Jos sanotte näin:

Tällainen puhe aiheuttaa miltei kaikki riidat.

Ei meilla vaan aiheuta. ;-)

Ja vastaus itse kysymykseen: en puhu arvoituksin vaan ihan selkeasti pyydan jos jotain haluan. Mua itseani arsyttaa jopa se, kun mies aloittaa kysymyksen: "voitko tehda mulle palveluksen?" ja siihen pitaa vastata ennen kuin saa tietaa, mika se palvelus on. Eli siis suosin hyvin suoraviivaista ja asiaan nopeasti menevaa kommunikaatiota.

"rakas, jätin silmälasini keittiöön" tarkoitatteko: "haetko mun rillit keittiöstä?" Ja kun mies sanoo: "aha", hermostutteko kun hän ei hae niitä? Tällainen puhe aiheuttaa miltei kaikki riidat.

Ei miehet tajua että niiden pitäisi hakea sinun silmälasit, tuollaisesta vihjauksesta. Miksi sen edes pitäisi hakea sinun silmäsit? Jos pitäisikin hakea niin miksi et voi pyytää suoraan? "Unohdin silmälasit kettiöön, toisitko ne minulle".

"rakas, jätin silmälasini keittiöön"

tarkoitatteko: "haetko mun rillit keittiöstä?"

Ja kun mies sanoo: "aha", hermostutteko kun hän ei hae niitä?

Tällainen puhe aiheuttaa miltei kaikki riidat.

Mä ilmaisen asian jotankin näin:"Kun oot nyt sinne päin menossa, niin tuotko mun lasit sieltä keittiön pöydältä." Miks pitää ihme arvotuksia ruveta vääntämään, miks tavallinen pyyntö ei riitä?

Mun mielestä tuo on vain toteamus että näin nyt on käynyt. Jos haluan että mieheni tuo ne minulle, sanon että voisitko kulta hakea mun silmälasit keittiöstä. Ja joku syy siihen saa olla etten itse pääse niitä hakemaan, en laiskuuttani toista juoksuta.

Kysymys on kommunikoinnista ylipäänsä. Asioita ei sanota suoraan, luullaan mitä toinen ajattelee ja kehitellään päässä eri motiiveja toisten toiminnoille.



Esimerkiksi jos mies ei muista vaimon syntymäpäivää, hän vaan ei muista sitä. Kysymyksessä ei siis ole se että hän ei pidä vaimoa tärkeänä tai suhdetta paskana, hän ei vaan muista.

Kysymys on kommunikoinnista ylipäänsä. Asioita ei sanota suoraan, luullaan mitä toinen ajattelee ja kehitellään päässä eri motiiveja toisten toiminnoille.

Esimerkiksi jos mies ei muista vaimon syntymäpäivää, hän vaan ei muista sitä. Kysymyksessä ei siis ole se että hän ei pidä vaimoa tärkeänä tai suhdetta paskana, hän ei vaan muista.

Jos sä et pysty puhumaan suoraan ja teille tulee siitä riitoja, opettele puhumaan suoraan! Ja jos sä et ymmärrä mitä mies tarkottaa, kysy, pyydä selventämään! Ja jos ei muista toisen syntymäpäivää, on huonomuistinen, entäs sitten?

Miks sä teet teidän elämästä vaikeaa?

Ja luultavasti toisikin. Ei kuulu mieheni tapoihin tokaista mulle "aha". Ja, jos ajatuksissaan tokaisisi niin en suuttuisi. Hullua suuttua moisesta. Ja, jos tietää miehensä tyylin niin miksei sitten pyytäisi suoraan, että "toisitko silmälasini?"

Kysymys on kommunikoinnista ylipäänsä. Asioita ei sanota suoraan, luullaan mitä toinen ajattelee ja kehitellään päässä eri motiiveja toisten toiminnoille. Esimerkiksi jos mies ei muista vaimon syntymäpäivää, hän vaan ei muista sitä. Kysymyksessä ei siis ole se että hän ei pidä vaimoa tärkeänä tai suhdetta paskana, hän ei vaan muista.

Jos sä et pysty puhumaan suoraan ja teille tulee siitä riitoja, opettele puhumaan suoraan! Ja jos sä et ymmärrä mitä mies tarkottaa, kysy, pyydä selventämään! Ja jos ei muista toisen syntymäpäivää, on huonomuistinen, entäs sitten? Miks sä teet teidän elämästä vaikeaa?

Annoin vain neuvoja palstalaisille jotka saavat koko ajan vääriä signaaleja ympäristöstään ja nillittävät sitten täällä.

Mä en nyt ymmärtäny mitään

t. ohis

Meillä ihan sama juttu :) Miehet vaan on niin yksinkertaisia, että eivät ymmärrä, että:

taisin unohtaa silmälasini keittiöön

on käsky :D