Lue keskustelun säännöt.
Miten puututte lastenne välisiin tappeluihin?
13.11.2010 |
Meillä on ongelmana 9v poika, joka on aina purkaa pahanolon nuorempaan sisarukseensa. Tätä on tapahtunut siitä lähtien kun nuorempi syntyi. tavat vaan on vaihdelleet.
Tuntuu, että mitä enemmän tähän puutuu, niin sitä useammin sitä tapahtuu. Rankaistukset ei auta, koska suuttuneena ei seuraamuksia ajattele. Silti saa joka kerta rankaistuksen.
Laitetaan aina omaan huoneenseensa rauhottumaan ja kohta onkin taas ihan hyvin käyttäytyvä kiltti poika.
Kyse ei ole mistään pienestä, sillä poika suuttuessaan tarraa 7v sisaruksensa hiuksiin kiinni ja alkaa repiä ihan täysiä. On huomannut, että näin saa aiheutettua nopeasti pahaa kipua. Nuorempi huutaa ja itkee tuskasta ja toinen vaan raahaa hiuksista. Aina mennään väliin ja avataan nyrkit väkisin, mutta kyllähän se kerkeää satuttaa. Ihan mitättömistä asioista hyökkää toisen kimppuun. Nuoremman on toteltava joka asiassa häntä tai jos ei saa tahtoaa läpi, niin satuttaa. Joskus käy kimppuun, vaikka tämä ei ole tehnyt mitään. Meidän vanhempien kimppuun kun ei uskalla käydä, niin jos me kielletään jotain tai pahotetaan jotenkin tämän mieli, niin heti kostaa sen sisarukselleen. Jos koulussa on ollut huono päivä, niin sisarus saa kärsiä ja jne.
Mitä ihmettä tuon kanssa voisi tehdä? Ei tuollainen voi olla normaalia. Niin ja apua ollaan haettu, mutta sitä ei tunnu kukaan osaavan antaa tai meitä ei uskota, koska poika on muuten todella kiltti, hyvin käyttäyvä, hiljainen, ujo.
Kenenkään muiden kimppuun ei käy ikinä.
Onko kenellekään muilla tällaista?
Kommentit (5)
mutta tuo teidän tapauksenne vaatii ilmeisesti vähän toisenlaisia otteita.
Puhuuko poika ajatuksistaan, esim huonosti menneen koulupäivän jälkeen? Voisi olla hyvä ottaa poika keskusteluun, kun huomaatte että on huonolla tuulella. Oppisi antamaan tunteilleen nimen ja puhumaan siitä mikä mättää ettei tarvitse ruveta fyysiseksi.
Meillä poika teki vielä neljä-viisivuotiaana tuollaista, mutta ei enää. Tai ainakin todella harvoin. Voisiko olla jokin kehityksen viivästyminen itsensä ilmaisun/tunnepuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvolasta useamman kerran. Ekan kerran, kun lapsi oli 3v ja sai theraplay terapiaa, vaikka mistään raskauden jälkeisestä masennuksesta en ole kärsinyt. Kehuivat lasta harvinaisen yhteistyökykyiseksi. Mitään kasvatusneuvoja ei saatu, vaikka niitä nimenomaan pyydettiin.
Parin vuoden päästä otettiin uudestaan yhteyttä ja tällöin tekivät koulukypsyystestin. Oli ihan koulukypsä ja pärjää hyvin koulussa ja on kavereita. Vieläkään mitään neuvoja ei annettu. lasta vaan tutkittiin ja näistä tutkimuksista ei saatu edes mitään palautetta.
Perheneuvolasta kuitenkin ottivat yhteyttä lastensuojeluun, koska katsoivat, että me ei jakseta lapsen käytöstä. Samoin päiväkodista ottivat yhteyttä lastensuojeluun, koska nuoremman lapsen kasvot oli jatkuvasti naarmuilla. Saatiin perhetyöntekijä auttamaan kasvatus asioissa ja nyt hän on käynnyt jo kohta 3 vuotta meillä ja yhä on sama ongelma tuon lapsen kanssa eli satuttaa nuorempaa lastamme.
Perhetyöntekijän avulla kuitenkin lapsi pääsi psykologin testeihin ja saa toimintaterapiaa, mutta toimintaterapia ei liity mitenkään tähän satuttamiseen vaan karkeamotoriikanhäiriöihin. Toimintaterapiaan pääsi psykologin avustuksella.
Tarvittaessa lapsi tulee saamaan terapiaa, jos se katsotaan aiheelliseksi, mutta se ei poista tuota ongelmaamme.
Olen todella huolissani nuoremmasta lapsesta, joka joutuu jatkuvasti kokemaan itseensä kohdistuvaa väkivaltaa. Samoin olen huolissani tuosta vanhemmasta lapsestani.
Ap.
Hän ei selvästikään oikein tunnista tunteitaan ja siksi puhutaan paljon tunteista ja siitä miten ne saa hänet käyttäytymään.
Huonon koulupäivän jälkeen ei suostu kertomaan tarkemmin mitä koulussa tapahtui. Korkeistaan sanoo, että kiusattiin koko päivä. Siinä vaiheessa pitäisi saada pojan pahaolo purettua, mutta en tiedä miten? Saataa olla ihan hyvällä tuulella ja yhtäkkiä räjähtää ja käy toisen kimppuun.
ap.
mutta jostakin syystä mieleeni tuli antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. Siitä löytyy paljon linkkejä, jos haet. Tässä yksi.
http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/antisosiaalinen.html
Perheneuvola? Neuvolapsykologi? Nämä ovat ainakin meillä toimineet erittäin hyvin (eri aiheista kylläkin).