Nyt, minimisairaspäivärahalla ja sossun asiakkaana saan lopultakin talouteni kuntoon.
Aiemmin olen elänyt velaksi ja ostellut lapsille kaikkea kivaa luottokorteilla vaikkei oikeasti olisi rahaa.
Tipuin tapaturman takia minimisairaspäivärahalle ja samalla toimeentulotukiluukulle.
Rahaa ei paljoa tule, muttei sitä kyllä paljoa menekään, koska itse olen enimmäkseen sairaalassa, laskut sossu huomioi menona. Lapsille ei tarvitse mitään ostaa, koska ovat tilapäisesti isällä.
Minä saan lapsilisät, jotta pystyn säilyttämään sen kokoisen asunnon, jonne lapset voivat aikanaan palata ja makselen lapsilisillä luottokorttivelkoja, koska ostot koskevat enimmäkseen lastentarvikkeita.
Itselleni en tarvitse mitään, syön sitä mitä sattuu kaapissa olemaan tai jos on rahaa, haen muutamalla eurolla jotain kaupasta.
Kaikki laskut olen saanut maksettua, enkä pääse uusia laskuja tekemään kun olen kotonani jumissa.
Vielä puoli vuotta tätä rataa niin pääsen sekä eläkkeelle, että taloudellisesti kuiville.
Kommentit (3)
nyt fyysisestikään siinä kunnossa että pystyisin lapsia hoitamaan.
Mulle passaa kyllä alkaa etä-äidiksi, mutta toistaiseksi olen lähiäiti, ainakin paperilla, kun en tässä kunnossa edes kykene muuttoa yksiöön järjestämään.
Mun puolesta lapset saavat nyt olla isällä vaikka seuraavat puoli vuotta, mä hoidan nyt itseni fyysisesti kuntoon, jotta pääsen sit jatkamaan elämääni, joko lähinä tai etänä.
yksiöön johonkin toiseen kaupunkiin. Ei mulla ole ikävä lapsiperheen arkea. Ja nyt sairaslomalla, liikuntarajoitteisena on loistava tilaisuus laittaa talous kuntoon, kun ei pääse mitään ostelemaankaan ja sairaalassa ollessa se on pelkästään säästöä.
Eikös sun pitänyt jäädä etä-äidiksi ikuisesti? Mitä sä nyt alat lässyttää? Ei kai ne nyt oikeasti ole tulossa takaisin?