Onko tämä normaalia uhmaiän hankaluutta vai meneekö jo yli?

Notta jos muovailuvaha menee suuhun, niin lähteekö se heti käsistä pois ja lapsi jäähylle? Vai miten reagoitte ei-toivottuun käyttäytymiseen? Saako lapsi tarpeeksi liikuntaa ja ulkoilmaa?

Ensin varoitamme "jos vielä laitat vahaa suuhusi, muovaileminen loppuu ja muovailuvaha laitetaan pois" ja kun lapsi ei tottele, niin sitten vaha pois.



Mutta miten rankaista, kun viskoo ruokaa, leluja kaikkea?



Yleensä kaksi kertaa päivässä ulkoilua, saa juosta puistossa sielunsa kyllyydestä.

Jos viskoo ruokaa, niin yhden varoituksen jälkeen pois ruokapöydästä. Samoin viskottu lelu lähtee vaikkapa viikoksi kaappiin. Lelujen määrää kannattanee muutenkin rajoittaa, eli katsokaapa lapsen huonetta sillä silmällä, että onko siellä rauhallista olla vai onko joka nurkka täynnä virikkeitä, roinaa sun muuta. Leluja voi myös kierrättää, eli pakkaatte kamat kannellisiiin muovilaatikoihin ja vain 1-2 laatikkoa on kerrallaan käytössä.



Pitäkää kiinni rutiineista ja ottakaa lapsi mukaan niiden valmisteluun. Esim. ruoka-ajan tulosta ilmoitetaan etukäteen ja otetaan lapsi mukaan valmisteluihin. Lapsi voi vaikka kaivaa kauhan laatikosta tai ojentaa pussista porkkanoita tms. sopivaa hommaa. Samoin ulos lähtiessä lapsi saa hommaksi etsiä kenkänsä ja takkinsa ja lapaselle parin jne. Lapsi siis otetaan mukaan toimijaksi, eikä vain pyöritetä passiivisena pötkylänä.

Ja miten saada tällainen riehuva lapsi nukahtamaan päivä- ja yöunille? Vaikka on väsynyt, ei rauhoitu vaan häslää sängyssä. Jos malttaa olla vähän aikaa paikoillaan, nukahtaa nopeasti, mutta kun ei malta menee nukahtamiseen helposti ainakin tunti. Rutiinit on aina samat ja rauhalliset sitä ennen, ei vaan auta.

Ehdottamasti lapsemme otetaan aktiivisena toimijana mukaan kaikkeen! Ruuanlaittoon, siivoukseen, ulos lähtemiseen (osaa jo pitkälti pukeakin itsensä). Ei silti estä riehumista. Vaikka valmistelee ruokaa, kattaa pöytää jne ei kuitenkaan keskity itse istumiseen ja syömiseen ollenkaan.

Meillä pojilla pieni ikäero ja ovat kovia tekemään!



Kamalin uhmakohtaus oli esikoisella kun oli 1,5- vuotias ja kieltäytyi kävelemästä ja heittäytyi maahan.

Kaukalossa oli pienempi muutaman kuukauden ikäsenä ja kylmä pakkaspäivä.

Eräs mummo auttoi isomman pystyyn ja käveli käsikädessä autolle.



Toi kuulostaa ihan semmoselta kaudelta joka meilläkin ON OLLUT!

Vaikka istuu vieressä niin lapsi kikattaa, pyörii, laulaa..

Sanon: jos et ole hiljaa äiti menee pois.

Sitten jos ei ole hiljaa, menet pois. Tulet takaisin pian ja jatkatte.



Meillä kakkonen on ollut herkkä nuorempien sisaruksien syntyyn vaikka heitä rakastaa ja auttaa.



Yksi kikkakolmonen jonka vedän hihasta (ja joka meillä on huomattavasti helpottanut) on että kun sinulla on vauva sylissä ja kun se esikoinen sua tarttee johonkin niin sanot ihan selvästi ja korosta: "ÄITI TULEE LASSE! MAIJA ON SYLISSÄ NIIN ÄITI LAITTAA MAIJAN POIS JA TULEE HETI!

Pointtina on että kun sulla on Maija sylissä ja isommalla asiaa niin kerrot että sulla on vauva, mutta pistät vauvan eti pois ja tulet luokse!

Se kertoo tilanteen lapselle paremmin kuin se että lasket vauvan heti ja riennät luo. Korosta sitä että jää vauva nyt kun hänellä on asiaa.



Myös meillä arkitoiminnat ollu tärkeitä! Lapsi kantaa pöytään omia astioita, lajittelee ottimia, ojentaa leipää.. Kiitä myös lasta.



Semmonenkin on meillä auttanut että jätät pienemmän kotiin isän ja menet esikoinen kanssa.

Myöhemmin voi olla isin vuoro viedä kun alkaa tilanne helpottumaan mutta jos sinä pääset ensin aloittamaan (koska saattaa olla äiti-kausi menossa) niin ihan jotain puuhastelua ilman vauvaa: menette vaateostoksille ja jätskille kahdestaan, uimaan, haravoimaan, kävelylle.



Ottakaa ulos mukaan niitä potkittavia ja heiteltäviä.



Ja aina kannattaa muistaa että teillä oan pieni lapsi, taapero vielä. Hänelle tulee päivittäin uusia asioita paljon niin kotona on turvallista purkaa oloa.

Muista etä kiukut on hyvä asia ja lapsi kokee teidät turvallisiksi kun voi kiukutella, toinen pää on että lapsi pelkää menetystä ja on kiltti, haluaa miellyttää. Sekään ei ole se mitä haetaan!



Kyllä routa possun kotiin ajaa, ensi keväänä tilanne jo muuttunut jälleen, lapset kasvaa ja tilanteet muuttuu sen myötä.



Anna uhkaus jostain jonka voit toteuttaa ja teet sen jos ei lopeta.

Meilläkin lapset jos leikkii pöydässä niin kielletään ja seuraavasta poistetaan. Seuraava ruokailu on parin tunnnin päästä niin voi odottaa sitä.

Meillä otetaan vielä pöydästä poistettu uudestaan syömään.

Voit kenties keksiä asioita joissa lapsi pääsee vaikuttamaan, kun vauvalle valitset itse vaatteet niin isompi ehkä päättää kumman paidan laittaa tai kaupassa syödäänkö tänään kanaa vai kalaa.



Aina ei tietenkään voi lapsi päättää asiaa. Ota se kanakin jos haluaa kalaa syödä. Kana sitten huomiseksi. ;)