Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

"Tämä sairaus on periytynyt miehen puolelta..."

Vierailija
19.11.2010 |

Olin hiljattain vertaisryhmätapaamisessa. Läsnä oli muita erityislasten vanhempia.

Jäin miettimään, miten kärkkäästi naiset varsinkin julistivat, miltä puolelta sukua lasten sairauden ovat periytyneet. Joskus saattoi se "syypää" olla kuulollakin siinä vieressä.

On inhimillistä, ettei vanhempi halua edes ajatella, että hänen geeninsä ovat aiheuttaneet rakkaalle lapselle jonkin ikävän sairauden. Kun niin on, miksi sitä syytä pitää vierittää miehellekään? Mitä hyötyä siitä syyttelystä edes on, kun "vahinko on jo tapahtunut"?

Varmaan tosi kivaa miehestä kuulla olevansa vastuussa - tahtomattaan tietenkin, mutta kuitenkin - lapsensa sairaudesta ja sen mukanaan tuomista hankaluuksista.

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen jo aikuinen, mutta olen koko ikäni kuullut miten äitini julistaa, että erityistaitoni joidenka ansiosta työssäni menestyn on HÄNEN puoleltaan periytynyt, kun taas mielenterveydellinen "heikkous" on ISÄNI suvun aikaansaannosta. Ja tässä hän on ehdoton. Väittää jopa, että isälläni on sama sairaus kuin minulla. Ei todellakaan ole. Se on äidilläni diagnosoimatta ja huomattavasti lievempänä, mutta hän ei omasta mielestään ole sairas.

Vierailija
2/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

usein vielä ne sairauksien periytyvyydet on vähän niin ja näin, eli alttius voi periytyä, mutta yhtä hyvin sairaus voi esiintyä suvussa, jossa ei tunneta yhtään aiempaa tautitapausta.

Meillä esmes on asperger-lapsi ja vaikka autismikirjon alttius on geneettinen, kukaan ei tiedä varmuudella, voiko se geenimuunnos helpostikin syntyä sikiölle "tyhjästä" siis niin, ettei sitä tule kummankaan vanhemman suvusta. Tai voiko sairaus syntyä muista kuin geneettisistä syistä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

asioita, jos pystyy jäsentämään miksi asia tapahtuu juuri meille.



Mulla erittäin moniallerginen poika ja kyl mä sanon et luultavammin mun puolen suvusta nuo allergiat on periytyneet äänenkin, enkä koe sitä loukkaavana, tuo vaan selventää itselleni mistä nuo allergiat tuli. Mieskin naureskelee et hyvät ominaisudet tulleet häneltä ja sit nuo huonot multa ;), mutta siis vitsillä tuolla tavalla tätä asiaa käsitellään, kaikkihan tietää ettei geeneille voi mitään.

Vierailija
4/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tietysti muihinkin ominaisuuksiin kuin sairauksiin.



"Se on perinyt ton vikansa sulta!" on tosi kelju ja halpamainen lause.



ap

Vierailija
5/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Allergia ei sentään ole sellainen heikkous tai vamma, jonka periytyminen olisi olennaisen noloa tai koko loppuelämään vaikuttavaa, vaikka helsketin hankalaa onkin ainakin lapsuudessa.



Ja toki sitä periytymistä usein ihan tutkimusten yhteydessäkin setvitään, mutta pointtini oli, ettei siitä nyt tarvittaisi aina ja kaikille laukoa piikkejä!



ap (jolla muuten myös on autismikirjon lapsi kuten kolmosella)

Vierailija
6/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

usein vielä ne sairauksien periytyvyydet on vähän niin ja näin, eli alttius voi periytyä, mutta yhtä hyvin sairaus voi esiintyä suvussa, jossa ei tunneta yhtään aiempaa tautitapausta. Meillä esmes on asperger-lapsi ja vaikka autismikirjon alttius on geneettinen, kukaan ei tiedä varmuudella, voiko se geenimuunnos helpostikin syntyä sikiölle "tyhjästä" siis niin, ettei sitä tule kummankaan vanhemman suvusta. Tai voiko sairaus syntyä muista kuin geneettisistä syistä...


En ainakaan varmuudella osaa edes sanoa, mistä lapsemme sairaus on peräisin. Miehen suvussa on yksi, jolla tod.näk. on asperger, mutta häntä ei ikänsä puolesta ole koskaan diagnosoitu.

Mutta aika originelleja ihmisiä minullakin löytyy suvusta, jos penkomaan alkaa.

Joten kukapa sitä tietää - eikä ole niin kauhean väliäkään.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

asioita, jos pystyy jäsentämään miksi asia tapahtuu juuri meille. Mulla erittäin moniallerginen poika ja kyl mä sanon et luultavammin mun puolen suvusta nuo allergiat on periytyneet äänenkin, enkä koe sitä loukkaavana, tuo vaan selventää itselleni mistä nuo allergiat tuli. Mieskin naureskelee et hyvät ominaisudet tulleet häneltä ja sit nuo huonot multa ;), mutta siis vitsillä tuolla tavalla tätä asiaa käsitellään, kaikkihan tietää ettei geeneille voi mitään.

olen itse ollut lapsena erittain sairas monellakin tavalla, nykyaan vahan terveempi mutta esim. munuaispotilas olen laakarinkin mukaan loppuelamani. Lapsellani epaillaan myos ainakin munuaissairautta, ja kylla se kummasti helpottaa seka laakareiden tyoskentelya etta omaa asian kasittelya, kun tiedetaan mista saattaa olla kyse ja etta kyseessa voi olla perinnollinen taipumus. En kyllakaan itseani siita "syyta", se olisi minusta ihan jarjetonta. Eika varmasti syyta miehenikaan. Joskus olen jopa liki "vitsaillut" etta lapseni on perinyt kaikki minun huonot geenini. JOS nyt joku rupeaa toista vanhempaa jostain sairaudesta tai vammasta syyttamaan, kyseessa taytyy olla aarimmaisen lapsellinen ihminen.

Vierailija
8/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

JOS nyt joku rupeaa toista vanhempaa jostain sairaudesta tai vammasta syyttamaan, kyseessa taytyy olla aarimmaisen lapsellinen ihminen.


Siihen liittyy nimittäin autismikirjossa se, että rivien välistä ilmaistaan miehen olevan sosiaalisesti ja empatiakyvyiltään vajavainen ja vaimoparka siinä sinnittelee rinnalla...

Eli sairaudella on stigma, ja se halutaan vierittää siipalle. Ei ollenkaan reilua!

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

JOS nyt joku rupeaa toista vanhempaa jostain sairaudesta tai vammasta syyttamaan, kyseessa taytyy olla aarimmaisen lapsellinen ihminen.

Siihen liittyy nimittäin autismikirjossa se, että rivien välistä ilmaistaan miehen olevan sosiaalisesti ja empatiakyvyiltään vajavainen ja vaimoparka siinä sinnittelee rinnalla... Eli sairaudella on stigma, ja se halutaan vierittää siipalle. Ei ollenkaan reilua! ap


Joku adhd on samanlainen. Kun syytetään toista muiden kuullen tautien lähteeksi, tullaan sanoneeksi, että se puoliso on itsekin "vähän hmm... no heihei, ymmärtänette mitä tarkoitan *wink-wink*"

On kaksi eri asiaa tutkia sitä lapsen tautidiagnoosiin liittyen ja heitellä sitä taajaan miehen niskaan vaikka nyt kerhossa, opettajatapaamisessa, vertaisryhmässä jne.

(3)

Vierailija
10/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

JOS nyt joku rupeaa toista vanhempaa jostain sairaudesta tai vammasta syyttamaan, kyseessa taytyy olla aarimmaisen lapsellinen ihminen.


Siihen liittyy nimittäin autismikirjossa se, että rivien välistä ilmaistaan miehen olevan sosiaalisesti ja empatiakyvyiltään vajavainen ja vaimoparka siinä sinnittelee rinnalla...

Eli sairaudella on stigma, ja se halutaan vierittää siipalle. Ei ollenkaan reilua!

ap

Mitä väliä sillä on? Jos siis mieskin on neurologisesti sairas? Pitäisikö as-omainaisuuksia hävetä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

yhdessä illassa AV:lta.



Mikään ei koskaan ole heidän vikaansa, vaan kaikista ongelmista parisuhteessa, lasten kasvatuksessa ja perheessä ylipäätään vastaa mies.



Asennen on sanalla sanoen kuvottava.

Vierailija
12/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

JOS nyt joku rupeaa toista vanhempaa jostain sairaudesta tai vammasta syyttamaan, kyseessa taytyy olla aarimmaisen lapsellinen ihminen.

Siihen liittyy nimittäin autismikirjossa se, että rivien välistä ilmaistaan miehen olevan sosiaalisesti ja empatiakyvyiltään vajavainen ja vaimoparka siinä sinnittelee rinnalla... Eli sairaudella on stigma, ja se halutaan vierittää siipalle. Ei ollenkaan reilua! ap

Mitä väliä sillä on? Jos siis mieskin on neurologisesti sairas? Pitäisikö as-omainaisuuksia hävetä?


syytetään hankalaksi ihmiseksi. Että "tuosta se johtuu, että meidän lapsi on sellainen kuin on ja on sen kanssa elämistä muutenkin, voi mua rassukkaa..."

Minä en oikeasti keksi yhtäkään hyvää syytä, miksi tuollaista "leikinlaskua" PITÄISI harrastaa muiden kuullen, eikä ainakaan jos se puoliso siitä yhtään itseensä ottaa. Enkä ainakaan itse ole koskaan huomannut heidän asialle naureskelevan. Joku munuaissairaus tai allergia on hiukan eri juttu, ja niistä tässä kommentoineet ovat ITSE valinneet linjaksi vitsailla asiasta. Mikä on sekin hiukan eri asia kuin jos siippa alkaa siitä yksipuolisesti huomautella, eikös?

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

JOS nyt joku rupeaa toista vanhempaa jostain sairaudesta tai vammasta syyttamaan, kyseessa taytyy olla aarimmaisen lapsellinen ihminen.

Siihen liittyy nimittäin autismikirjossa se, että rivien välistä ilmaistaan miehen olevan sosiaalisesti ja empatiakyvyiltään vajavainen ja vaimoparka siinä sinnittelee rinnalla... Eli sairaudella on stigma, ja se halutaan vierittää siipalle. Ei ollenkaan reilua! ap

Mitä väliä sillä on? Jos siis mieskin on neurologisesti sairas? Pitäisikö as-omainaisuuksia hävetä?

syytetään hankalaksi ihmiseksi. Että "tuosta se johtuu, että meidän lapsi on sellainen kuin on ja on sen kanssa elämistä muutenkin, voi mua rassukkaa..." Minä en oikeasti keksi yhtäkään hyvää syytä, miksi tuollaista "leikinlaskua" PITÄISI harrastaa muiden kuullen, eikä ainakaan jos se puoliso siitä yhtään itseensä ottaa. Enkä ainakaan itse ole koskaan huomannut heidän asialle naureskelevan. Joku munuaissairaus tai allergia on hiukan eri juttu, ja niistä tässä kommentoineet ovat ITSE valinneet linjaksi vitsailla asiasta. Mikä on sekin hiukan eri asia kuin jos siippa alkaa siitä yksipuolisesti huomautella, eikös? ap


Jos joku itse laskee leikkiä asiasta, niin se on ok, mutta muuten sellainen on julmaa ja itsekästä. En minä ainakaan ilahtuisi ajatuksesta, että olen siirtänyt lapselleni jonkun pahan sairauden.

Vierailija
14/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

meidän lapsen sairauteen on vaadittu sama geenivirhe molemmilta vanhemmilta. Ei tarvitse miettiä kumman "vika" se on, että lapsi kuolee... Ongelmia on ihan tarpeeksi ilmankin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ajattelevat ihmiset toimivat näin. Ai mitä... eikös niiden pitänyt olla miehiä? Mikä tässä nyt on pielessä?

Vierailija
16/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tarvitaan kyllä yleensä otolliset geenit molemmilta. Vaikka esim. siellä miehen suvussa esiintyisi samaa sairautta, kyllä myös vaimolta tarvitaan geenit jotka "sallivat" sairauden ilmetä.

Vierailija
17/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehelläni ja hänen siskollaan on asperger ja heidän isällään on asperger.



Väkisinkin tulee välillä sanottua kenen puolelta sukua poikamme on tämän perinyt. Minä en kylläkään sano tätä pahalla, jos en pitäisi juuri noista erityispiirteistä, enhän olisi koskaan miestäni edes ottanut puolisokseni. Jonkun toisen korvaan kommentit saattavat kuulostaa ylimieliseltä tai julmalta mutta näin ei todellakaan ole.



Ja ainakin miedän perheessämme mies tietää, että en syytä häntä tästä asiasta, vaan pikemminkin olen mielissäni, että meillä on myös näin erityislaatuinen lapsi.

Vierailija
18/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku munuaissairaus tai allergia on hiukan eri juttu, ja niistä tässä kommentoineet ovat ITSE valinneet linjaksi vitsailla asiasta.

ap

Itse olen ymmärtänyt, että ADHD:t ja aspergerit ovat sairauksia siinä kuin muutkin. Eivät siis mitään luonteenpiirteitä ja asioita, joille diagnosoitu voisi mitään.

Erityisesti tällaisten lasten vanhemmat ovat olleet tarkkoja, että kyse ei ole esim. epäonnistuneesta kasvatuksesta tai muutenkaan ihmisen valinnoista tai asioista, joihin olisi voinut vaikuttaa.

Mutta nyt siis niin ei olekaan? ADHD tahi asperger on hävettävä juttu!

Vierailija
19/19 |
19.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että lapsen sairaus on hänen puoleltaan perittyä eikä kestä ajatusta. Käsittele asia, niin se ei ahdista. Hyväksy ITSESI, lapsesi ja perheesi sellaisina kuin olette, niin osaat katsoa asioita hiukka eri tavalla!



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kaksi kolme