Ihanaa, kun lapsi lähtee kouluun mielellään!

Olkaa onnellisia te kaikki, joilla lapset menebät mielellään kouluun ja joiden lapsia ei kiusata koulussa! Ja jos kiusataan, niin tehkää asialle jotakin.



Oma lapseni kärsi pari vuotta henkisestä/sanallisesta kiusaamisesta, johon ei kukaan pystynyt puuttumaan, koska se tapahtui niin salassa aikuisilta eivätkä luokkakaverit halunneet ottaa puolia. Kun on yhden sana toisen sanaa vastaan, ei ole paljoa tehtävissä. Kiusattu leimataan helposti turhan marisijaksi. Monia konsteja kokeiltiin ja ennen kaikkea puhuin asiasta lapsen kanssa paljon, mm. eri tavoista suhtautua kiusaamiseen/kiusaajaan. Ko. kiusaaja/kiusaajat olivat taitavia lyömään asian leikiksi aikuisten puuttuessa asiaan.



Asialle tuli piste vasta, kun lapsi siirtyi yläkouluun ja luokka vaihtui. Vaikka ne kiusaajat tulivat samaan kouluun, eri luokalle, lapseni sai uudesta luokasta hyviä ystäviä ja tukijoukkoja ja on saanut huimasti itseluottamusta. On ihanaa, kun lapsi lähtee hyvällä mielellä kouluun ja uskaltaa muutenkin liikkua kavereiden kanssa "kylillä" pelkäämättä näitä ilkeitä kiusaajia (jotka itse nimittävät itseeän lapseni kavereiksi). Tämä on oikeasti todella iso asia!