Pelkään että mun onni elämässä kääntyy pian

Mulla taas on mennyt elämä aika lailla päin prsettä eikä harmita eikä pelota yhtään. Hyvin sitä pärjää näinkin... ;)

Niillä joilla menee hyvin, menee yleensä aina hyvin. Niillä joilla menee huonosti, menee aina vain huonommin.

Niillä joilla menee hyvin, menee yleensä aina hyvin. Niillä joilla menee huonosti, menee aina vain huonommin.

Todellakin. Tässä täytyy vaan sinnitellä ja odottaa mitä (kurjaa) nurkan takaa taas tupsahtaa. Mitään onnea en enää osaa odottaa, mutta toisaalta, sellaista epäonnea tässä on jo ollut, että tietää ja uskaltaa jo luottaa, että kaikesta sitä selviää. Kuten sanoin; kyllä sitä pärjää pienemmälläkin onnen osuudella. :)

niin mäki pelkään. Kaiken jälkeen oon löytäny ihanan miehen joka on ihana isäpuoli mun kahdelle lapselle, meillä on myös yhteinen ihana 2kk vauva ja toista ollaan yritetty,ollaan myös tekemässä muuttoa ihan unelma taloon johon saisin myös aina haaveilemani hevosen, eli kaikki on aivan täydellistä.. lukuun ottamatta sitä että löysin mun rinnasta herneen kokosen patin ja odottelen nyt aikaa ultrattavaksi, väkisinkin tässä tulee mieleen että taitaa olla onni kääntymässä :(

Jos ripustaa onnensa tavaraan, menestykseen tai toisiin ihmisiin, ne asiat myöös saavat sinut onnettomaksi jossain vaiheessa. Herää.

Eli miten ne asiat ottaa. Voisin laittaa tähän koko elämäntarinani josta puuttuu kaikki nuo ulkoiset "onnellisen elämän" merkit. Koko aikuisikäni on ollut myös täynnä jos jonkinlaista draamaa, varmaan useimpien pahimpia painajaisiakin. Nyt olen suurperheen raskaana oleva yh, mies lähti toisen naisen matkaan, ei koulutusta (vielä) jne. Jos kirjottaisinkin koko litannian tähän kuulostaisi elämäni tosi pahalta mm. lapseni itsemurhayritykset koulun epäonnistuttua lopettamaan kiusaamisen ym. Aina eletty köyhyysrajojen alapuolella, masennusta sekä itsellä että läheisillä ollut ym.



Eli ulkoisilla puitteilla mitattuna voisi olla minulla ihan kamala elämä jonkun mielestä. Mutta en näe sitä ollenkaan noin, vaikka pari vuotta pommitettu helvetillä toisensa perään, niin en näe niitä asioita negatiivisina. Jossain vaiheessa alkoi vaan suhtautua ihan tyynesti niihin asioihin: elämässä tapahtuu ja se kuuluu elämään. Olen oppinut kääntämään kaiken positiiviseksi, se on ihan pakkokin jos haluan selvitä järjissäni ja onnellisena.



Ehkä jos minullekin olisi kaikki ollut kivaa ja helppoa unelmien täyttymystä niin en osaisi nauttia siitä vaan pelkäisin sen loppuvan. Mutta olosuhteista huolimatta se on miten ne asiat ottaa. Esim. ero oli katastrofi ensimmäisen kuukauden ajan, kahden kuukauden perästä se alkoi tuntua jo helpotukselta ja uudelta mahdollisuudelta. Joku voisi ajatella että kauhea tilanne, monen lapsen odottava yh, voi miten säälittävää, kuka tota edes huolii enää jne. Itse taas ajattelen miten uskomaton oikeastaan olen kun tämä tilanne joka olisi monelle katastrofi ei tunnu edes vaikealta ja nostaa ennemminkin itsetuntoa. Ehkä se heijastuu ulospäinkin, on muhun jo joku ihastunutkin ja tunne on molemminpuolinen;) Toki olisin voinut jäädä rypemään itsesääliin ja maalaamaan uhkakuvia millainen surkea tulevaisuus odottaa. Mutta mitä se olisi hyödyttänyt, keskityn siihen mikä on hyvin, monet vaikeudet voitettu, tärkeät ihmiset elossa ja terveitä jne.



Sen olen oppinut viime vuosina viimeistään että asioita sattuu ja tapahtuu elämässä, ei se ole pelkkää nousukautta muttei ikävät asiat ole katastrofi. Jos olet nyt onnesi huipulla niin tottakai niitä suruja vielä tulee, mutta kyllä niitä tulee vaikka luulisi ettei nyt enää mitään kamalaa voi sattua kun on sattunut jo niin paljon. Mutta samoin ilojakin ilmestyy elämään, mutta onni ei riipu niistä, se tulee sisältä on ne olosuhteet millaiset vaan.

mitä enemmän elämässä on kivoja asioita, niin sitä enemmän on myös menetettävää. Voi olla, että menetätkin monet asiat, mutta ei sitä voi etukäteen tietää, joten turha pelätä.