Miten pieni poika vaiennetaan????

Laps on varmasti oikeasti pahastunut, mutta tuossa vaiheessa kuulostaa jo siltä et osa on teatteria. Kun kerrat olet jo kaikki keinot kokeillut, jätä huomiotta? Sanot että puhutaan, kun olet rauhoittunut? Ei poika mene siitä rikki, ettei saa äitiä pompottaa. Voi olla että kun huomiosi kiinnittyy muualle, lapsi tajuaa ettei voi tolla sua kyykyttää. Puhut sitten myöhemmin lapsen kanssa asiasta kun on rauhoittunut. Tsemppiä!

ei se mitään teatteria ole, kun pienikin pettymys yhdentoista aikaan illalla saa toisen huutamaan hysteerisesti pystymättä lopettamaan. Se johtuu siitä, että kello on paljon ja takana rankka päivä ja väsyttää niin perhanasti.



Jos ulinaan ei ole välitöntä syytä (kipu jossain, nälkä, jano tms) eikä tavanomaiset "tule syliin" -tyyppiset lohduttelut auta niin paras keino on istua viereen, antaa lapselle satukirja katseltavaksi (jos ei kuuntele niin ei tarvi väkisin lukea, katselu riittää) ja olla vaan ihan hiljaa ja rauhallisesti ja lämpimästi paikallaan, siinä vieressä, koskea sen verran kuin toinen antaa, muttei väkisin enempää. Antaa sen nukahtaa siihen - nukahtaa kyllä heti kun rauhoittuu sen verran - ja kantaa sitten sänkyyn.



Ja sitten tietty vastaisuudessa yrittää välttää yhtä pahaa yliväsymystä.

Vardsinkaan kun kello on 22.30. lapsi on väsynyt ja ulvoo väsymystään.



Pusut, halit ja kerrot, että rakastat lasta, mutta että nyt on mentävä nukkumaan ja hiljennyttävä, jotta huomenna jaksaa leikkiä. Sitten jätät huoneeseensa rauhoittumaan yksin. Ulvokoon siellä jos ulvotuttaa.



Ja laita se sisar nukkumaan vaikka teidän sänkyynne kunnes poika on unessa, jos siis nukkuvat samassa huoneessa.

eipä vingu enää sen jälkeen

Siis mä en oikeasti ymmärrä, että jos lapsella kilahtaa niin sitä kilaria pitää vielä ylistää ja palkita paijaamalla, pusuttelemalla ja halimalla! Eihän se ihme, jos kilari jatkuu ja jatkuu, kun mitä enemmän huutaa niin sitä enemmän lellitään.



Meillä se on omaa huonetta ja sieltä tullaan pois sitten kun on raivoamiset raivottu. Sitten kun on rauhoituttu niin halitaan ja puhutaan tilanne läpi ja koitetaan etsiä tilanteeseen ratkaisua. Ja ihan järkeviä noista lapsista on kasvamassa.

Meillä se on omaa huonetta ja sieltä tullaan pois sitten kun on raivoamiset raivottu. Sitten kun on rauhoituttu niin halitaan ja puhutaan tilanne läpi ja koitetaan etsiä tilanteeseen ratkaisua. Ja ihan järkeviä noista lapsista on kasvamassa.

Eli teillä ei saa olla pahalla tuulella tai hermostua mistään, koska siitä seuraa rangaistus ja pakotetaan päälle vielä nöyrästi halailemaan äitiä, vaikka kuinka oltaisiin tämän tekemisistä hermostuttu.

Oikeasti, lue hiukan psykologiaa, ihan vaan hiukankin.

Se tietysti on hyvä, jos tilanne jälkipuidaan kunnolla, mutta onko kenties niin, että siinäKIN sinä et siedä kritiikkiä tai eri mieltä oloa? Oletko kertaakaan myöntänyt itse toimineesi väärin, pyytänyt anteeksi ja ottanut opiksi?

Mietipä, jos itse joutuisit vastaavalla tavalla kohdelluksi.

"Ai vaimo suuttui nyt, mars huoneeseen siitä nalkuttamasta. Takaisin ei ole tulemista ennen kuin vaikenet. Sitten halaat miestäsi ja kuuntelet, kun mies selittää sinulle, miten väärässä olit!"

huoneen ovi auki. Pyydä rauhallisesti, mutta tiukasti lasta pysymään vuoteessa, kunnes olet hoitanut muut asiat ja tulet antamaan iltasuukon ja toivottamaan hyvät yöt.



Toimi RAUHALLISESTI ja anna lapsen itse rauhoittua huoneessaan. Vaikka lapsi nukahtaisi sillä aikaa, niin muista silti tulla suukottamaan lasta ja sanomaan hyvää yötä, kuten lupasit.(Rauhoittaa lasta unenkin läpi)

Meillä se on omaa huonetta ja sieltä tullaan pois sitten kun on raivoamiset raivottu. Sitten kun on rauhoituttu niin halitaan ja puhutaan tilanne läpi ja koitetaan etsiä tilanteeseen ratkaisua. Ja ihan järkeviä noista lapsista on kasvamassa.

Eli teillä ei saa olla pahalla tuulella tai hermostua mistään, koska siitä seuraa rangaistus ja pakotetaan päälle vielä nöyrästi halailemaan äitiä, vaikka kuinka oltaisiin tämän tekemisistä hermostuttu.

Oikeasti, lue hiukan psykologiaa, ihan vaan hiukankin.

Se tietysti on hyvä, jos tilanne jälkipuidaan kunnolla, mutta onko kenties niin, että siinäKIN sinä et siedä kritiikkiä tai eri mieltä oloa? Oletko kertaakaan myöntänyt itse toimineesi väärin, pyytänyt anteeksi ja ottanut opiksi?

Mietipä, jos itse joutuisit vastaavalla tavalla kohdelluksi.

"Ai vaimo suuttui nyt, mars huoneeseen siitä nalkuttamasta. Takaisin ei ole tulemista ennen kuin vaikenet. Sitten halaat miestäsi ja kuuntelet, kun mies selittää sinulle, miten väärässä olit!"

oletko koskaan miettinyt että lasket kymmeneen ja sitten rauhoittuneena kerron miten asiat on??

Minusta sinun pitäisi sitä psykologiaa lukea!

Meillä se on omaa huonetta ja sieltä tullaan pois sitten kun on raivoamiset raivottu. Sitten kun on rauhoituttu niin halitaan ja puhutaan tilanne läpi ja koitetaan etsiä tilanteeseen ratkaisua. Ja ihan järkeviä noista lapsista on kasvamassa.

Eli teillä ei saa olla pahalla tuulella tai hermostua mistään, koska siitä seuraa rangaistus ja pakotetaan päälle vielä nöyrästi halailemaan äitiä, vaikka kuinka oltaisiin tämän tekemisistä hermostuttu. Oikeasti, lue hiukan psykologiaa, ihan vaan hiukankin. Se tietysti on hyvä, jos tilanne jälkipuidaan kunnolla, mutta onko kenties niin, että siinäKIN sinä et siedä kritiikkiä tai eri mieltä oloa? Oletko kertaakaan myöntänyt itse toimineesi väärin, pyytänyt anteeksi ja ottanut opiksi? Mietipä, jos itse joutuisit vastaavalla tavalla kohdelluksi. "Ai vaimo suuttui nyt, mars huoneeseen siitä nalkuttamasta. Takaisin ei ole tulemista ennen kuin vaikenet. Sitten halaat miestäsi ja kuuntelet, kun mies selittää sinulle, miten väärässä olit!"

oletko koskaan miettinyt että lasket kymmeneen ja sitten rauhoittuneena kerron miten asiat on?? Minusta sinun pitäisi sitä psykologiaa lukea!

mutta katsos kun tuossa silti a) puhuttiin pienestä lapsesta eikä aikuisesta ja b) negatiivisia tunteita pitää voida ilmaista ja saada ne käsitellyksi.

Jos sinä komennat lapsesi pois silmistäsi ja vaadit alistumista ja nöyrtymistä, ennen kuin lapsi taas "kelpaa" sinulle, mitä sinä oikein opetat lapsellesi? Mieti sitä hiljaa itseksesi. En toki kuvitellutkaan, että myöntäisit yhtään mitään, mutta mieti silti edes, ole kiltti.

Ei lasta tarvitse PALKITA huutamisesta, muttei hylätä tai rangaistakaan, that's my point.

a. itse vedit aikuiset mukaan b. lapsikin voi opetella esittämään negatiiviset tunteet muuten kun huutamalla pää punaisena 1½h.



Lapsen voi ohjata rauhallisesti pois rääkymästä tilaan jossa ei terrorisoi muita, oletko yrittänyt puhua järkeä rääkyvälle lapselle?



Ja kun lisäät että kasvatan vaikenevia lapsia, voin kertoa että en ole kasvattanut, oikein reippaita ja liiankin avoimia nuoria aikuisia olen kolme kappaletta lukion lyhyellä psykologialla ja maalaisjärjellä kasvattanut.

tajuaisit, miltä sellainen silmistä komentaminen tuntuisi itsestäsi, kun kuitenkin omasta mielestäsi olet hyvästä syystä kiukkuinen ja loukkaantunut. Ei se lapsikaan turhaan suutu, hän on omasta näkökulmastaan tullut väärin kohdelluksi.



Jos tuolla lailla siivotaan pois häiritsemästä, tullaan sanoneeksi, että negatiivisia tunteita ei saa ilmaista. Ei siinä opeteta yhtään mitään, vaan käsketään olla häiritsemättä. JA vielä kun siihen yhdistetään se, että pitää teeskennellä rakkauden tunteita (teeskentelyä se on, kun juuri on suututtu, eikä asiaa ole käsitelty mitenkään) ja halailla ja kuulla äidiltä, miten väärässä sitä on juuri oltukaan.



Tunnevammaisia lapsia ja aikuisia siitä syntyy. Olet oikeassa, ehkä sittenkin "JÄRKEVIÄ", mikäli tarkoitat sillä sitä, että mölyt pidetään mahassa.

Sitä kun imeskelee, ei voi samaan aikaan ulvoa.

Meillä tuonikäinen hiljenee kun sitä uhkaa piiiiitkällä päiväkotipäivällä. Mutta jos teidän lapsi tahtoo kerhoon, niin sillä ei tietty voi uhkailla ;-)