Kuntoilusta ja lihomisesta HALOO ?!
Tuo kuntoiluketju on pitkä kuin mikä. Kaikki selittävät miksi eivät voi liikkua, pätevää syytä tuntuu riittävän.
Liikunnasta tulee oikeasti hyvä olo ja kehonkuva paranee. Ei tarvi yrittää tunkea itseään mihinkään sikaisoihin toppavaatteisiin. Ajatekaa nyt hyvät ihmiset että saatte ennen pitkää diabeteksen, kun ihrat hyllyy ja elää omaa elämäänsä ja lihasta ei ole tasapainottamassa sokeriaineenvaihduntaa.
Liikkumalla saa aineenvaihdunnan normaaliksi, ei tee mieli mässätä ja turha neste lähtee pois.
Kootaan tähän ketju myönteisessä mielessä. Miksi ja miten/milloin liikut vaikka onkin ne pienet lapset ?
Kommentit (7)
Meillä mennään aamupäivisin n. tunnin kävelylle rattaiden ja koiran kanssa. Ja iltaisin käyn koiran kanssa toisen tunnin hölkkäämässä. Vatsalihaksia ja muita lihasryhmiä teen aina silloin tällöin vauvan kanssa lattialla ollessa. Vauva on usein myös mukana jumppahetkessä painona ja nämä ovat vauvalle mieleisin leikkihetki.
niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin. Jos olen 2 päivää liikkumatta, olo on huono ja kärttynen olo.
Liikun nykyään joko miehen ollessa lasten kanssa/lasten ollessa kavereilla/harkoissa tai joskus lapset ovat keskenään kootna sen tunnin, mikä mulla treeneihin menee. Liikutaan myös koko perhe porukalla.
Lemppariliikuntamuotoni on kuntosali ja ihan punttireeni ja päälle aerobista. Golf olisi ykkönen jos sitä voisi Suomessa harrastaa vuoden ympäri ;) Lisäksi fillaroin, laskettelen, uin jne.
Kesäaikaan liikun pyörällä (lapsi peräkärryssä), kävellen ja juosten (lapsi rattaissa). Harrastan itsekseni vesiurheilua (lapsi isän, isovanhemman tai isosiraruksen kanssa).
Talvella käyn säännöllisesti kuntosalilla (kk-jäsenyys ja lapsi hoidossa tai isän, isovanhemman tai isosisaruksen kanssa), hiihdän, laskettelen (voin alkaa opettaa pikkulasta kohta lasketteluun).
Kokemukseni mukaan lapsi ei kärsi vaikka äiti ottaisi sen ajan liikkuisi. Isomman laspeni kohdalla palkkasin usein naapurin tytön meille että pääsin liikkumaan. Järjestän meille myös mieheni kanssa yhteistä aikaa että voimme hiukan liikkua myös yhdessä.
Uskon vakaasti että liikkumalla voi ehkäistä masennusta ja ahdistusta. Lisäksi liikunta säätelee ruoan himoa. Jos ei liiku, yrittää saada hyvänolon tunteen aikaiseksi mättämällä ruokaa ja herkkuja liian kanssa.
... että lähteminen on vaikeaa, mutta ai että se olo sen jälkeen!
Itselläni liikunta jää lähes koiran kanssa lenkkeilyyn. Teen illalla aina 45-60 min reippaan lenkin. Aina ennen lähtöä tuntuu, että haluan vain painua sohvan pohjalle... mutta kun olen saanut luuni ulos, on olo jo niin paljon parempi eikä enää yhtään niin väsynyt=)
Minä liikun, että olisin terve ja toimintakykyinen fyysisesti ja henkisesti. Liikunnasta saan mielihyvää. Painonhallinta on merkityksetön syy liikkua.
Mitä enempi lapsia syntynyt, sitä enempi olen ajatellut omaa kroppaa ja sisäkaluja.
Sydän ja keuhkot tarttee rääkkäystä voidakseen hyvin. Siksi käyn juoksemassa tai pyöräilemässä. Talvella spinning on ihanaa! :D
Sitä nukkuu paremmin kun on urheillut.
Veri kulkee.
Mutta olen näköjään etuoikeutettu: mies hakee tai vie lapsia tarhaan ja molemmat patistellaan toista liikkumaan.
Minä liikun paljon, pelkästään siitä syystä, että siitä tulee niin hyvä olo. Se lähteminen on aina vähän vaikeaa, mutta sitten kun saa aikaiseksi, niin hyvä olo palkitsee. Tietysti samalla tulee hyvä olo siitäkin, että pysyy hoikkana, hyvännäköisenä, terveenä ja hyväntuulisena.
Olen sairastanut pahan masennuksen paniikkihäiriöineen, ja nyt pidän myös mielenterveydestä huolta liikkummalla paljon.
Tällä hetkellä flunssaisena ei pääse salille tai lenkille ja silloin huomaa heti olotilassa, että kaikki on huonosti. En malta odottaa taas että pääsee juoksemaan, niin mielikin voi paremmin.
Niin, ja lapsi liikkuu usein mukana, käydään äiti-lapsijumpissa tai lapsi polkee pyörällä vieressä kun juoksen, näin lapsikin saa mallin terveellisestä liikunnallisesta elämäntavasta, sekä liikkunan ilosta.