Tänään on kuolleen ystäväni syntymäpäivä.

Joka vuosi muistin ystävääni, oli helppo muistaa ajankohta kun on myös oma merkkipäivä (kihlapäivä).



Muistan ajat kun juhlimme yhdessä synttäreitämme, minullakin muutaman päivän kuluttua omat. Meillä oli välillä isot juhlat, hienosteltiin ja hulluteltiin. Sitten tuli elämään uusi aika, lapset ja perhe, synttäreitä ei enää juhlittu samalla lailla.



Ajattelin, että ehkä vielä jonain vuonna pidämme yhteiset juhlat, soitetaan ja lauletaan vanhalla jengillä kuin silloin ennen :) Froikkareita, Sir Elwoodia, Kari Tapiota, CCR:ää......



Mutta ei se sitten menekään niin, ystävä kuoli. Ei enää lauluja, ei enää soittoja. Ystävän kitara ei enää soi.



Hyvää syntymäpäivää, ystävä. En sua koskaan ole unohtanut.