Millonkohan tämä lapsonen suvaitsee syntyä?
Tämä loppuraskaus on sitten ihanaa aikaa, kun tulee vääriä hälytyksiä. Supistukset alkavat, tulevat säännöllisesti ja ovat kipeitä ja loppuvat sitten kuin seinään tai laantuvat hiljakseen. Illat miehen kanssa lasketaan supistusten välejä ja lämmitetään kauratyynyä, kunnes supistukset taas loppuvat ja päästään nukkumaan. Mieskin on ihan uupunut, kun vahtaa öisin minua.
Kohdunkaulaa oli eilen tarkastettaessa reilu 1cm jäljellä, mutta oli pehmeä ja yhdelle sormelle auki. Ensi perjantaille varattiin taas äp-aika, mutta ei tarvitse kuulemma tulla laukku pakattuna, vaan silloin vasta keskustellaan mahdolisesta käynnistyksestä. Hermot on pikkuhiljaa aika kireällä, kun koko ajan ollaan lähtökuopissa, mutta mitään ei tapahdu.
Onko muilla ollut tällaista? Miten olette jaksaneet?
Mulla oli viimeksi tosi kauan kivulaita suppareita ja erehdyinkin niiden takia pariin otteeseen jo synnärille näytille. Tilanne oli tosi otollinen 3cm kohdunsuu auki ja kohdunkaula hävinnyt, jipii, ajattelin. Mutta siihenpä se sitten jäikin. Tätäkin kesti jokunen viikko, supparit jatkuivat. Ja lopulta sitten lapsi syntyi käynnistettynä, kaikista miljoonista supistuksista huolimatta. Se oli itselle tosi raskasta aikaa, ja ne supparikivut valvottivat kaikki yöt :(
Jaksuja!!!