Miten jaksatte yövuoroja?

Olin siis 3 vuorotyössä jonkun vuoden. Lapset oli vuoropäiväkodissa(mies myös vuorotyössä). Tuntui, että se elämä oli ihan kaaosta meillä. Kaikki pyöri työvuorojen ympärillä. Ja mulla oli oma kroppa ihan sekaisin, tein usein 6 työpäivää viikossa jne... Ja lopulta totesin, että ei, mä EN jaksa tätä. Kuukautiset ja hermot palasivat nopeasti ennalleen, kun pääsin yhteen vuoroon. Ja lapsetkin tykkäs :) Mä olen siis huono esimerkki, koska en vain jaksanut tuota...

Kuin aloittaja. Olen nyt hakenut päiväpaikkaa, mutta työvoimatilanteen vuoksi ei vaan ole vielä tärpännyt.



Kun aloitin vuorojen tekemisen 9.5 vuotta sitten, aluksi oli mukavaa kun oli vapaata ym ja oli nuori. Nyt viimeisen 2 vuotta ollut ihan helvettiä suoraan sanoen. Kroppa aina jumissa, en näe oikein lapsia kunnolla iltavuoroviikolla, mies hoitaa ne suurimmaksi osaksi, nyt kun toinenkin aloitti koulun niin tämä on aika surkeaa.



Yövuoroihin. Ei niihin ole oikein mitään poppaskonstia, olen nähnyt näiden vuosien aikana kahden ihmisen muuttuvan hermoraunioksi yötyössä. Yhdellä osastollamme olevalle, 25 vuotta viisivuoroa tehneellä alkoi tulemaan sydänongelmia. Itse olen välillä masentunut yövuorojen jälkeen, enkä jaksa harrastaa mitään.



Minulle siis yövuorot sopivat alle kolmekymppisenä. Nykyään lähempänä neljääkymppiä olevana on vain päivä päivältä vaikeampaa olla niissä.

teen 13h, 12h, ja 8h vuoroja. Öiden jälkeen olen monta päivää tosi väsynyt. Ikää vähän yli 30v Kiva työ, mutta onhan se kuluttavaa.