Leikki-ikäiset ei pysy ruokapöydässä vaan juoksentelevat

Jos sanominen ei auta.

pysyt tiukkana. lasten kasvatuksessa tärkeintä on johdonmukaisuus. eli aina pitää vaatia se, et ruoka syödään rauhassa loppuun ja sit vasta pöydästä pois. toki jos tulee vessahätä tms niin silloin voi poistua hetkeksi. kyl se menee pikkuhiljaa sit päähän, toivottavasti ;) joillakin kestää pidemmän aikaa kuin toisilla oppia ja tajuta, joillakin tulee takapakkia mut muistat aina toimia samalla tavalla. ei voi tehdä niin et "tänään väsyttää enkä jaksa komennella, menköön leikkimään".



"rangaistuksia" kehiin, ruoka pois, jos on nälkä selittää rauhallisesti että on olemassa ruoka-ajat ja pitää odotella seuraavaa hetkeä. tai jos lapset käy välillä leikkimässä tms niin takavarikoit lelut kunnes osaavat syödä loppuun pöydän ääressä.

turhaan pompitaan syömään ja pois. Sitten saa odottaa välipala aikaa. Silloin kun on ruoka, silloin syödään. Vessassa tietenkin saa käydä.

koska tuosta ei ole syntynyt mitään häiritsevää rallia. Ei siis tapahdu joka aterialla ja silloinkin kun lähtevät, niin useimmiten kyse on vessahädästä.



Muistaakseni jossain vaiheessa tarvittiin kyllä vähän kasvattamista asiaan. Silloinkin uskoivat aika nopsaan, kun ensin varoitin, että jos nyt lähdet, niin minä korjaan ruuan pois. Ja sit joskus olisi tullut takaisin syömään, mutta ruoka oli jo siirretty pois. Parku siitä tuli tietysti, mutta kun parku oli paruttu, niin annoin jopa ruuan takaisin, jos lupasi syödä kunnolla.



Näinkin epämääräisellä kasvattamisella asia on tullut selväksi, eikä tosiaan tuota liikuntaa ole häiriöksi asti. Ja joka tapauksessa tietävät miten kuuluu käyttäytyä, ja kyläpaikoissa, ravintolassa ym. pysyvät kyllä paikoillaan ihan käskemättä.

kesken ruokailun.

En meinaa raaskia ottaa ruokaa pois, kun ovat hoikkia ja huonoja syömään muutenkin.

Jos ottaa pois, niin eivät ole moksiskaan kun harvoin ovat edes kunnolla nälkäisiä.

Kurjaa vaan, kun hypitään tuolille ja juostaan leipä kädessä olohuoneeseen.

Napakasti komennettu,ei auta.

niin eihän tässäkään maassa enää olisi muita kuin hyvin kasvatettuja lapsia. Mutta usein kasvattamiseen vaaditaan kyllä vähän enemmän vaivaa ja mielikuvitusta kuin pelkkä sanominen. Ja olet aivan oikeilla jäljillä, kun mietit, että otetaanko ruoka pois. Itse tunnet omat lapsesi parhaiten, joten voit aivan itse miettiä miten haluat sen ruuan pois ottamisen toteuttaa.

Jokainen normaali lapsi kyllä kokeilee jossain vaiheessa että onko komentaja tosissaan. Siksi pelkkä komentaminen ei yleensä aina riitä.

kesken ruokailun. En meinaa raaskia ottaa ruokaa pois, kun ovat hoikkia ja huonoja syömään muutenkin. Jos ottaa pois, niin eivät ole moksiskaan kun harvoin ovat edes kunnolla nälkäisiä. Kurjaa vaan, kun hypitään tuolille ja juostaan leipä kädessä olohuoneeseen.

eli liian hoikka lapsi, sen pitaisi syoda lautanen tyhjaksi. Ma teen niin, etta laitan jaahylle, ja tuon takaisin poytaa, vaikka 10krt, mutta niin pitkaan, etta viesti menee perille..

olemme toimineet niin, että jos lapsi sysää lautasen pois ja ottaa kourua kaulasta ja kiittää, kysymme, onko maha varmasti täynnä ja sanomme, että jos nyt lähtee pöydästä, ei pääse enää takaisin syömään. Useimmiten poika hetken mietittyään haluaakin jatkaa syömistä ilman ongelmia, joskus sitten haluaa edelleen poistua pöydästä eikä ole takaisin kinuamassa, eli ilmeisesti maha on todella ollut jo täynnä.

pysyä "uhkauksessa" eli ruoka pois jos ei uskota.

Kiitos vinkeistä! Lisää saa laittaa

Sitä miettiny, et onko ruuan pois vieminen liian rankka rankaisu, mut enemmistö sitä näköjään kannattaa. ap

En meinaa raaskia ottaa ruokaa pois, kun ovat hoikkia ja huonoja syömään muutenkin.

Jos ottaa pois, niin eivät ole moksiskaan kun harvoin ovat edes kunnolla nälkäisiä.

Meidän laiheliini yritti myös aloittaa juoksentelut, mutta sanottiin tiukasti, että kun seuraavan kerran lähtee pöydästä, niin takaisin ei enää ole tulemista. Muutaman kerran näin tehtiin. Seuraavalla ruoka-ajalla (väli- tai iltapalalla) lapsi sitten oli nälkäinen ja söi kunnolla.

Jossain vaiheessa alettiin liukua siihen suuntaan, että lapsi olisi elänyt vain väli- ja iltapaloilla, jolloin vähän aikaa välipala oli vain mukillinen kaakaota. Alle viikossa lapsi oppi, että maha täytetään lounaalla ja päivällisellä ja väli- ja iltapalat ovat vain pientä täydennystä varten.

Ruokahetkien rauhoittaminen ja ruokarytmin tarkentaminen ovat itse asiassa parantaneet lapsen ruokahalua ja ennen melkein liian laiha, huonosyömäinen lapsi on nyt painoltaan sopivampi ja reipas syömään.