Kummanlaisista työkavereista pidätte enemmän: kovaääninen, rempseä,

jotka piiloutuvat toisten seläntaakse.

Käytävällä sanovat, että olisi pitänyt sanoa jotain tai tulla palaverissa tueksi, mutta ei.



Pidän ensinmainituista todella paljon enemmän!

kuitenkin vähemmän riesaa. Jotain tuosta väliltä, kuten useimmat ovatkin.

Siksi että olen itse hissukka. Rempseä saa minutkin puheliaammaksi.

Itse olen yleensä hiljainen, mutta kokouksissa rakkikoira.

mä haluan vain, että työkaveri on luotettava ja hoitaa hommansa. Muulla ei ole väliä.



Toki, mä arvostan mieluummin ihmistä, joka ymmärtää pitää suunsa kiinni kun ei ole asiallista asiaa, kuin tyyppiä, joka kiroilee ja vaatii koko ajan huomiota.

huumorintajuinen, puhelias, kiroilevakin. Vai hiljainen hissukka, palavereissa yleensä hiljaa ja suurissa porukoissa.

mutta muuten tykkään kovaäänisista ja rempseistä tyypeistä. Johtuu varmaan siitä, että olen itse hiljaisemman sorttinen enkä viihdy toisen yhtä hiljaisen seurassa.

Mieluummin rempseä ja äänekäs. Passiivisaggressiiviset hissukat voivat olla hyvin rasittavia. Kovaäänisyys ja kiroilu eivät tietenkään ole edellytys sille, että ihminen saa tarvittassa suunsa auki jos ja kun hänellä on näkemystä johonkin työasiaan. Nurkan takana itkeskeleviä marttyyreja siedän yhä enemmän. Olen perustemperamentiltani itse ujo, mutta saan kyllä asiani kerrottua palavereissa ja muualla.