IHANAA! kun on eronnut ja saa sisustaa omaa kotiaan niin kuin tahtoo!

toisin sanottuna:



Miestä ei sisustaminen kiinnostanut. Miksi hankkia uusia mööpeleitä kun on noi äidiltä saadut?



Sinä taas koitat helpottaa eron antamaa surua: "Onneksi ei ole sitäkään ukkoa niin saa sentään SISUSTAA!" Niinkuin se nyt olisi edes tärkeää?



Jos se on tärkeää niin kai se ero sitten on hyvä?

iltalääkkeesi. Että viitsitkin:(

Tiedän tunteen; ihanaa että kaiken sen surun ja pettymyksen jälkeen ettei avioliitossa toteutunut kuin hippunen siitä hyvästä mitä perheelleni halusin tarjota- huomaan että yksin pystyn tarjoamaan lapsilleni kodin joka on tuhat kertaa lähempänä tätä koti-käsitystäni kuin ikinä exän kanssa. Kun on kauan elänyt kurjuudessa (ja samoin myös koen; rumuudessa) on ihanaa luoda ympärilleen kauneutta ja tunnelmaa. Ja ihanaa on sekin, että vaikka ero on lasten kannalta tosi kurja- hekin selvästi nauttivat ennenkokemattomasta kauniista, rauhallisesta, turvallisesta kodista, jossa heitä hoitaa surunsa surrut ja helpottunut äiti- joka jaksaa sytytellä kynttilöitä ja tehdä hyvää kotiruokaa ihan eri lailla kuin huonon liiton aikana.

joillakin ihmisillä ei ole kauneudentajua- eivät piittaa- eivätkä myöskään kärsi vaikka eläisivät missä- toisilla on- ja silloin tuntuu todella ahdistavalta jos missään ei ole mitään harmoniaa, kauneutta., Jopa vääränlainen valaistus saattaa aiheuttaa ahdistusta. Voihan sitä vähätellä jos ei ongelmaa tunne- mutta kyse on herkkyydestä joka ihan todellakin aiheuttaa ahdistusta.

Miksi naiset olettavat että heidän kauneuskäsityksensä olisi jotenkin enemmän "oikea" kuin miehensä? okei, mies ei ehkä piittaa valaistuksista tai kankaiden materiaaleista, mutta voiko OIKEASTI sanoa että sen takia kotona olisi ahdistavaa..? Entäs kun rakastuneena ihminen eläisi vaikka katuojassa rakkaansa kanssa, onko sekin valhetta? Tarkoitan siis, että jos sisustaminen tuo niin paljon lohtua ja täydennystä elämään, ehkäpä se exä ei välttämättä sitten ollutkaan "elämää suurempaa"...



t. ei-niin-sisustusintoinen nainen

ole sen oikeampi kuin toisenkaan. Mutta kyllä mä kärsin siitä että mies ei halunnut laittaa kotia kuntoon- kaikki oli riipinraapin ja sitten yritin vajaavaisin taidoin yksin laittaa minkä osasin. Kyllä mä kärsin siitä että kaiken olis pitänyt olla harmaata hissutusta- itse pidän väreistä ja siitä että on tunnelmallisia "pisteitä"; viihtyisä lukunurkka, suhtkoht toimiva, siisti ja kaunis keittiö jne. Eihän tällä tietenkään ollut mitään tekemistä eron kanssa, mutta eron jälkeen nautin minäkin siitä, että sain asiat korjatuksi. Sisusin, laitoin, järjestin kodin niin että kaikki toimii- siellä missä luetaan on hyvä lukuvalo, keittiö toimii ja on viihtyisää istuskella kavereiden kanssa kahvilla jne. Eihän kaikki piittaa, mutta mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää että jotkut ihmiset ovat visuaalisempia kuin toiset???

Mies ei välttämättä viihdy vaaleanpunaisissa hörselöissä ja kartanoromantiikassa.



Hienoa ap. että pääsit miehestäs eroon ja saat toteuttaa lasten kanssa itseäsi. Kyllä sellaisesta paskaäijästä kannattaakin erota, joka pitää kotonaan vanhaa tuolia.



Toivottavasti löydät uuden miehen, kenen kanssa saat viettää rakkauslomia ikeassa hipistellen päiväpeittojen nurkkia.

Erosin aikoinaan 5v kestäneestä suhteesta, jossa meillä oli aika erilaiset sisustusmaut. Oli tosi ihanaa saada yhtäkkiä päättää kaikesta sisustamisesta itse! Muutenkin se tuntui niin vapaalta kaiken sen loppuajan kituuttamisen ja kärvistelyn jälkeen, kun oli yhtäkkiä itsekseen. Olihan sitä jotenkin surullinenkin, mutta alkoi sitten löytää itseään.



Ei tuo nyt ihan avioerosta käynyt (tai ehkä melkein), mutta uskoisin tunteen olleen sama kuitenkin.



Nykyään taas pitää ottaa huomioon mieheni mielipide, mikä on välillä tylsää :D

Aika munaton mies, jos sen takia lähtisi

Mies ei välttämättä viihdy vaaleanpunaisissa hörselöissä ja kartanoromantiikassa.

Hienoa ap. että pääsit miehestäs eroon ja saat toteuttaa lasten kanssa itseäsi. Kyllä sellaisesta paskaäijästä kannattaakin erota, joka pitää kotonaan vanhaa tuolia.

Toivottavasti löydät uuden miehen, kenen kanssa saat viettää rakkauslomia ikeassa hipistellen päiväpeittojen nurkkia.

Ei tarvitse olla mistään hörselöistä tai sensemmoisesta kyse, äh miten tyhmää. Sitähän ap juuri on tehnyt, ottanut huomioon miehen mielipiteen yhdessä olon aikoina, ja nyt on sitten iloinen kun saa tehdä kuten tahtoo. Iloa saa elämässä tiedätkö hakea ihan pienistäkin asioista, vaikka päiväpeiton kulmista. Ei ap sanonut eronneensa sisustuksen takia, mutta iloitsee saadessaan nyt päättää tästä(kin) asiasta itse.

Erotessa saa sitten harmitellakin monia asioita, niin mikä jottei joistain voi sitten vastapainoksi iloitakin.