Lue keskustelun säännöt.
Terapeuteista ja psykologeista
11.11.2010 |
Olen käynyt psykoterapeutilla ja erinäisillä psykologeilla ja psyk. sairaanhoitajilla ja minusta aina tuntuu, ettei heitä yhtään kiinnosta mikään ongelmani tai se mitä sanon (ellen heitä läppää ja saa heitä nauramaan). Varmastikin ongelmani ovat todella tylsiä, mutta eikö he saa palkkaa siitä, että ovat kiinnostuneita? Kerran yksi sanoi, että aluksi olin paljon puheliaampi ja kerroin enemmän vitsejä, ja sitten minusta tuli hiljaisempi. Ja saman session aikana hän nukahti. Mistä te muut puhutte, että terapeutilla pysyy mielenkiinto yllä?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun siellä pitää puhua ihan niistä sulle tärkeistä asioista, eikä miellyttää terapeuttia tai niistä asioista mistä muut puhuvat. Sinuna pohtisin tätä asiaa siellä terapiassa, enkä täällä..miksi susta tuntuu tältä..jne.
Itse ko. ammatissa työskentelevänä ihmettelen kyllä kovasti, jos istunnolle on joku nukahtanut :O.
sun siellä pitää puhua ihan niistä sulle tärkeistä asioista, eikä miellyttää terapeuttia tai niistä asioista mistä muut puhuvat. Sinuna pohtisin tätä asiaa siellä terapiassa, enkä täällä..miksi susta tuntuu tältä..jne.
Itse ko. ammatissa työskentelevänä ihmettelen kyllä kovasti, jos istunnolle on joku nukahtanut :O.
minä ole enää pitkään aikaan jaksanutkaan olla mitenkään vitsikäs tai yrittänyt miellyttää terapeuttia, joten olen puhunut ihan vaan tylsistä ongelmistani. Ja tuntuu, että ketään ei kiinnosta. Ja jotenkin tuntuu, että miten niitä jaksaisikaan kiinnostaa, jos päivässä käy vaikka viisi (tai enemmän) potilaita valittamassa kurjasta elämästään? Eikö muka heille käy siten kuten kaikissa muissa ammateissa, että joku potilas ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin toiset ja ajatus harhailee jonnekin pikkujouluihin?
Se, joka nukahti, oli amerikkalainen yliopiston psykologi, olin tuolloin vaihdossa. Suomessa ei ole vielä nukahdettu. Ja jos hän yritti kertoa, että minun ei kuulukaan vitsailla, niin se nukahtaminen torpedoi kyllä sen ajatuksen aika hyvin.
seuraavalla kerralla kysyä ihan suoraan. "Kiinnostaako sua mikään mitä mä sanon?" Se olis ainakin uusi avaus ja vois johtaa keskusteluun siitä, mitä ylipäätään pelkäät ihmisten välisessä kanssakäymisessä, ja omassa persoonassasi.
Äläkä ota tätä v'tuiluna, ihan tosissani ehdotan. Itsekin useampia terapiakausia läpikäyneenä.
Jos et kehtaa kysyä suoraan, on se merkki siitä, että sulle ei ole vielä syntynyt tarpeeksi luottamuksellista suhdetta terapeuttiin.
olenko sitten jo puhunut niille niin paljon, että terapia on tarpeetonta, koska tiedän kyllä, mitkä ovat ongelmani ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja omassa persoonassani (en vain osaa tehdä niille mitään), mutta ei kai se terapeutti voi väittää, että välttämättä aina niin kauheasti kiinnostaisikaan? Ja tuskin se sellaista myöntäisi, vaikka näin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisko vaihtaa terapeuttia?
Jos ongelmasi ovat niin pieniä, että ei ole mitä terapioida.
Kannattaisko vaihtaa terapeuttia?
Jos ongelmasi ovat niin pieniä, että ei ole mitä terapioida.
siitä terapeutista on jo muutama vuosi. Enpä usko että ongelmani ovat niin pieniä, olen ollut muutaman kerran sairaalahoidossa niiden takia ja minulla on tällä hetkellä 3 diagnoosia. Ehkä sen sijaan olen ammattilaisten mielestä toivoton tapaus.
terapeutin mielenkiinto pysyi yllä :D
Vakavasti puhuen, sulla vois olla aika mielenkiintoinen läpikäymisen paikka tuossa, että koet velvollisuudeksesi varmistaa, että terapeutti ei pitkästi session aikana. Voi olla, että juuri tuohon terapeutti on yrittänyt paneutua, kun huomautti, ettet enää vitsaile niin paljon.
Esim. just tästä sä voisit puhua siellä terapiassa. Taatusti hedelmällinen ja kaikille osapuolille mielenkiintoinen aihe.