Äitiyslomalle jääminen ahdistaa

Oli ihanaa jäädä töistä pois, vaikka työssä viihdyinkin. Vauva tuntui tärkeimmältä ja oli ihana jäädä kotia valmistamaan vauvan tuloa varten.

Minullakin on huomenna viimeinen työpäivä ja kyllä ahdistaa.. Tähän asti tehnyt vaan töitä ja nyt tosiaan ensimmäinen lapsi tulossa ja äitiyslomalle pitäisi jäädä. Tosi outoa ajatella että ei tule tekemään töitä pitkään aikaan. Itsekkin odotan syntyvää lapsta paljon mutta siltin töistä pois jääminen harmittaa.

mutta hyvin sopeuduin kotona oloon ja kun vauva oli sopivan kokoinen aloin käydä kaine maailman muskareissa ja perhekahviloissa ja muuten vaan tavata tuttuja samassa tilanteessa olevia ja kun piti mennä töihin, niin tutnui, että miten sitä ehtii ja raaskii, kun on niin mikava sosiaalinen elämä töiden ulkopuolella. Mutta hyvin sitä taas sopuetui työelämäänkin

Äippäloma on kohta ohi ja monella muulla iskee ahdistus siinä kohtaa vanhaan oravanpyörään takaisin astumisesta..

ankeaa, kun kaikki alkoi olla valmiina vauvaa varten, itse päähenkilö vain puuttui. Siinä sitten päivät pitkät sormiaan sai pyöritellä yksin kotona. Kannattaa koettaa keksiä kaikkea kivaa tekemistä tälle väliajalle. Käytte kampaajalla, kahvittelette kavereiden kanssa tms. Sitten, kun se käärö vihdoin saapuu alkaa se uusi elämä ja uudet tuulet puhaltaa. Kohta et töihin kaipaa enää ollenkaan.

Mutta muutamassa päivässä siihen joutenoloon tottui :) Nyt olen taas jäämässä äitiyslomalle (ehdin olla reilun vuoden tässä välissä työelämässä) ja kyllä sama ahdistus on taas. En oikein viihtynyt kotona (olin tosi yksinäinen) ja kohta se sama rumba alkaa taas. Kyllä kotonakin sinänsä ihan kivaa on, mutta työelämässä on paljon sellaista, jota jään kaipaamaan. Työkaverit, aikuinen seura ylipäänsä, oma aika, lounastunnit ja kahvitunnit ja työn tuomat haasteet.



Vähän kaksijakoinen fiilis täälläkin, odotan vauvaa tosi innolla mutta silti äitiyslomalle jääminen ja tavallaan elämän pysähtyminen jännittää. Olen niin nauttinut hektisestä työelämästäkin.

ja mua nahdistaa enemmänkin se että joskus tohon oravanpyörään pitäisi palata vielä. Mutta ihana että sinulla on työ josta selkeästi pidät oikeasti :)

Kiva kuulla muidenkin kokemuksia asiasta. Tämä ahdistus yllätti itseni ainakin ihan täysin, kun olin monta kuukautta nimenomaan odottanut uutta elämänvaihetta ja äitiysloman alkua.



Yksinäisyyttä minäkin pelkään eniten. Hyviä kavereita ei ole äitiyslomalla samaan aikaan ja kaikki tuntuvat olevan niin kovin kiireisiä.. Työ tuo elämään mukavasti rytmiä ja sellaista kevyttä sosiaalisuutta, että nekin tarpeet tyydyttyy siinä.

ja jo nyt olen lähes mustasukkainen työstäni, jos kävisi niin onnellisesti, että pääsisin äitiyslomalle! :D hassua...

kun jäin loppukeväästä ihan kuin aiennetulle kesälomalle. Aurinkoisessa säässä oli kiva ulkoilla vaikka itsekseen ja muutamaa äitiys- tai hoitovapaalla ollutta ystävää pystyi tapaamaan myös päiväsaikaan.



Loppujen lopuksi oli niin kivaa, kun kuntokin oli hyvä, että melkein toivoin, että raskaus vain jatkuisi eikä vauva tulisi "häiritsemään" nautiskeluani.



Niin, ja minullakin työminäni oli sitä ennen pitkälti määritellyt minut!

aika monen kohdalla. Varsinkin ekat viikot ennen vauvan syntymää voi olla vähän hankalia, jos vaan jää kotiin köllöttelemään.

Ihan vinkkinä sanoisin, että jos sinulla ei ole kavereita vastaavassa tilanteessa, niin käytä tuo äitiysloman alku siihen että kartoitat kaikki alueesi vauvakerhot, muskarit, perhekahvilat ja perhekerhot. Kynnys lähteä niihin on paljon matalampi kun on ensin käynyt kurkkaamassa ovesta sisään ja nähnyt millaista porukkaa siellä on. Monissa kaupungeissa toimii myös vauvakerho heille, jotka on saaneet esikoisensa ja jotka kaipaa vähän lisää kavereita. Tuollaisesta kerhosta sain itse hyviä ystäviä, ja kokoonnumme vieläkin säännöllisesti. On iso apu elämässä, kun ensin on äitikavereita jakamassa ne pienet ja isot vauvaelämän ilot ja murheet, ja myöhemmin heistä saa hoitoapua.



Anna ahdistuksen tulla jos on tullakseen, pääasia että tiedät että ahdistus hälvenee kun elämään tulee uutta ajateltavaa ja uusia ihmisiä. Minusta tuntui kamalalta jäädä äitiyslomalle, ja nyt taas tunnen eläväni elämäni parhainta aikaa; on uusia kavereita ja ystäviä, vapautta, oma rakas perhe josta pitää huolta, eivätkä mitkään pelkoni, joita kotiin jäämistä kohtaan tunsin, ole toteutuneet.

Sain keskenmenon ensimmäisessä raskaudessani ja muun surun lisäksi tieto siitä, etten jäisikään äitiyslomalla muutaman kuukauden kulutta, pahensi tilannetta.

onhan se iso muutos jäädä kotiin ja saada lapsia. Kyllä se kohta helpottaa. Ja vauvaloma menee tosi nopeasti, ennen kuin huomaatkaan on aika palata töihin. Ja se on hienoa, että sinulla on työ, josta pidät ja mukavat kollegat!