Vaikeasta raskauspahoinvoinnista kärsineet:

toisessa sitten oli senkin edestä.

raskautta takana.. 24/7 oksentelua, välillä tiputuksessa jne. Loppui kuitenkin rv 14. Henkisesti ja fyysisesti niin rankkaa, että tällä hetkellä päällimmäinen syy, etten uskalla yrittää kolmatta :(

Joka raskaudessa vointi on ollut entistä huonompi. Eli ekassa oli vain etova olo koko raskauden, mutta sen kanssa pystyi helposti elämään.



Toka raskaus oli sitten vähän huonompaa, mutta jotenkin se vielä meni.



Kolmas raskaus on nyt menossa. Alussa olin 2 kk sairauslomalla, kun en pystynyt edes liikkumaan kotona puhumattakaan, että olisin mitään työtä voinut tehdä. Närästyslääkkeet auttoi vähän, muuten yritin karsia ruuasta kaiken vatsaa ärsyttävän ja lopputulos on, että nyt en syö kovin montaa ruoka-ainetta, jotta huonoin olo pysyy loitolla. Ankeaa on, kun ei voi syödä mitään. Mutta tolpillani sentään pysyn nyt, joten toivoton ei tilanne kuitenkaan ole.



Raskauspelko on kuitenkin minullekin syntynyt. Otin kuitenkin härkää sarvista ja yritin raskautta ja onnistuin. Nyt minun pelkoni on, että jos vauva kuolee synnyttyään, niin tää mun kärsimys menee hukkaan. Eli en pelkää sitä, että en selviäisi vauvan kuoleman tuomasta surusta. Vaan pelkään, että tää kuukausien kärsimys ei anna mulle palkintoa!



Mies sanoikin, että jos raskaus ei olisi raskasta, niin sen nimi ei olisi raskaus vaan keveys.

Pahoinvointi on rankkaa vielä rv 22 jälkeenkin, silloin kuitenkin oksensin viimeisen kerran. Sairaalaan en kuitenkaan joutunut.

Kolmas raskaus meni kesken rv 11, joten sillä kertaa ei sen enempää, eikä enää ole edes yritetty.