Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto = kämppikset =/
01.06.2008 |
Meillä muuttui parisuhde heti lapsen syntymän jälkeen (kohta kaksi vuotta sitten) siihen, että ollaan lähinnä kuin kämppikset vain, tosin hyvät sellaiset. Kyllä me mieheni kanssa halaillaan ja muuten vaan ohimennen kosketellaan useaan otteeseen päivässä, ikävöidään toisiamme töissä ollessamme, ja myös rakastetaan toisiamme. Sanotaan ihan riittävän usein se ääneenkin.
Meillä on siis näennäisesti katsottuna asiat ihan hyvin. Olemme tasaisen tyytyväisiä ja arki rullaa omalla painollaan. MUTTA meillä ei ole säännöllistä seksielämää. Nytkään en muista, milloin olisi viimeksi peuhattu lakanoissa..on siitä varmaan 1,5kk aikaa (ellei enemmänkin). :(
Mies kyllä haluaisi minua, mutta hänen aloitteensa vaan hiipuvat, koska minä en osota ollenkaan "vihreää valoa". Katsokaas kun minä haluan miestäni "sillä tavalla" vain pienessä (tai vähän isommassa) humalassa. :(
En ymmärrä, miksi on näin. :( Yksi syy voisi olla se, kun syön päivittäin masennuslääkkeitä ja joudun (tai toisaalta saan) syödä niitä varmaan vielä muutaman vuoden ainakin. Lääkkeen sivuvaikutuksena mainitaan, että voi esiintyä haluttomuutta.
Sitäpä ei sitten vissiin voi kuin arvuutella, onko tämä haluttomuuteni ainoastaan lääkkestäni johtuvaa (lääke on muuten aivan ihana ja helpottanut oloani, joten en ole sitä vaihtamassa..kohtuu edullinenkin kun on) vai missä on vika?
Sitä luulisi asioiden olevan niin yksinkertaisia.."Jos et halua miestäsi, et varmaankaan rakasta häntä" -joku voisi ajatella. Mutta minä rakastan! Ja olen edelleen sitä mieltä, että hän on mitä parhain aviomies ja isä.
Haluaisin vain, että parisuhteessamme olisi kaikki palaset kohdallaan. Seksilelut minua ei kiinnosta, eikä juuri miestänikään, joten niitä on turha ehdottaa piristämään makkari-elämää. Kun pitäisi saada ylipäätään se makkarielämä!!!!!! :P
Muita samassa tilanteessa olevia ja kuinka olette saaneet asiat taas siihen uomaan, että olette puolisonne kanssa muutakin kuin "kämppikset" tai äiti ja isä?
Kommentit (32)
en nyt muista että onko miehesi kuitenkin halukas ? jos näin on niin suosittelen antamaan "säälipimppaa" kuitenkin vaikka edes kerran/2vk, tekee hyvää parisuhteelle! itselläkin voi halut herätä kun vaan alkuun pääsee. sori tuo säälipimppa on hirveä sana mutta en parempaakaan keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kans seksielämä hiipui lasten myötä. Ja pikku hiljaa totuin siihen, että 1krt/kierto. Kun kumpikin oli tilanteeseen tyytyväinen, ei se enää tottumisen jälkeen tuottanut päänvaivaa. Alkuun kalvoi ajatus, ettei toinen tykkääkään enää. Ja kun seksiä on harvemmin, korvaa meillä ainakin laatu määrän kymmenkertaisesti!!
Nyt on vilkastunut sillä saralla. Ja kausittainhan tuo menee. Mun mielestä pari vuotta tuohon tahtiin ei parisuhdetta kaada, jos se molemmille on ok ja miehesikin ymmärtää tilanteesi. Voi vankistaa vaan, kun molemmat tukevat toisiaan, eivätkä vaadi itseltään tai toiselta jotain, mitä ei kykene antamaan.
Lääkityksestä saa kuulla aina provokatiivisia mielipiteitä. Asiantuntijan tiedän, että tilanteet ovat moninaisia. Liian aikainen lopettaminen voi johtaa takapakkeihin, vaikka ajatuksen kanssa olisi kuinka asioitaan käynyt läpi. Olet rohkeasti tilanteestasi kertonut, pisteet sinulle! Et tasan tarkkaan ole tilanteessasi ainoa tässä maassa!!
pitäisi lähteä viikonloppulomalle Pariisiin jos seksi ei innosta? Jos ei kotona tee mieli, niin tuskinpa Pariisissakaan alkaa äkisti panettaa.
Toisaalta olemme molemmat sellaisia ihmisiä, ettemme osaa puhua asioistamme ventovieraalle ihmiselle.
Monet tahot järjestävät parisuhdekursseja esim. iltakursseina tai viikonloppuina, ja niistä osa on sellaisia että puhutaan ryhmissä ja osa sellaisia joissa vaan oman puolison kanssa. Me oltiin mennään eteenpäin - kurssilla ja oli todella hyvä! Googleta niin löytyy varmasti. Eikä ole pahan hintainen: noin 50e/ pari, ja kestää pe-su täysihoidolla hotellissa. lapset vaan pitää saada hoitoon siksi aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on kyllä halukas..mutta tuo "säälipimppa" ei tulisi mieleenikään. En pysty kiihottumaan ja olemaan hommassa täysillä mukana, jos tosiaan vaan toisen mieliksi siihen hommaan ryhdyn. =/ Ja kyllä sen minusta varmasti vaistoaa, jos en ole ihan täysillä hommassa mukana. *nolona*
t. ap
Kyllä miestä voi pitää hyvänä ja tehdä hänelle hyvää ilman että tarvii olla kiihottunut ja "täysillä mukana" tai varsinkaan näytellä sellaista. Se on ikäänkuin sylissä ja lähellä pitämistä, rakastamista.
Mieheni on kyllä halukas..mutta tuo "säälipimppa" ei tulisi mieleenikään. En pysty kiihottumaan ja olemaan hommassa täysillä mukana, jos tosiaan vaan toisen mieliksi siihen hommaan ryhdyn. =/ Ja kyllä sen minusta varmasti vaistoaa, jos en ole ihan täysillä hommassa mukana. *nolona*
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ymmärrä...itse oon ollu sinkku ja kyl sen verran tukalaa tää on et jos mies olis ni en kyl vittu puutteessa eläis..
eli sitä säälihoitoa vaan ;)
Kai sinä hierot miehen kipeitä hartioitakin? Ja toisinpäin tietysti. miten joku suihinotto tai muu hyväily vaikkei itse niin hinkuisikaan eroaa siitä?
Ihan oikeasti, jos mies haluaisi seksiä, koita olla mukana siinä. Kymmysmatoksi ei tarvitse nöyrtyä, mutta palveluksen tekeminen tuossa asiassa voi pelastaa tosi paljon. Ja ihan totta on, että usein homma alkaa tuntua kivalta, kun siihen vain ryhtyy. Vaikka sitten sillä liukkarilla. Jos jää odottelemaan sitä sataprosenttisen molemminpuolisen kiihkeää fiilistä, sitä voi joutua odottelemaan ikuisesti. tai sitten toinen saa tarpeekseen odottelusta.
Miehelle voit selittää asian niinkuin se on: haluat yrittää, mutta pelkäät, ettet kostu ja siksi kokeilette liukatuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on loistava isä ja hyvä kumppani, mutta en koe häntä järinkään kiihottavana. Olen itkenyt omaa pinnallisuuttani (jota ei ennen ollut), mutta katselen välillä pikkarit märkinä kaupungilla miehiä. En halua ketään muuta fyysisesti, mutta tulee semmoinen kuumottava tunne kun näkee jonkun oikein upean miehen. Oma mies ei näytä kummoiselta (KUTEN EN MINÄKÄÄN!!), ehkä siksi katselen.
johonkin kivaan kaupunkiin, vaikka Pariisiin! Älkää ladatko suuria odotuksia, vaan tehkää fiiliksen mukaan sitä, mikä hyvältä tuntuu. Meillä oli sama ongelma kuin teillä ja viikonlopun aikana seksiä oli enemmän kuin aiempana 4 vuotena! :))) No, kotiinpaluun jälkeen homma tasaantui, mutta ei onneksi palannnut samaan lähes kuolleeseen tilaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääkkeestä voi johtua, syötkö pillereitä myös ? mulla meni lähes kaikki halut sekä e-pillereistä että minipillereistä joten jos syöt niitäkin niin suosittelen että kokeilet olla esim. 6kk ilman pillereitä.
mä ainakin koin (käytin lääkettä vain puol vuotta) että se seksittömyys masensi mua niin paljon, että lääkkeen käyttö kääntyi itseään vastaan. lopetin ja olokin parani.
tosin voi johtua myös elämäntilanteesta. meillä on seksielämä palautunut about ennalleen kuopuksen täytettyä 2v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sitä ei ole ollut kuuteen vuoteen. Raskausaikana mies ei halunnut, ja kun lopuilta olis halunnut, en fyysisistä syistä kyennyt. Lapsen (5v) syntymän jälkeen mies ei ole kertaakaan suostunut seksiin, syyttää siitä, että lapsi voisi yllättää kesken. kaiken. :/ :/
Minua ei kiinnosta eikä taida enää kiinnostaa miestänikään. Nukutaan eri huoneissa ja riidellään aivan jatkuvasti. En edes muista milloin olisimme viimeksi koskeneetkaan toisiamme, siitäkin taitaa olla useampi vuosi.
Ero on mielessä joka ainut päivä, mutta lasten vuoksi on kai vaan oma elämä uhrattava ja tyydyttävä salaiseen rakastajaan.
miten se parantaisi ap:n tilannetta, jos lähtee lasten kanssa Pariisiin viikonlopuksi
Olemme nukkuneet lapsen syntymästä alkaen.
Alun alkujaan siihen oli syynä se, että vuorotellen huolehdittiin vauvasta, kun toinen sai levätä. Nyt syynä on se, että molemmat meistä kuorsaa niin lujaa, että häiritsee toista. Riitoja meillä ei ole kovinkaan paljoa, mutta ei myöskään rakkautta.
t. 8
miten se parantaisi ap:n tilannetta, jos lähtee lasten kanssa Pariisiin viikonlopuksi
Lapset jäisi tietysti kotimaahan isänsä kanssa.
Suurinpiirtein joka toinen kuukausi lapsemme on mummolassa pe-su, jotta saamme olla kahdestaan. Näinäkään viikonloppuina meillä ei tehdä suuntaan tai toiseen elettäkään liittyen seksiin. Paljon mielummin sitä käy nukkumaan, kun sänkyyn pääsee (ja joo joo, voi seksiä harrastaa muuallakin kuin sängyssä..). :P
Pelkän seksihalujen katoamisen takia en halua lääkityksestäni luopua, koska se on muuten ihan loistava ja parantanut oloani huomattavasti. Muitakin lääkkeitä (kalliimpia) olen kokeillut, mutta niistä tulee entistä huonompi olo kaikinpuolin. Tässä nykyisessä lääkityksessä on siis pysyttävä.
En syö pillereitä, enkä käytä muutakaan hormonaalista ehkäisyä.
Ihan olen lääkärin kanssa keskustellut ja tullut siihen tulokseen, että "päänsisäiset vaivani" vaativat vähintään muutaman vuoden säännöllisen lääkityksen, jos meinaa yrittää pärjätä ilman. Käyn myös keskustelemassa asioistani lääkityksen lisäksi, niin hölmö en sentään ole, että olettaisin pelkän lääkityksen auttavan. Vaikka se auttaa paljon!!!!
Tämän tarkemmin en koe tarpeelliseksi alkaa täällä setvimään, miksi minulla lääkitys on ja miksi minun kohdallani on parhainta, että syön useamman vuoden niitä säännöllisesti.
t.ap