Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi koko ajan pelkään pahinta?
08.11.2010 |
Mielessäni pyörii usein mitä kaikkea pahaa voi perheenjäsenilleni sattua. Päivittäin pelkään sitä hetkeä, että koulusta/päiväkodista soitetaan, että lapsi on loukkaantunut. Tai että miehelle sattuu vaikka työmatkalla jokin onnettomuus. Lähisuvussa on ollut viime aikoina useita kuolemantapauksia ja vakavia sairastumisia. Yksi lapsistani on loukannut itsensä koulussa lyhyen ajan sisällä useamman kerran, onneksi kuitenkin lievästi. Tuntuu, että saan jollakin kierolla tavalla "turvaa" siitä, että "varaudun" koko ajan pahimpaan. Tämä ajatus perustuu sellaiseen outoon logiikkaan, että ikävät asiat tapahtuvat aina yllättäen, että pahoja ei tapahdu, jos varaudun pahimpaan koko ajan. Onko tämä outoa? Huolestuttavaa? Ajatteleeko kukaan muu näin?
Kommentit (9)
Lapsi pärjää ilman holhoamista.
En puhu näistä pelon tunteista kenellekän, ehkä siksi, että ne tuntuvat niin oudoilta! Jotenkin tuntuu, että sitten vasta uskallan olla pelkämättä, kun jotakin todella tapahtuu ja selviän siitä. Hmm...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkään koko ajan jollain kummalla tavalla, että jotain pahaa tulee tapahtumaan, jollekin, jotenkin :(. Elämäni ei ole koskaan ollut ruusuilla tanssimista, kunnes tapasin mieheni ja olen elänyt suht onnellista ja turvallisen tasaista elämää viimeiset 4 vuotta. Menimme naimisiin, saimme vuosi sitten lapsen jne. Nyt sitten ajattelen, että kyllä minua vielä rankaistaan tästä tavallisen tasaisesta elämästä, koska en ole koskaan saanut olla kovin pitkään onnellinen. Tää on kamalaa ajatella näin, mutta jotenkin ajattelen että se on "kohtaloni" olla aina varuillaan, enkä saa nauttia liikaa elämästä - sitten minua viimeistään rankaistaan :( ja ei, minäkään en puhu tästä tunteesta kenellekään...
holhoavana ja hyysäämisenä.
Et päästä irti. Mielessäsi olet kiinni lapseen. Päästä irti ja katso tapahtuuko jotain!
2
holhoavana ja hyysäämisenä. Et päästä irti. Mielessäsi olet kiinni lapseen. Päästä irti ja katso tapahtuuko jotain! 2
Miten ihmeessä saan ajatukset pääni sisällä muutettua?
ap
syö ajatuksiasi kaikelta muulta ja vaikuttaa elämään, silloin lienee kyse ahdistushäiriöstä, pelko-oireisesta häiriöstä tms, jonka psykiatri diagnosoi. Siihen on olemassa lääkehoitoa ja terapiaa.
Mikäli huolestuneisuutesi on vain aika ajoin ja ei häiritse liikaa elämää, silloin lienee vain todettava, että Elämä on. On luonnollistakin (tiettyyn rajaan asti) että pelkää lähimmilleen tapahtuvan pahaa. Se kertoo kuitenkin, miten tärkeitä ihmiset ovat ja miten niihin on kiintynyt. Kuitenkin, jos mitkään vakuuttelut ja varmistelut ei auta, pelko on yliannosteluta, silloin on kyse psyykkisestä häiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syö ajatuksiasi kaikelta muulta ja vaikuttaa elämään, silloin lienee kyse ahdistushäiriöstä, pelko-oireisesta häiriöstä tms, jonka psykiatri diagnosoi. Siihen on olemassa lääkehoitoa ja terapiaa. Mikäli huolestuneisuutesi on vain aika ajoin ja ei häiritse liikaa elämää, silloin lienee vain todettava, että Elämä on. On luonnollistakin (tiettyyn rajaan asti) että pelkää lähimmilleen tapahtuvan pahaa. Se kertoo kuitenkin, miten tärkeitä ihmiset ovat ja miten niihin on kiintynyt. Kuitenkin, jos mitkään vakuuttelut ja varmistelut ei auta, pelko on yliannosteluta, silloin on kyse psyykkisestä häiriöstä.
En koe pelon kuitenkaan häiritsevä elämääni/perheeni elämää, joten tuskin on kyse mistään todellisesta diagnoosia vaativasta ongelmasta. Tämän kanssa on siis vain elettävä.
ap
tällainen. Elämä olisi paljon kivempaa, jos en murehtisi kaikkea mahdollista ja vielä etukäteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta googlettelin ja törmäsin tähän. Minä olen myös enemmän tai vähemmän koko ajan jonkinlaisen pelkotilan vallassa kun pelkään lapselleni tapahtuvan jotain. Pelko on toisinaan (kun lapsi ei heti vastaa puhelimeen tms.) niin lamaannuttava, että todellakin häiritsee elämääni.
Muille yritän olla näyttämättä tätä siinä määrin kuin mikä tilanne oikeasti on, koska ymmärrän että tämä on järjetöntä, enkä halua vaikuttaa kontrolloivalta ja pilata omalla käytökselläni mm. suhdetta lapseeni. Mutta oma elämäni kyllä kärsii tässä, enkä löydä välineitä miten pääsisin näistä lamaavista peloista.
Mistä apua pitäisi lähteä hakemaan? Onko linjoilla muita samanlaisia, miten pärjäilette asian kanssa?
Alue: Aihe vapaa
että jos pelko rajoittaa elämääsi jotenkin niin silloin se on liiallista.
Pelko on normaalitunnetila.
Minäkin aloin pelkäämään menettämistä kun esikoinen syntyi, lisää lapsia ja lisää huolia.
Mutta pimeänpelkoa joskus helpotin olemalla pimeässä ja ajattelin että nyt sitten se paha tapahtuu jos tapahtuu. Eikä mitään tapahtunut.
Pitää vaan irrottaa otetta ja luottaa. Tulee kiva olo! Lapsi pärjää ilman holhoamista.