Nyt on aiheena keskenmeno. Kokemuksia? Kohtalotovereita?

Sain ensimmäisessaä raskaudessani varhaisen keskenmenon. Olin vasta vähän aikaa tiennyt olevani raskaana, joten tavallaan tiesin, että se on yleistä ja ajattelin, ettei sitä olisi pitänyt niin paljon surra, mutta surin kumminkin. Olihan se järkytys, lapsi oli kuitenkin hyvin toivottu.



Järkytyksen ja surun lisäksi tuli pelko siitä, etten voisikaan saada lasta. Tiesin toki, ettei yksi keskenmeno sitä tarkoita, mutta koska ei ollut todisteita, että pystyn saamaan lapsen, sitä tietysti pelkäsi pahinta.



Keskenmenon jälkeen tuli muutaman kuukauden päästä uudelleen raskaaksi ja kaikki meni hyvin. Nyt meillä on kaksi ihanaa lasta. Molempia odottaessa alkuraskaudet ovat kuitenkin olleet aika stressaavia. Toista lasta odottaessakin tuli voimakkaita kipuja yhtenä iltana, ja olin jo ihan valmis aloittamaan surutyön jälleen.

olis ihan tavista, r testi + ja parin viikon päästä lori lori vuotoa jase ol siinä. Tai keskeytyneitä keskenmenoja, normaali ultrassan.viikolla 13 todetaansikiön kuolleen ei vuotoja kipuja tai muutakaan,ja vaihtoehtoina joko kaavinta,tehty 2 kertaa tai lääketieteellinen tyhjennys, tehty kerran. Tai ns, puolikas keskenmeno jossa odotetaan kaksosia ja n. viikolla 10 tulee toinen sikiöistä ulos ja vuodetaan kuin pistetty sika, ja tarkastus ultrassa todetaan, että raskasu jatkuu normisti ja toinen sikiökalvo on tyjentynyt.. no joo.



Missään vaiheessaen ollut vielä lihonnut yhtään.

Koko raskausaika oli mennyt hyvin eikä mikään ennakoinut keskenmenoa. Sitten se keskenmeno vaan alkoi, samalla tavalla kun synnytys eli kovilla supistuksilla.



Mitään syytä ei ole löytynyt. Nyt olen raskaana, mutta en pysty iloitsemaan asiasta. Turvallisia viikkoja ei raskaudessa ole, vaikka niin puhutaankin...!!