Narnia - minkä ikäiselle suosittelet?
Minkä ikäisenä kannattaisi esitellä Narnia herkälle pojalle.
Poika tykkäsi yllättäen ihan hirveästi Harry Pottereista ja yhdessä on katsottu leffatkin. Niitä ei ole pelännyt... mietin olisiko Narnia sopiva seuraava kirja (vai onko se sarja?). Itse en ole sitä lukenut joten en osaa arvioida.
Kommentit (25)
ikäraja löydy elokuvan takakannesta. Se on aika hyvä ohjenuora.
ikäraja löydy elokuvan takakannesta. Se on aika hyvä ohjenuora.
esim. pelkää pimeää (nukkumaan mennessä on aina oltava yölamppu päällä). Ei uskalla mennä autotalliin yksin jne.
Ihan pienestä asti on osannut sanoa itse jos joku leffa tai kirja on ollut liian pelottava ja siihen on sitten katselu tai lukeminen lopetettu.
Olen itsekin tosi yllättynyt, että nyt yhtääkkiä Potterit kolahtivat niin täysillä (tosin luimme näitä yhdessä iltasaduksi) eikä ole niitä pelännyt.
Taidamme siis kokeilla tota Narniaa seuraavaksi.
siis lähinnä ajattelin uutta kirjaa (tai kirjasarjaa). Elokuvaa ei ehkä niin välttämättä tahdo vielä katsoakaan. On kova lukija.
Sen sijaan sitä uskonnon tuputusta varoisin. Lapsi tosin ehkä ottaa sen osana fantasiaa.
herkkyys olisi hyvä piirre). Eivät kumpikaan ole saaneet lukea vielä Pottereita saati että katsoa. Ikää lapsilla 8-v ja 10-v.
Narniaa sen sijaan olemme lukeneet vaikka olemme uskonnottomia. Olen lukiessani selittänyt kirjan voimakasta kristillistä symboliikkaa ja viittauksia lapsille.
Pottereita saa nyt 4-lk poika aloittaa lukemaan keväällä, kun täyttää 11-v. Leffojen katsomista koetamme venyttää 12-vuoteen saakka.
olemme ateisteja, enkä tosiaankaan hyväksy mitään uskonnon tuputtamista lapsille. Onko siis kirjassa vain uskonnollisia symbooleja vai tyrkytetäänkö siinä jotenkin uskontoa jotenkin liikaa lapsen mieleen?
mutta lohdutuksena ateistilta toiselle ;) Vanhempani ovat tapauskovaisia, eli olen ollut uskontotunneilla jne mutta itse en ole koskaan uskonut. Narnian viittaukset uskontoon menivät jonnekin 12-vuotiaaksi asti aika lailla ohi ja vaan osana satua. Ja tykkään edelleen Narniasta huolimatta uskonnollisista vertauskuvista :)
olemme ateisteja, enkä tosiaankaan hyväksy mitään uskonnon tuputtamista lapsille. Onko siis kirjassa vain uskonnollisia symbooleja vai tyrkytetäänkö siinä jotenkin uskontoa jotenkin liikaa lapsen mieleen?
Luin itse Narnia-kirjat joskus 8-10-vutoiaana, enkä todellakaan nähnyt niitä uskonnollisina kirjoina vaan satuseikkailuina. Tykkäsin niistä valtavasti ja tykkään edelleen.
Kun nuo Narnia-leffat tuli, joku keksi, että koska kirjojen kirjoittaja oli uskonnollinen ihminen, niin kirjojen tarinatkin on jotain kristinuskoaivopesua. No, voihan leijonan nähdä vapahtajahahmona - mutta niin voi halutessaan Harry Potterinkin.
Kirjojen kirjoittaja kyllä käytti kristinuskon tematiikkaa kirjoja kirjoittaessaan. Mutta kyllä sitä tematiikkaa saa oikein tulkitsemalla tulkita sitten. Yhtälailla samoja teemoja löytyy KAIKESTA kertomakirjallisuudesta.
Minusta tuota kritstinuskon symboliikkaa ei tarvitse lapsille selittää puhki noita kirjoja lukiessa. Ei sitä tarvitse edes mainita. Tuskin olisi tullut teillekään mieleen, jos ette olisi siitä lehdistä lukeneet.
Itse olen kristitty ja kun aikuisena luin noita Narnia-kirjoja uudelleen läpi, en silloinkaan nähnyt niitä mitenkään uskonnollisian kirjoina. Siis ennen tätä elokuvia edeltänyttä kohua.
ehkä luen tuen ensin itse ja annan sitten lapselle jos ei ole liian ahdistava.
Narniat on elokuvanakin iisimpi kuin potterit.
NArniassa se Aslan-leijona on tavallaan jumalhahmo, joka käy läpi mm. uhrikuoleman, josta kokee ylösnousemisen (viaton uhri ei kuole, mutta sovittaa pahat teot jne).
Lopussa Aslan muuttuu "tutuksi hahmoksi" (ei jää epäselväksi, että krostollisestä jumalasta puhutaan) ja kaikki tapaavat kuolleet sukulaiset jne.
Muutenkin symboliikka on aika 1:1, mutta kuten joku jo sanoi, lapset eivät yleensä ota sitä kovin vakavasti, vaan osana tarinaa. Kun luin nuo kirjat aikuisena, tuo tökkäsi aika pahasti.
Kirjailija kirjoitti itse näin:
»Mitä Aslan tarkoitti sanoessaan, että hän oli kuollut, on jossakin mielessä tarpeeksi selvää. Lue tämän sarjan varhaisempi teos, Velho ja leijona, niin löydät koko tarinan siitä, kuinka valkea velho surmasi hänet ja kuinka hän heräsi taas eloon. Kun olet lukenut sen, uskon sinun ymmärtävän, että taustalla on syvempi merkitys. Koko Narnian tarina kertoo Kristuksesta. Kysyin nimittäin itseltäni: "Oletetaan, että Narnian kaltainen maailma olisi todella olemassa, ja oletetaan, että se (meidän maailmamme tavoin) olisi mennyt vikaan, ja oletetaan, että Kristus haluaisi mennä tuohon maailmaan pelastamaan sen (kuten Hän tuli meidän maailmaamme), mitä olisi saattanut tapahtua." Tarinat ovat minun vastaukseni. Koska Narnia on puhuvien eläinten maailma, ajattelin, että Hänestä tulisi siellä puhuva eläin samalla tavoin kuin Hänestä tuli ihminen täällä. Kuvittelin hänet siellä leijonaksi, koska a) leijonaa pidetään eläinten kuninkaana, b) Kristusta kutsutaan Raamatussa ”Juudan leijonaksi” c) ja olen nähnyt outoja unia leijonista sen jälkeen kun ryhdyin kirjoittamaan tätä teosta. Koko sarja on suunniteltu tällaiseksi.»
Olen itse ateisti, ja ainoa kohta missä Narnian kristillisyys tökkii on sarjan vikan osan ihan loppu. Muutoin se on minusta kohtuu helppo ohittaa. Olen siis lukenut Narniaa jo jostain ekaluokkalaisesta lähtien.
Luin itse Narnia-kirjat joskus 8-10-vutoiaana, enkä todellakaan nähnyt niitä uskonnollisina kirjoina vaan satuseikkailuina. Tykkäsin niistä valtavasti ja tykkään edelleen.
Kun nuo Narnia-leffat tuli, joku keksi, että koska kirjojen kirjoittaja oli uskonnollinen ihminen, niin kirjojen tarinatkin on jotain kristinuskoaivopesua. No, voihan leijonan nähdä vapahtajahahmona - mutta niin voi halutessaan Harry Potterinkin.
Kirjojen kirjoittaja kyllä käytti kristinuskon tematiikkaa kirjoja kirjoittaessaan. Mutta kyllä sitä tematiikkaa saa oikein tulkitsemalla tulkita sitten. Yhtälailla samoja teemoja löytyy KAIKESTA kertomakirjallisuudesta.
Minusta tuota kritstinuskon symboliikkaa ei tarvitse lapsille selittää puhki noita kirjoja lukiessa. Ei sitä tarvitse edes mainita. Tuskin olisi tullut teillekään mieleen, jos ette olisi siitä lehdistä lukeneet.
Itse olen kristitty ja kun aikuisena luin noita Narnia-kirjoja uudelleen läpi, en silloinkaan nähnyt niitä mitenkään uskonnollisian kirjoina. Siis ennen tätä elokuvia edeltänyttä kohua.
niin huomaat, että se on aika synkkä ja ahdistava kirjasarja. Itse tein näin tokaluokkalaiselle, joka ei ole arka ja siihen osaan piti jättää kesken. Kirja on uskonnollista paatosta ja aika ahdistava ja kun itse luin 6 luokalla sitä Kummisedän ohessa niin silloin se sopi minulle. Kirjan sankarihahmo leijona on Jeesus vertauskuvallisesti.
synkkä ja ahdistavas. Kirjoissa on vakavia ja jänmittäviä kohtia, mutta myös huumoria ja sellaisia "turvallisuuselementtejä".
Ovat aivan ihania lasten kirjoja, sopii n. 7 v ylöspäin. Ja olen lukenut myös aikuisiällä, sopii kyllä aikuisillekin.
Uskonnolliset elementit eivät häiritseviä ( en ole uskonnollinen)
Narniaa voi edes tajuta kristilliseksi jos on ateisti?!! Mistä lapsi voi tietää että Leijona esittää Jeesusta jos hän ei ole juurikaan Jeesuksesta kuullut?
Eli enpä usko että vahingoittaisi pientä ateistia..!
Tykkäsin itse Narniasta kovasti kun sen luin ekan kerran n.9-vuotiaana. Enkä tajunnut vertauskuvaa, vaikka kristitty olenkin, vasta myöhemmin kuulin tuosta taustasta.
en ole koskaan ajatellut, että Narnia olisi uskonnollinen sarja. En koskaan tajunnut sitä ennen tätä keskustelua eikä se vieläkään valjennut minulle :D Minusta se leijona oli ihan leijona eikä mikään jeesus tms.
En keksi oikeasti vieläkään, mikä siinä olisi uskonnollista!
t. ei-kristitty
mutta aikuinne tajuaa jos lukee lapselle. Harvinaista paskaa ja paatosta.
Sarjan kolmas kirja Kaspianin matka maailman ääriin on muiden kirjojen tapaan vahva kristillinen teema, ja useiden lukijoiden mielestä Lewisin kuvaamaa matkaa "Aslanin maan" löytämiseksi voidaan pitää matkana Jumalan löytämiseksi.
Narnia-sarja on saanut osakseen myös arvostelua, esimerkiksi uskonnollisesta käännyttämisestä ja syrjinnästä.
Kirjailija Philip Pullmanin mukaan Velho ja leijona edistää myös sadismia, seksismiä ja rasismia.
Narnia-kirjoissa väkivalta on nautinnollista ja sitä on liikaa, Pullman väittää lukuisissa artikkeleissa ja haastatteluissa. Nöyryytykset ja varsinkin naisten holhoaminen ja alistaminen tuovat hänelle mieleen säntillisenä Oxfordin professorina tunnetun Lewisin nuoruudenkirjeet, joissa tämä kertoi piiskaamiseen liittyvistä seksifantasioistaan.
Lewis teki Narnia-sarjasta tietoisen allegorian, jossa Aslan-leijonaan henkilöityvällä Jumalan pojalla, ylösnousemuksella ja kuolemanjälkeisellä elämällä on tärkeä sija.
katsonut Harry Pottereista oikeasti ne kaikki mitä tähän asti on jo tullut! Kolmannesta Potterista alkaen ei minusta ole todellakaan kovin nuorille.
Narnia on paljon hauskempi ja kivampi. Se on tosiaan kirjasarja ja leffoja on tähän mennessä ilmestynyt kaksi. Meidän 7-vuotias tyttö on nähnyt Narnioista sen ensimmäisen (toisessa on aika ikävää kohtaa ettei viitsi näyttää)ja Pottereistakin sen ensimmäisen leffan vaikka kirjoja on luettu 2 ekaa. Kolmatta Potteria saa odottaa vielä joitain vuosia vaikka ei olekaan mikään herkkä tyttö.