Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi parisuhteeni ei ota onnistuakseen?

Vierailija
08.11.2010 |

Pitäisi olla a) oma aika.



Mutta mulla ei oo koskaan mitään omaa aikaa. Lapset ovat aina kanssani. Luulen, että monen äidin lapset eivät ole niin kiinni, kuin mun lapset isässään. Tähän on kaksi syytä. Olen heille sekä isä että äiti. Biologinen äiti oli niin poissa kuviosta, että ainakaan nuorin ei yhtään tiedä, mitä sana äiti edes tarkoittaa. Vanhempi on nyt vähän oppinut.



Toiseksi lasten sairaudet kiinnittävät heitä muhun. Nukkuvat mun vieressä. Se alkoi suojautumisella ex-vaimolta ja toisaalta lasten sairastelun vuoksi. Kun ex-akka lähti toisen miehen mukaan ja jätti perheensä, niin mä päätin ryhtyä treenaamaan. Avokki kyseli eilen, että etkö ajattele mitään muuta kuin treeniä? No, se on mun ainoa henkireikä. Ainoa oma asia, jota ei tehdä toisia varten. Avovaimo on aina töissä, joten omaa aikaa hänelle ei jää. Ja jos jäisi, niin avokki ei moraalisessa mielessä (omasta mielestään!) voisi sitä omaa aikaa ottaa, kun on velkaa aikaa perheelle.



b) Parisuhteen aika



Sekä avovaimo että minä pyöritämme päivittäin aivan massiivista kuviota, jossa ei ole mitään mahdollisuutta yhteiseen aikaan. Avokki on niin paljon palkkatöissä, että parisuhteelle ei jää aikaa. Mulla taas lapsi-työ-kotitaloustyöt-kuvio. Silloin harvoin, kun avokkia näkee kotona, niin istuu koneella tai puhelimen ääressä antamassa ohjeita alaisilleen. Fysiikka alkaa pettämään, hänelle tuli jo toiset menkat 4 viikon sisään. On niin loppu, että pystyy lähinnä vain koomassa istumaan sohvalla ja kattomaan telkkaria. Ja mua ei kiinnosta kattoo telkkaria lasten nukkumaanmenon jälkeen. Mä teen silloin joko kotitöitä tai treenaan, ei ole aikaa.



Ei puhettakaan seksistä. Ja hän on vielä kerännyt muutamasta ylikilostaan jonkin trauman, joka ilmenee uskona, että hän ei ole haluttava naisena. Veikkaan, että vetää burnoutit ennen joulua, näyttää oikeasti HUONOLTA. On kertonut vetäneensä joskus aiemminkin burnoutit ja ollut sairaalahoidossa. Minut voi tavata ilman lapsia vain töissä. Jos joku hiippailisi yöllä nukkumaan viereeni, niin se paikka olisi jo varattu pilttien toimesta. Käytännössä avokki nukkuu useimmiten olohuoneen sohvalla.



c) Perheen aika



Aattelin, että paan hynttyyt yhteen yh-äidin kanssa YYA-sopimuksen merkeissä. Molemmat osapuolet hyötyisivät. Ja mulla on varaa pitää korkeata vaatimustasoa, sillä mulla on oikeasti tähän parisuhdepeliin tarjota pelimerkkejä. Olen sosiaalisessa mielessä korkeasti arvostetussa ammatissa ja sitä myöten hyvätuloinen. Ylisivistynyt ja jo ammatinkin puolesta supervastuullinen ihminen. Pystyn puhumaan aivan kaikesta kuin runeberg, mikä tästäkin tekstistä käy luullakseni ilmi. En ole niin pahan näköinenkään, että lapset pelästyy.



Kotitöissä olen kokenut ja hyvä. Naisen täytyy olla ammatikokki, jotta pystyisi samaan ruoanlaitossa kuin, minä, koska se on harrastukseni. Muutenkin olen Duracell-pupu, minulle kaikki kotityöt ovat helppoja ja olen niissä tosi tehokas. Pidän kotiani siistinä ja kukaan ei olisi voinut uskoa, että taloni on oikeasti miehen ylläpitämä silloin, kun asuin yksin lasteni kanssa YH:na. Sekä naisten että miesten työt sujuvat kaikki. Eikä oikeastaan ole enää mitään, mitä en tekisi. Nyt kun oli Halloween-juhla meni viimeinenkin tabu rikki, kun itse MEIKKASIN! lapset noidiksi tähän juhlaan.



Toinen asia, jossa olen hyvä, on lastenhoito, joka käy minulta vaivattomasti. Kuvaavaa on, että tytärpuoleni ei varmasti antaisi pientä vauvaansa äitinsä hoitoon (siis ex-vaimoni), mutta toi minulle yökylään viikonloppuna. Vuosia olen yliopiston piikkiin vetänyt erilaisia kasvatukseen, psykologiaan, opettamiseen liittyviä kursseja, joten voi todella sanoa, että ”teoria” on hallussa. Myös varhaiskasvatuksen ja psykologian osalta. Olen urani varrella toiminut myös ammattikasvattajana ihan tavallisissa kouluissa. Mutta tärkeintä lienee se käytännön kokemus omien lasten hoidosta.



TAUSTA:



Kukaan ei auta minua enää lastenhoidossa. Ekan lapsen syntyessä mulla oli vielä mummua ja pappaa hengissä. Lisäksi ex-vaimon tyttäret auttoivat. Nyt tämä tyttäret ovat ennen aikaisesti (20-25-vuotiaina) rynnänneet elämän ruuhkavuosiin, on vauvaa, vakityöpaikkaa, omakotitalon rakentamista, uuden ammattin opiskelua työn ohessa jne. Oikeasi heillä ei ole enää aikaa. Ja toisaalta: he ovat ehkä jo oman osuutensa hoitaneet, josta minun pitää olla vain kiitollinen heille. Lisäksi avovaimoni lapsi on kuvioissa, kyllä omia sisaruksiaan hoitaisikin, mutta on kynnys avokin lapseen. Ja tietysti ajattelevat, että nyt kun mulla on avovaimo, niin hän hoitaa.



No, avovaimo tekee vähintään 100 työtunnin viikkoa. Ja työmatkoikin menee 2 tuntia (jos ajaa kotiin töistä). Hän on henkisesti ja fyysisesti täysin loppu, ei hänestä ole mihinkään. Ei häntä usein näekään, nukkuukin työpaikallaan 3-4 päivää viikosta. Joskus vetää 24 tuntia työtä per vuorokausi (esim. nyt lauantaina). Ja kun tulee kotiin, ei hänestä ole lastenhoitoon. Ei itse asiassa yhtään mihinkään. On aivan koomassa. Ja huonolla tuulella. Ja ei oikeasti kykenisi oikein hoitamaan meidän lapsia yhdessä. Ei ole kokemusta… Ei pärjäisi. En voisi kuvitella, että pakkaisi kaikki lapset (myös avokin oman lapsen) autoon ja lähtisi johonkin, kuten minä teen lähes päivittäin.



Ex-vaimosta ei ole yhtään mihinkään. Lasten terveydentila on heikentynyt talvea vasten. Äidillä ei ole kokemusta hoidosta vaikeassa tilanteessa. Niinpä aivan vasta rajoitin lasten äidilleen menot puoleen, ts. joka toiseen viikkoon. Sunnuntaina vien lapset päiväunien jälkeen äidilleen (kai häntä voi biologian takia äidiksi sanoa, ei sosiaalisessa mielessä) ja haen maanantaina lastentarhasta töiden jälkeen. Siinäpä se. Äiti valitti lastensuojeluun, mutta nämä eivät tee mitään, koska toimeni on perusteltu. Lasten terveys menee kaiken edelle.



Kun omat lapseni ovat äidillä, niin avokin lapsi on kotona. Avokin mielestä mä voin tällöin viettää ”äijäaikaa” hänen poikansa kanssa, kun mun lapset on sen yhden illan äidillään. I-iihanaa! Kun muutenkin hoidan hänen lastaan joka päivä. Ennen oli mummulla aina hoidossa, mut nyt mummula jäi väärälle puolelle pääkaupunkiseutua, kun muuttivat meille.



Lopputulema on, että hoidan lapsia AINA aivan yksin. Aamurutiinit, lapset tarhaan, työpäivä (minä en ole ykköspomo vaan kakkonen ja on töistä kovia paineita tehdä pitempään työpäivää, mitä en voi, kun on lapset. Heittävätkö lopulta pihalle, kun suoritukseni ei ehkä riitä.), sitten haen lapset tarhasta. Lapset kattoo pikkukakkosta, jolloin duunaan ruoat ja teen kotitöitä. Sitten mulla on lapsille suunnattu aika iltarutiinien kanssa. Annan tämän pienen ilta-ajan lapsille, ts. useimmiten en tee kotitöitä. Lasten nukuttelun jälkeen sitten teen keskitetysti joka toinen päivä kotitöitä nukkumaanmenoon asti ja joka toinen päivä meen kellariin reenaan kotisalilleni.



Hoidan myös kotityöt aika tavalla yksin. Siihen tuo oman lisänsä kaikkien lasten sairaudet (mm. allergiat), joka tarkoittaa uskomatonta pyykkirumbaa. 3-5 koneellista per päivä. Lisäksi pölyimuroin joka päivä. Lattiat luuttuan ja vessat pesen 3-4 kertaa viikossa. Sitten on ruoanlaitot. Avokki auttaa töiltään, minkä voi. Mutta fakta on, että yhdessä lapsensa kanssa meille muutettuaan, joudun tekemään ENEMMÄN kotitöitä, kun yksin asuessa vain omien lasteni kanssa. Kun joutuu priorisoimaan naisten työt etusijalle, niin ison omakotitalon hoitoon ja autoihin, ts. miesten hommiin liittyvät työt tahtovat jäädä roikkumaan. Niitä teen usein öisin, kun avokki on töissä viikonloppuna ja minä lasten kanssa yksin kotona.



Avokki on pomo, yksikön vetäjä. Hän ei osaa oikein delegoida hommiaan ja tekee itsestään korvaamattoman. Tunnusti ongelman ja hän sai kakkosen auttamaan. Mutta vaikka on möykännyt työtilanteestaan vaikka kuinka paljon, uhkaillut erolla jne. niin työmäärä on jostain syystä vain kasvanut. Ja joulun lähestyessä työt vain lisääntyvät. Parannusta ei ole luvassa.



Korostan, että en kaipaa mitään talouden- tai lastenhoitajaa. Mutta kun nämä sektorit ovat kovin keskeisessä roolissa tällä erää elämässäni, niin olisi mukavaa tehdä näitä asioita jonkun naisen kanssa, joka olisi vastaavassa elämäntilanteessa. Tehdä YHDESSÄ. Jos nainen ei osallistu, kuten ex-vaimoni ja nykyinen avovaimoni, niin siinä jää perheen ulkopuoliseksi. Haluaisin rinnalleni naisen, joka voisi ottaa YHDESSÄ minun kanssani vastuu arjen pyörityksestä.



Huono puoli on minussa se, että ei ole aikaa huomioida naista naisena. Eikä ole aikaa ja ehkä paljon tajuakaan jostain romantiikasta. Siihen ei ole mahdollisuutta. Yhtenä yönä koetin poltella kynttilöitä, mutta pienin piltti heräsi pissille ja muitta mutkitta tökkäsi hallinallensa kynttilän tuleen, jolloin, piltin omin sanoin ”nallen pelse paloi”.Automaattipalohälyttimet tuli testattua ja omiin sänkyihinsä nukahtaneet lapset kömpivät säikähteenä minun viereeni nukkumaan. Se siitä lemmenyö-haavesta.Lisäksi ex-vaimoa tai avokkia olisi kyllä paha lähteä kehumaan (toisen arvostaminen) äitinä tai vaimona, suoritus on ala-arvoinen (vaikka siihen on omat syynsä).



KAIKKEIN TÄRKEINTÄ olisi parisuhteessa, että olisi joku, joka jakaisi minun kanssa arjen, ts. tehtäisiin YHDESSÄ kotitöitä ja hoidettaisiin lapsia. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista naista ja näyttää, että sellaista ei koskaan tulekaan… Ylipäänsä mietin, että onko moinen mahdollista? Selostus on pitkä, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen, siksi olen näin yksityiskohtainen. Ja tämä on minun koko elämä. Jotenkin tuntuu siltä, että niin tai näin, minä käyn aina vain töissä ja hoidan lapsia ja teen kotitöitä. Eikä mitään muuta ole. Tunnen itseni yksinäiseksi.





Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
08.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu, juttua sinusta kyllä lähtee, mutta tiivistämisen taitoa et ilmeisesti vielä oikein hallitse.



En ihan ymmärtänyt tekstisi pointtia. Mikäli ymmärsin, haluaisit toisenlaisen naisen, kuin mitä ex-vaimosi ja nykyinen avokkisi ovat. Täältäkö sellaista haet? Myyntipuheeltahan tuo sinun tekstisi vaikutti, niin hienosti osasit kiillottaa sädekehää pääsi päällä.



No, minulla ainakin on jo mies ja hyvä onkin. Kaltaistasi itseensä ihastunutta tuskin jaksaisin seurata. Mitä sä oikein halusit kuulla?

Vierailija
2/2 |
08.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos palkkaisit siivousapua ja lastenhoitajan, kun sulla noita "pelimerkkejä" kerran on ja sitten vaikka etsisit uuden naisen...?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla