Muita, joiden yhdessäkään suhteessa ei ole ollut koskaan yhtään väkivaltaa

ei myöskään vanhemmillani tai mieheni vanhemmilla. Äitini vanhemmilla oli. ois mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tämä "kulkee svussa" ja mistä se mahdollinen kulkeminen johtuu, geeneistä, kulttuurista, sosiaaliluokasta vai tunne-elämän vaurioista, joita lapset väkivaltaympäristössä kasvaessaan saa?



Tiedän syntyneeni kultalusikka suussa.

Tosin ei noita suhteita nyt kauheesti ole ollut ja nykyisen miehen kanssa ollaan oltu 17 vuotta.



Mutta on mulla kavereita joilla on ollut väkivaltaa suhteissa, joten ihan lehdistä en oo joutunut vaan näitä juttuja lukemaan.

Yks mihin mä olen itse kiinnittänyt huomion on se että, ihmeellisesti on aina ne samat naiset jotka kokee sitä väkivaltaa suhteesta toiseen? Mikä siinä on? Mä luulen että ne hakee just sellasia reppanoita mieheksi, ei siis hae tietoisesti väkivaltaista miestä, mutta sellasta vähän reppanaa jolla on sitten luonne mitä on?

ja minua ei lyötäisi kuin kerran.

Ei mitään väkivaltaa, eikä väkivallan uhkaakaan koskana yhdessäkään suhteessa.

Ei myöskään kummankaan lapsuudenkodissa. Itse asiassa en edes tunne ketään, jonka tietäisin elävän/eläneen väkivaltaisessa kodissa. Uskon kyllä, että niitäkin on - tuskin siitä niin helposti puhutaan.

Ei minullakaan. Meneillään 8. vuosi avioliittoa, takana myös kaksi kolmen vuoden avoliittoa.

ja se olis kyllä kerrasta poikki. En uskaltaisi jäädä saatika jättää lapsia sellaiseen tilanteeseen.

Nyt avioliittoa ja perhe-elämää 10 vuotta takana, ja sitä ennen myös vuosien väkivallaton suhde.



Lapsuudenkodissani oli sen sijaan kyllä väkivaltaa.