Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua loppuraskauden alakuloisuuteen
10.11.2010 |
Jouduin sairaslomalle muutamaa viikkoa ennen äitiysloman alkua eli olen ollut nyt kotona lepäilemässä. Harmittaa, kun en voi tehdä kaikkea sitä mitä olin ajatellut äitiyslomalla tehdä enkä käydä kaupoilla, nähdä kavereita jne. Päivät on tylsiä ja odotan vaan, että mies tulisi kotiin.
Eniten harmittaa, kun olen jotenkin tosi pettynyt mieheeni nyt. Toivoisin kovasti hemmottelua ja huomiota ja sitä, että mies viettäisi kanssani aikaansa kun on kotona. Ei mies mitenkään välinpitämätön ole ja oikeasti mitään syytä moitteeseen ei ole, mutta silti toivoisin enemmän. Mies on iltaisin aika väsynyt ja kun opiskelee töiden ohella, niin on aika paljon kiinni niissä hommissa. Sitten tietenkin haluaa viettää vapaa-aikaa ja touhuta itselleen tärkeitä asioita. Mies joutuu hoitamaan myös tavallista enemmän kotihommia ja auttaa kaikessa missä pyydän. Silti petyn joka kerta, jos mies ei jaksa viettää aikaa minun kanssa tai ei muista mitenkään erityisesti huomata, kuten vaikka pussata tai halata.
Hyvät neuvot tulisivat tarpeeseen eli miten jaksaa ja olla liikaa kaatamatta tätä kaikkea miehen niskaan?
Kommentit (3)
Ulkoilisin tosi mielelläni päivisin valoisaan aikaan ja samoin tykkäisin käydä miehen kanssa illalla lenkillä, kuten meillä on ollut tapana. Nyt mies sitten lenkkeilee itsekseen, mikä on hänen kannaltaan hyvä mutta lisää sitä aikaa, kun olen täällä itsekseni. Olen vähän yrittänyt miehelle sanoa, että kaipaisin enemmän hänen seuraansa, mutta jotenkin tuntuu että hän ahdistuu ja tuskastuu siitä. Kyllä mieskin varmaan on aika kovilla ja kaikkensa yrittää, mutta silti en mahda sille mitään että nyt olisi tarvetta ylimääräiselle rakkaudelle ja välittämiselle.
Ja noista kavereista, on muutama hyvä ystävä käynytkin kylässä, mutta monilla on pieniä lapsia ja se lepo ei oikein onnistu, kun tykkäisin touhuta lasten kanssa. Ja sitten olen nähnyt kavereita ennen harrastuksissa, mihin en nyt tietenkään pääse. Näiden ihmisten kanssa ei siis ole ollut tapana tavata muutoin. Oma ja miehen perhe asuu kaukana, joten heistäkään ei valitettavasti ole seuraa.
Tätä alakuloa pahentaa tietenkin huoli, mitä tunnen vauvasta, kun pelkään ennenaikaista synnytystä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mies tulee kotiin, alan vaan itkeä ilman mitään syytä ja siitä itkusta ei meinaa tulla loppua.
ap
Alue: Aihe vapaa
Kroppa valmistautuu ja herkistyy vauvan tuloon. Toki varmaan yksinäisyys päivisin lisää pahaa mieltä, ja ulkoilman ym. puute lisää tympääntyneisyyttä ja uupumusta.
Onko sinut määrätty vuodelepoon, etkö voi yhtään olla ylhäällä? Joku pieni kävelylenkki ystävän tai miehen kanssa päivittäin esim. voisi tehdä hyvää. Tai jos et pääse kavereita näkemään, miksi he eivät voi tulla teille kylään? Voisitte vaikka pötköttää yhdessä tyttöjen kanssa, syödä jotain hyvää ja katsella leffoja?
Kyllä sinun kannattaa miehellesi sanoa ihan suoraan, että on surullinen ja pettynyt olo. Ehkä hän ei osaa lukea fiiliksiäsi kuitenkaan kyllin hyvin, ei ehkä ole huomannut että kaipaisit häneltä enemmän. Syyllistää ei toki pidä, kuten itsekin sanoit miehesi ei ole tehnyt mitään moitittavaa, mutta mieltä painavista asioista nyt vaan kannattaa parisuhteessa jutella.
VOimia ja jaksamista sinulle, toivottavasti mielialasi kääntyy nousuun :)