.11.2010 |
Juuri mahatauti sen verran voitolla, etten enää ripuloi ja pystyn toimimaan, vielä ei ruoka maita.
Lapsista (4kpl) 3 tapelleet monta tuntia putkeen (taito se on sekin), ihan sama miten paljon on kielletty tai laitettu jäähylle. Ja joka kerta kun yritän nukuttaa vauvaa, joka on oven takana huutamassa 30sek päästä. Lapsia ei voi laittaa ulos, kun 2 on myös taudissa.
Tähän päälle sitten ruuanlaitot, tiskit, siivoaminen (ja muksut tekee ihan järjetöntä sotkua koko ajan lisää), pyykit (1 ripuloinut 2 kertaa housuun), imurointi, keittiön lattian pesu, parvisängyn petivaatteiden vaihto ja koko ajan tappelujen selvittelyä ja vauvan hoitoa. Ja jättäisin mielelläni jotain tekemättä, mutta mies aloittaa valituksen heti, kun pääsee töistä kotiin. Eilen jo tuli kommenttia, että "tekisit edes jotain", kun hädin tuskin pysyin pystyssä mahataudin takia, hoidin lapset, ruuat, pyykit ja tiskit (ja otin lukua lattialla tiskikoneen täyttämisen jälkeen) ja soittelin lasten asioita neuvolaan, kouluun ja soitonopettajalle.
Kiitos, kun sain edes avautua.
Kommentit (9)
ja kahdelle laitoin dvd:n. Täytyy nyt silti jatkaa noita kotitöitä vauvan kanssa. Lapset saikin einestä lounaalla, mutta mies ei niitä enää jaksa syödä. Jotain laatikkoruokaa teen, että riittää huomisellekin.
ap. hieman rauhoittuneena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sille miehelles ja pyydä sitä kokkaamaan ja siivoomaan jos ei kestä sotkua. Tilaisi edes pizzat. Ihme mies jos ei yhtään heru myötätuntoa sairastavaa kohtaan.
Kuulostaa aika hirveältä tuo sun tämänhetkinen tilanne, mutta kyllä se tauti siitä pian hellittää. Jaksamista!
mutta miehes sais olla edes vähän ymmärtäväisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tekisi mieli sanoa, että mies vaihtoon, mutta ei liene hyvä idea tässä tapauksessa. Mies on idiootti, mutta yritä kestää. Sairastelut on todella raskaita.
ihan siihen arvoon, joka niille kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saman kokenut sillä erotuksella että mies ei humannut mitään sotkuja. Siis toisaalta hyvä ettei alkanut mulle päätään aukomaan, mutta kun vaan käveli sisään ja istui koneen ääreen ja huokaisi kuinka raskas päivä oli taas takana, onko ruokaa???
ja miehelle tekstari, mitä hän tuo kaupasta töistä tullessaan. Ja syökää hyvällä omalla tunnolla pari päivää jotain valmista.