Lue keskustelun säännöt.
Eih, neljäs vauva tulossa, miten aika enää riittää lapsille?
21.11.2010 |
Meillä on kolme lasta ja kolmeen meidän lapsiluvun piti jäädäkin, koska näille vielä ehdimme antamaan tarpeeksi aikaa ja neljättä joskus harkittiin, mutta päätettiin, ettei neljättä tule, koska meillä ei riitä sillon enää tarpeeksi aikaa lapsille.
Nyt sitten ehkäisystä huolimatta olen raskaana ja tiedän, etten kykene tekemään aborttia, vaikka mies aluksi tavallaan sitä vaatikin, mutta perui puheensa kun toipui pahimmasta järkytyksestään.
Te, joilla neljä lasta, miten saatte ajan riittämään, että jokainen lapsi saa olla kahden molempien vanhempien kanssa ja myös aikaa yhdessä perheenä jne.
Meillä tämä neljäs lapsi tietää myös muuttamista isompaan asuntoon, koska tähän emme mahdu kun ehkä just ekan vuoden.
Kommentit (32)
on todella tärkeää ja siksi emme siitä mielellään karsisi/vähentäisi. Tosin, jos tämä vauva on yhtä vaikea kun kolme vanhinta niin ainakin ekana vuonna varmasti vähenee.
ap
olla kahden molemman vanhemman kanssa? Kun se nyt vaan ei ole mahdollista paitsi erittäin harvoin. Ja ehkä siksi, että se on niin harvinaista, lapset myös arvostavat sitä hyvin paljon...
Kaikkea ei voi mitenkään tehdä samalla tavalla yhden, kahden, kolmen tai neljän lapsen kanssa, sehän on selvä. Mutta rakkauden määrää ei onneksi tarvitse kuitenkaan jakaa, rakkautta mitataan kertolaskulla.
luovutte miehenne kanssa harrastuksistanne ja käytätte sen ajan lasten hyväksi. Jos kerran se lasten kanssa vietetty aika on oikeasti tärkeintä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin harrastukset tulevat jäämään meiltä molemmilta ekaksi vuodeksi ja siltikään ei aika riitä siihen, että ehtisi olla isompien kanssa kahden. Isommat lapset ovat olleet todella itkuisia ym. aina noin vuoden ikään.
ap
on todella tärkeää ja siksi emme siitä mielellään karsisi/vähentäisi. Tosin, jos tämä vauva on yhtä vaikea kun kolme vanhinta niin ainakin ekana vuonna varmasti vähenee.
ap
olla kahden molemman vanhemman kanssa? Kun se nyt vaan ei ole mahdollista paitsi erittäin harvoin. Ja ehkä siksi, että se on niin harvinaista, lapset myös arvostavat sitä hyvin paljon...
Kaikkea ei voi mitenkään tehdä samalla tavalla yhden, kahden, kolmen tai neljän lapsen kanssa, sehän on selvä. Mutta rakkauden määrää ei onneksi tarvitse kuitenkaan jakaa, rakkautta mitataan kertolaskulla.luovutte miehenne kanssa harrastuksistanne ja käytätte sen ajan lasten hyväksi. Jos kerran se lasten kanssa vietetty aika on oikeasti tärkeintä teille.
Yhdistelmäpillerien käyttäjistä tulee vuosittain raskaaksi kolme tuhannesta. Tämä luku siis koskee niitä, jotka noudattavat pilkulleen käyttöohjeita. Ehkä kannattaa ajatella niin, että tällä on jokin tarkoitus. Asiat tuppaavat järjestymään, kun ne ottaa olosuhteina, joihin ei voi vaikuttaa.
Ennen kun joku tulee sanomaan, että ne pillerit pitää ottaa samaan aikaan jne. niin otin ne lähes minuutilleen samaan aikaan enkä ole yhtäkään unohtanut. Tietysti tiedämme, ettei mikään ehkäisy ole täysin varma, yksi ystäväni tuli raskaaksi sterilisaatiosta huolimatta.
ap
että siitä omasta ajasta ja omista harrastuksista on hetkeksi luovuttava, tai niitä on ainakin vähän vähennettävä. Näin mulla, vaikka lapsia "vain" 3. 2 vanhinta on jo isompia ja omaa aikaa oli ruhtinaallisesti, kuten laatuaikaa miehenkin kanssa. Jotenkin tämä harmonia piti sitten kuitenkin sekoittaa ja nyt on perheessä taas vauva 6kk. Omaa aikaa ei ole, mutta näin se mun mielestä kuuluukin mennä. Kyllähän se välillä ketuttaa, mutta en mä tätä tilannetta mihinkään vaihtais.
Teillä on nyt aikaa kuitenkin aika paljon sopeutua tilanteeseen ja selviätte varmasti, vaikka haastavaahan se tulee olemaan! Tsemppiä!!
on hienoa, että ap miettii tuota aikajuttua. Itse olen suurperheestä, jossa on seitsemän lasta, ja se, josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi on juuri tuo "oma aika" jomman kumman vanhemman kanssa. Kerran muistan olleeni isäni kanssa kahdestaan eräässä tilaisuudessa. Varsinkin isä jäi jotenkin etäiseksi, koska emme tehneet kahdestaan kuin tuon yhden kerran jotakin, muuten menimme aina jonkinlaisena "lapsimassana".
Onneksi nyt aikuisena tuo asia on korjaantunut.'
Halusin siis vain sanoa, että on tosi hienoa, että yrität ap antaa aikaa lapsillesi myös yksitellen (samoin miehesi). Uskon, että ainakin pienen tauon jälkeen se tulee onnistumaan myös neljän lapsen kanssa, koska teillä on selvästi suuri tahto siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"meillä erityisesti kahdelle vanhimmalle lapselle aika isän ja äidin kanssa yksin on todella tärkeää ja siksi emme siitä mielellään karsisi/vähentäisi".
Miksi ap tuo eroteltu aika on niin tärkeää. Emme me lukijat tiedä ehkä koko totuutta joten on vaikea ymmärtää ellet vastaa kysymykseen - miksi?
Mitä teette silloin kun olette vain "kahden kesken, lapsi ja vanhempi?
Jos lapsilla on esim. kehitysviivästymää, ovat sairaita kroonisesti jne. Ymmärrettävää, mutta terveet lapset menevät siinä ihan muiden mukana ilman eroteltuja aikoja.
Kuinka lapsi/toiset lapset suhtautuu kun sanotaan että nyt sitten isän kanssa ja muut eivät saa olla silloin häiritsemässä tai keskeyttää tai että nyt on "Anssin" vuoro/aika tulla äidin kanssa huoneeseen/lähteä ulos?
Ihmeellinen periaate teillä antaa lapsillenne aikaa.
Lapsille merkitsee tosi paljon perusturvallisuus ja tieto vanhempien läsnäolosta sekä kyvystä olla auttamassa leikin onnistumisessa sekä muussa arkiasiassa.
En ihmettele kuinka ns. mustasukkaisia sisaruksia tulee jos esim. vauvan synnyttyä perheeseen loitotaan sisarus/sisarukset vaikka isän kanssa äidin ja vauvan läheisyydestä pois, jotta äiti ja vauva saavat olla kahden/tutustua toisiinsa...Kyllä imetys sujuu siinä lasten ollessa lähettyvillä eikä tarvitse eri numeroa järjestää että menkääs lapset muualle kun äiti alkaa imettämään...Imetetäänhän kahviloissa ja muuallakin tilanteen niin vaatiessa...
Pystyn "kokemuksen rintaäänellä" kertomaan täällä av:lla monen muun kanssa että lastenhoito kodissa on normaalia tapahtumaa siihen liittyvineen perushoitoineen, leikittämisineen, ulkoiluineen ja muuhun yhdessäoloon.
Ensimmäinen lapseni oli 1v 1kk 3p kun sisarus syntyi. Minulla on valokuviakin kun isosisko istuu häkkisängyllä (nostettu pohja) ja vastasyntynyt on vierellä. En erotellut heitä eri paikkoihin edes niin että olisin ollut vain kahdestaan 1-vuotianio kanssa. Sillä, - vauvahan nukkui yhdet päiväunet enemmin kuin sisarus ja silloin sai tilanteen mukaan aikaa sisarukselle.
Koska hän ei ollut huomannut mitään syytä olla mustis äidistä, niin ei takertunut minuun vaan keskittyi omiin pikku puuhiinsa veikan nukkuessa, minun pyykätessä ja tiskatessa, hakiessa vauvan parvekkeelta jne.
Kolmas lapsi syntyi nuorimman ollessa 3v, vanhimman 4v eikä mitään ongelmia ole ollut. Lapsista on ollut normaalia se että äiti on välilä vauvan kanssa, he saavat aikansa tilanteen mukaan.
Paljon kuulee siitä kuinka perheissä on mustasukkaisia lapsia sisaruksistaan, kuinka isompi lyö pienempää jopa vauvaa. Olisikohan yksi syy siinä että asioista on tehty numeroa -Ei nyt saa äidin lähelle tulla kun vauva alkaa syömään, vaihdetaan vaippaa, laitetaan nukkuman jne.
Isompia syrjitään vähäksi aikaa muualle, mutta se vähäinenkin aika on lapselle tuntuva, kosto ja uhma kasvaa.
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/vauvan-hoito/1769874/vauva-tuli-…
annat vaikka sijoitukseen ja suosittelet meitä sijaisvanhemmiksi lapsellesi. Lapsi saisi rakastavat ja hyvät vanhemmat! Miettisit ennen kuin niitä haarojasi levittelet, että oletko valmis saamaan uuden vauvan taikka kaksikin. Mikään ehkäisykeino ei ole 100% varma! Toiset ne kun ei saa lapsia vaikka kuinka yrittäisi ja vaikka maksaisikin kymmeniätuhansia euroja siitä ihanasta pienestä vauvasta:(
vapaaehtoisesti lastaan sun kaltaisellesi kilipäälle. Ihan oikeasti, hakeudupa pikkasen hoitamaan tuota päänuppiasi kuntoon ennen kuin edes haaveilet äitiydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei todellakaan käsketä isompia lapsia pois, jos imetän tmv kuten tuossa laitoit esimerkkejä ja viittasit, että siksi on mustasukkaisuutta. Meillä lapset leikkivät paljon keskenään eikä kukaan ole ollut mustasukkainen toiselle. Kyllä heille riitaa tulee, mutta tuskin on sisaruksia, jotka eivät koskaan jostain riitele.
Kuten kirjoitin se tekeminen riippuu lapsesta, että mitä teemme kahden lapsen kanssa. Muut lapset tietävät ja suhtautuvat hyvin siihen, että esim. 5v on nyt isän kanssa tai 7v äidin kanssa jne. Näin me olemme saaneet niin minulle kuin myös isälle läheiset välit lasten kanssa eikä ole niin kun minulla lapsuudessani ja vielä nykyäänkin, että äitini kanssa olen todella läheinen, mutta isä on käytännössä täysin vieras, koska hän ei koskaan ollut meidän kanssa ja syy on äidissäni suurimmaksi osaksi. Äitini ei antanut isäni olla meidän kanssa, koska äidistäni vain hän osaa hoitaa meitä parhaiten (tietysti kun ei antanut isäni opetella) ja nyt kun ollaan aikuisia niin välit on yhä etäiset, koska isäni asuu ulkomailla ja näemme vain muutamia kertoja vuodessa. En halua omille lapsilleni käyvän samoin.
Niin ja perusturvallisuus on kyllä meidänkin perheessä kunnossa lapsilla.
ap
"meillä erityisesti kahdelle vanhimmalle lapselle aika isän ja äidin kanssa yksin on todella tärkeää ja siksi emme siitä mielellään karsisi/vähentäisi".
Miksi ap tuo eroteltu aika on niin tärkeää. Emme me lukijat tiedä ehkä koko totuutta joten on vaikea ymmärtää ellet vastaa kysymykseen - miksi?
Mitä teette silloin kun olette vain "kahden kesken, lapsi ja vanhempi?
Jos lapsilla on esim. kehitysviivästymää, ovat sairaita kroonisesti jne. Ymmärrettävää, mutta terveet lapset menevät siinä ihan muiden mukana ilman eroteltuja aikoja.
Kuinka lapsi/toiset lapset suhtautuu kun sanotaan että nyt sitten isän kanssa ja muut eivät saa olla silloin häiritsemässä tai keskeyttää tai että nyt on "Anssin" vuoro/aika tulla äidin kanssa huoneeseen/lähteä ulos?
Ihmeellinen periaate teillä antaa lapsillenne aikaa.
Lapsille merkitsee tosi paljon perusturvallisuus ja tieto vanhempien läsnäolosta sekä kyvystä olla auttamassa leikin onnistumisessa sekä muussa arkiasiassa.
En ihmettele kuinka ns. mustasukkaisia sisaruksia tulee jos esim. vauvan synnyttyä perheeseen loitotaan sisarus/sisarukset vaikka isän kanssa äidin ja vauvan läheisyydestä pois, jotta äiti ja vauva saavat olla kahden/tutustua toisiinsa...Kyllä imetys sujuu siinä lasten ollessa lähettyvillä eikä tarvitse eri numeroa järjestää että menkääs lapset muualle kun äiti alkaa imettämään...Imetetäänhän kahviloissa ja muuallakin tilanteen niin vaatiessa...
Pystyn "kokemuksen rintaäänellä" kertomaan täällä av:lla monen muun kanssa että lastenhoito kodissa on normaalia tapahtumaa siihen liittyvineen perushoitoineen, leikittämisineen, ulkoiluineen ja muuhun yhdessäoloon.
Ensimmäinen lapseni oli 1v 1kk 3p kun sisarus syntyi. Minulla on valokuviakin kun isosisko istuu häkkisängyllä (nostettu pohja) ja vastasyntynyt on vierellä. En erotellut heitä eri paikkoihin edes niin että olisin ollut vain kahdestaan 1-vuotianio kanssa. Sillä, - vauvahan nukkui yhdet päiväunet enemmin kuin sisarus ja silloin sai tilanteen mukaan aikaa sisarukselle.
Koska hän ei ollut huomannut mitään syytä olla mustis äidistä, niin ei takertunut minuun vaan keskittyi omiin pikku puuhiinsa veikan nukkuessa, minun pyykätessä ja tiskatessa, hakiessa vauvan parvekkeelta jne.
Kolmas lapsi syntyi nuorimman ollessa 3v, vanhimman 4v eikä mitään ongelmia ole ollut. Lapsista on ollut normaalia se että äiti on välilä vauvan kanssa, he saavat aikansa tilanteen mukaan.
Paljon kuulee siitä kuinka perheissä on mustasukkaisia lapsia sisaruksistaan, kuinka isompi lyö pienempää jopa vauvaa. Olisikohan yksi syy siinä että asioista on tehty numeroa -Ei nyt saa äidin lähelle tulla kun vauva alkaa syömään, vaihdetaan vaippaa, laitetaan nukkuman jne.
Isompia syrjitään vähäksi aikaa muualle, mutta se vähäinenkin aika on lapselle tuntuva, kosto ja uhma kasvaa.
<a href="http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/vauvan-hoito/1769874/vauva-tuli-…" alt="http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/vauvan-hoito/1769874/vauva-tuli-…">http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/vauvan-hoito/1769874/vauva-tuli-…;
annat vaikka sijoitukseen ja suosittelet meitä sijaisvanhemmiksi lapsellesi. Lapsi saisi rakastavat ja hyvät vanhemmat! Miettisit ennen kuin niitä haarojasi levittelet, että oletko valmis saamaan uuden vauvan taikka kaksikin. Mikään ehkäisykeino ei ole 100% varma! Toiset ne kun ei saa lapsia vaikka kuinka yrittäisi ja vaikka maksaisikin kymmeniätuhansia euroja siitä ihanasta pienestä vauvasta:(
Mutta tosi asiaton. En ikinä toivoisi lastani tällaiselle sivistymättömälle moukalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä neljä josta vanhin nyt 7.v.nuorin 2.5v..hyvin pärjäillään vaikka talo kyllä meille hieman liian pieni..
auto piti vaihtaa siinä vaiheessa kun vaavi syntyi koska meitä oli siinä vaiheessa 6..ja kahdelle pikkuiselle oli ostettava tuplat koska ikäero vain 1.v.2kk..
pärjätty ollaan hyvin,riippuu paljon miehestä miten jaksaa ja pärjää..meillä mies tykkää olla lasten kanssa ja vuiettää aikaa meidän kanssa..
jos teillä perus asiat hyvin en epäile etteikö asiat menisi hyvin..
sen olen huomannut kun on 4 lasta niin meinaa olla ongelmana saada loma reissuja hotelleista ja jne,..mutta kun varaa tosi ajoissa saa mitä haluaa..
annat vaikka sijoitukseen ja suosittelet meitä sijaisvanhemmiksi lapsellesi. Lapsi saisi rakastavat ja hyvät vanhemmat! Miettisit ennen kuin niitä haarojasi levittelet, että oletko valmis saamaan uuden vauvan taikka kaksikin. Mikään ehkäisykeino ei ole 100% varma! Toiset ne kun ei saa lapsia vaikka kuinka yrittäisi ja vaikka maksaisikin kymmeniätuhansia euroja siitä ihanasta pienestä vauvasta:(
Minulla on samanikäiset kuin sinulla nuo kolme, + kolme isompaa lasta. Välillä on tuntunut että aika on kortilla, mutta lapset saavat huomiota ja kahdenkeskistä aikaa meillä usein siinäkin, että tehdään kahdestaan lapsen kanssa jotain kotityötä, esim ruokaa yms. Lapset tykkäävät, oppivat samalla, saavat seuraa ja siinä kotityön lomassakin on todella hyvää aikaa keskustella lapsen kanssa. Lisäksi yhteisiä huvittelu hetkiä, vaikka shoppailua, lenkkeilyä, lapsen harrastusta tms... Tsemppiä! Tietenkin tulet rakastamaan vauvaasi samalla tavalla kuin kolmea aiempaakin!