Cavalier lapsiperheeseen?

Me otimme keväällä cavalierin ja on aivan ihana kaveri. Parempaa seurakoiraa ei ole ja niin ihana luonteinen. Lasten kanssa tulee hyvin toimeen ja meillä ainakin täysin mammanpoika :) Suosittelen! Rotuna on monen mielestä jalostettu ja herkkä sairastelemaan mutta rodusta kuin rodusta voi saada huonon yksilön. Tietenkin kannattaa selvittään pennun vanhempien taustat.

kans cavalier, ja on kyllä seurallinen, iloinen ja kaipaa kovasti tekemistä (innokas lenkkeilijä).



Miinuspuoli on just nää rodun ongelmat, eli liian lyhyt kuono, jonka takia röhnöttää. Ja ainakin meiän koiralla ongelmana on myös korvat..tulehtuu helposti, saa olla aika usein putsaamassa.



Mutta juu, ihana rotu on noin niinkuin ylipäätään :)

mutta rodunjalostuksella on tämän rodun kohdalla menty liian pitkälle, ja käsittääkseni cavalier on kansainvälisellä listalla ryhmässä "välitöntä huomiota vaativat rodut" joiden kohdalla liioiteltu jalostus vaarantaa koiran terveyden. Tästä esimerkkinä se, että cavalierin aivot eivät enää mahdu pieneksi jalostettuun kalloon, mikä aiheuttaa koiralle suurta tuskaa. Surullista, että niin kiltti, tottelevainen ja ihmisrakas rotu joutuu kärsimään ihmisen itsekkyydestä. :(

Mikään koira ei ole ihan lapsivarma. Tunnen hyvin cavalierin joka puraisee/näykkäisee kyllä lasta jos tulee lähelle, vaikkei lapsi muuta tekisikään. Ei vaan pidä lapsista, kokee ne ehkä arvaamattomina. Ja luulee lisäksi olevansa nokkimisjärjestyksessä lasten yläpuolella, tämä on tietysti virhe koulutuksessa.

Mikään koira ei ole ihan lapsivarma. Tunnen hyvin cavalierin joka puraisee/näykkäisee kyllä lasta jos tulee lähelle, vaikkei lapsi muuta tekisikään. Ei vaan pidä lapsista, kokee ne ehkä arvaamattomina. Ja luulee lisäksi olevansa nokkimisjärjestyksessä lasten yläpuolella, tämä on tietysti virhe koulutuksessa.

Tuo on varmaan koulutuksen puutetta. Meillä ollut aikaisemmin koira ja kyllä hän tiesi paikkansa eli oli alimmainen.

ap