Lue keskustelun säännöt.
Haikeana luen synnytystarinoita ja raskausjuttuja. Ikinä en saa enää kokea niitä.
06.11.2010 |
Haikeana tippa linssissä luen teidän tarinoita raskauksista ja synnytyksistä. En saa enää ikinä kokea sitä jännitystä, niitä pieniä sydänääniä sitä ihanaa ultrakuvaa ja sitä suunnatonta onnea. Itkettää ja surettaa niin vietävästi, että miksi juuri minä?!
Elämässä ei tunnu enää olevan mitään muuta tarkoitusta kun olla palvelija 7v pojalle. En vaan nyt pysty iloitsemaan hänestä kun olen vaan typerä ja tyhmä, roskakori jolle voi sanoa tai tehdä ihan mitä vaan, vain ja ainoastaan ärsyttämistarkoituksella.
Itkettääääää :(
Kommentit (3)
niin tiiviisti kuin aikaisemmin.7v alkaa olla jo iso poika joka tarvitsee KURIA,et kai ole passannut häntä piloille? Minusta raskaudessa ja synnytyksessä ei ollut mitään ihanaa,paitsi se että se lopulta päättyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi haluat vielä paljon työtä vaativan vauvan kun et selviä 7-vuotiaankaan hoidosta...? Mielestäni sun pitää nyt keskittyä poikasi kasvattamiseen ja vanhemmuuden taitojesi hiomiseen. Kuulostaa niin ruusunpunaiselta nuo sun haaveet raskaudesta ja synnytyksestä. Itselläni raskaanaolo oli vaikeaa aikaa (pahoinvointi yms.) ja synnytys äärimmäisen kivulias ja kauhea kokemus. Vauvallamme oli vielä koliikki joten viimeistään siinä vaiheessa vauvan hoitamisesta katosi kaikki ruusunpunaiset kuvitelmat.
Mielstäni et elä nyt ihan täysin realiteeteissa.
Ei se 7-vuotias mene rikki, jos kerrot missä rajat menevät ja miten toisten kanssa ollaan. Sinulle ehkä parempikin, ettei tule vielä vauvaa tuon kaiken keskelle...