Olisiko hullua tehdä ne ljäs lapsi 40-vuotiaana
kun muut lapset ovat jo täysikäisiä, mies 50v vapaaherra, talot ja systeemit maksettu? Vai pitäisikö tuossa vaiheessa jo nauttia niistä omistakin vapaahetkistä?
Kommentit (13)
itse sain kolmosen kun olin 39 v, kaksi muuta oli jo 14 ja 11 v.
Nyt kun ikää 41 vajattelen että eipä se nelonenkaan olisi mikääm katastrofi! kolmosen synnytys oli kyllä aika paha, oli isokokoinen ( huom ! ei sokerivauava!!)ja vointi synnytyksen jälkeen vähän heikko mutta muuten meni ihan hyvin ja voidaan hyvin!
itse kyllä vaatisin sektion jos nelonen tekisi tuloaan, sen verran olin itsekin heikkona kolmosen jälkeen....
hirveätä valkataakkaa niskassa ja muut lapset aikuisia. Voisi keskittyä pieneen ja nauttia. Jos olet fyysisesti hyvässä kunnossa, niin anna mennä vaan.
lapsen ollessa 20-vuotias sinä olisit yli 60 ja mies yli 70. Hyi Hitto!
Meillä kolmas työnalla, ollut tosin jo muutaman vuoden...mutta nyt tuntuu, että aikaa ja kärsivällisyyttä vauvalle olisi kun on muut lapset jo isoja, lainat maksettu, vakityö yms :)
suurempaa nautintoa kuin se oma vapaa aika.
-vauvat 41- ja 43-vuotiaana.
Tätini sai kolme nuorinta lastaan yli 40-vuotiaana. Itse ajattelen, että meidän lapset tehty hyvissä ajoin ennen ko. ikää. Nyt 28-v ja toisen lapsen laskettuaika on parin viikon päästä.
ehkä ehdin täyttää 43 ennen syntymää ehkä en. Mulla oli vapaata yli 30 vuotiaaksi, joten sellaista en kaipaa. Kolmannen lapsen myötä en ole kaivannut enää edes yksinoloa paljoakaan. Mulla vanhin kohta 10v. ja nuorin 3,5v. Mies taas 35v. Itse en ole ollut edes kovin väsynyt raskausaikana, ainuastaan, että yöt ovat levottomia. Eikö olisi ihanaa vielä nauttia pienen ihmisen ihmeestä?
Eikö olisi ihanaa vielä nauttia pienen ihmisen ihmeestä?
Ja nyt olisi miehelläkin aikaa olla lapsen kanssa kotona; kun muut olivat pieniä niin mies teki uraa.
ja mies 50.Keväällä syntyy meiän iltatähti:).Ailusia lapsia meillä jo pari ja sitte nuorin 11-vuotias.Tää raskaus on ihanaa aikaa,otan asiat paljon rauhallisemmin ja voinkin tosi hyvin.
mutta eiväthän kaikki hullut asiat ole huonoja :)
Minä olin "vasta" hieman alle 37, kun iltatähtemme syntyi. Isommat olivat 12 ja 9 vuotiaita. Vuosi vauvan kanssa oli elämäni parhaimpia. Aivan ihanaa. Sai vauvakurlutella kaikessa rauhassa ilman samaa ihmetystä ja epävarmuutta kuin esikoisen kanssa. Toisen kanssahan meninkin on ihan erilaista. Ja isommista oli todella paljon apua, vaikken heitä mitenkään velvoittanut vauvan hoitoon. Saattoivat esim. katsoa vauvaa, kun kävin vessassa tai suihkussa. Tämmöisellä on uskomattoman paljon merkitystä. Apukädet muutamaksi minuutiksi.
Ainoa pelkoni on, että kuopuksesta tulee kauhea lellivauva, kun on niin paljon hemmottelijoita...
Eräät tuttavani saivat iltatähtensä 42 vuotiaina, kun heidän isot olivat 18v ja 16v. Olin niin hämmästynyt kuullessani vauvauutisesta, etten tajunnut edes onnitella. Mutta ihanaa heilläkin on ollut :)
ja tein toisen lapsen 43-vuotiaana. Mieheni ensimmäinen lapsi.
Ikäeroa lapsillani on 14 vuotta. Tänä aamuna teinipoika sanoi viimeksi siskolleen, että veikka rakastaa sinua.
Odotus ihanaa, nauttiminen vauvasta täydellisen ihanaa - käperryimme vaan ja nautimme, tenava on ihana, oravanpyörästä poishyppääminen ihanaa, kotona on ihanaa. Olen hyvä ja rento mutsi - parempi kuin ekan kanssa.
Meille piti syntyä iltatähti kun olisin 40v. Vauva syntyikin jokunen vuosi aiemmin, lisää ei tule. Olisin mielelläni pitänyt "välivuoden" töistä ja nautiskellut vauvavuodesta kun sisarukset olisivat jo olleet koululaisia.
Tehkää ihmeessä. Teillä on aikaa ja talous kunnossa!
itse en kyllä enää uskaltaisi ryhtyä.