Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Menipä yö valvoessa kun eksä alkoi suututtaa!
06.11.2010 |
On tulossa tänään kattomaan kohta 9 kk:n ikäistä poikaansa. Nähny sitä noin kymmenen kertaa eron jälkeen. Mies petti ja jätti kun vauva oli 1,5 kk ja aloitti julkisen seurustelun tämän naisen kanssa pari viikkoa eromme jälkeen tämänn naisen kanssa. Kesällä muuttivat yhteen (eli entiseen kotiini). Pari viikkoa ennen eroa mies oli vielä tosissaan menossa naimisiin mun kanssa ja oli tosi iloinen lapsesta yms yms (tosin en oo enää varma uskoako sen puheita).
Sen ei oo ikinä tarvinnu kauheesti kantaa vastuuta, sillä on aikaisempiakin lapsia, mutta mies on koko elämänsä tehnyt reissutyötä, joten kotiolot eivät ole ikinä painaneet hartioita. Melkienpä ylpeilee sillä, miten on AINA ollut töissä. (Ja siksi oli iloinen lapsestakin, että saa vielä uuden mahdollisuuden tehdä kaikki erilailla. Joo, niin teki tosiaan erilailla, ei se sentään jättäny edellisten lastensa äitiä.)
Eilen kysyi että tarvitaanko mitään johon vastasin että "eiköhän meillä ole kaikkea mitä kaupasta saa". Sen otti täytenä vittuiluna ja rupesi saarnaamaan, mitenkä mullakin ois helpompi olla jos en olisi aina niin vihainen ja katkera. Että hänelläkin on elämä puolet helpompaa kun hän ei ole semmoinen. Ja että hänen ei ole pakko kuunnella semmoista vaikka olisi tapahtunut mitä. Ei saatana... Mikä helvetti hän on minulle kertomaan miten häntä pitää kohdella???
Ja minä olen valitettavasti semmoinen, että tuollaista temppua en anna anteeksi. Vastasin kyllä hänelle tuutin täydeltä...
Ai niin, mies ei ole tunnustanut lasta, kun ei saanut aikaiseksi lähteä meidän kanssa virastoon vielä silloin kun olimme yhdessä. Nyt en enää pyydä, pallo on hänellä. Hän tietää, että saisi asian vireille vaikka pelkällä puhelinsoitolla.
Pahinta tässä on se, että rakastan häntä vieläkin. Hän oli semmoinen "elämän rakkaus" ja meillä oli todella hyvä olla, silloin kun meni hyvin.
Kommentit (18)
jos ei perkele vaivaudu tunnustamaan omaa lastaan. Sikahan tuo on. Losauta turpaan vaan....toivottavasti sen uudella naisella on kuppa tai jotain muuta iljettävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapaat miehen, josta tulee todellinen "elämän rakkautesi". Sitten voit vain ihmetellä mitää tässä exässäsi oikein näit. Todellinen rakkaus ei petä, jätä tai kohtele alentuvasti.
Yritä nyt keskittyä elämäsi onnneen, eli lapseesi. Harmi, ettei sinulla ole toisen aikuisen tukea, mutta sen verran voin lohduttaa, että tuossa pikkuvauvavaiheessa useimpien elämä "kutistuu" vauvan ympärille ja se parisuhde on vähän taka-alalla. Kun lapsi kasvaa, sinäkin voit vielä törmätä elämäsi rakkauteen, joka antaa sinulle ansaitsemaasi kunnioitusta.
Mukavaa vauva-aikaa!
äläkä ripusta mitään toivoasi häneen, että hän ymmärtäisi sinua, ottaisi enemmän lapsesta vastuuta tms. Kasvata oma elämäsi vahvaksi ja itsenäiseksi. Siten isä on lapselle vain ylimääräinen plussa muutenkin täyteläisessä elämässä, ei elämän ehto , kun ei kerran ole isänvastuutaan alunpitäenkään ottanut kontolleen. Sinulle mies älköön olko plussa tai miinuskaan, vaan itsestäsi irrallinen, neutraali henkilö. Viisasta erotyötä toivottaen
(todella samankaltaisesta miehestä samantyyppisellä tarinalla eronnut)
vaan nyt kun mies löysi omansa, hän halusi aloittaa elämän tämän kanssa. Ja mies tarkoitti varmasti pelkkää hyvää kun kysyi että tarvitsetteko jotain, ja sinä alat vaan vittuilla takaisin. Turha olla katkera ja vihainen, mies elää omaa elämäänsä, elä sinäkin omaasi.
vaan nyt kun mies löysi omansa, hän halusi aloittaa elämän tämän kanssa. Ja mies tarkoitti varmasti pelkkää hyvää kun kysyi että tarvitsetteko jotain, ja sinä alat vaan vittuilla takaisin. Turha olla katkera ja vihainen, mies elää omaa elämäänsä, elä sinäkin omaasi.
Sanoi nimittäin vielä aika pitkän ajan jälkeenkin sen uuden naisen tapaamisen jälkeen, että hän ei ole tuntenut samoin ketään muuta kohtaan ennen mua tai mun jälkeen. En sit tiiä mikä puuttui kun alkoi murjottaa ja halusi erota. Aika paljon kuulemma vaikutti tuo yllätyslapsikin.
En millään tavalla ripustaudukaan häneen enkä laita yhtään toivoa häneen. Oispa mulla vaan sen verran voimia, että saisin näytettyä hänelle mitä hän menetti, eli pystyisin olemaan oma itseni enkä tällainen narttu. Olen vaan niin väsynyt (lapsi valvottaa) ja masentunut. Ja toisaalta, jos olen vihainen tai katkera, miksi pitäisi sitäkään padota sisälle? Ois vaan niin paljon coolimpaa hymyillä hurmaavasti vaikka sydän itkee verta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on rasittava ja nalkuttava akka, ei ihme, että ukko lähti, ja onneksi lähti!
En millään tavalla ripustaudukaan häneen enkä laita yhtään toivoa häneen. Oispa mulla vaan sen verran voimia, että saisin näytettyä hänelle mitä hän menetti,Tuolla "näytettyä hänelle mitä hän menetti" sinä ilmennät, että tarinan focus on sinun suhteesi häneen, ei oma itsenäinen elämä.
Siksi toivotin sinulle viisasta erotyön tekemistä, että todellakin keskittyisit oman elämän luomiseen eikä hänelle näyttämiseen tai ylipäänsäkään häneen ja hänen tekemisiin, sanomisiin tai tekemättä jättämisiinsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lataisin turpaan ja täydeltä laidalta niin maan perusteellisesti "sanallisesti". Purkaisin kaiken pettymykseni tälle miehelle, pakoittaisin sen tunnustamaan lapsensa ja sen jälkeen voisin sanoa että nyt ei tarvitse enää tapella.
Voi jumalauta mikä sika sun exä. Sen uudella vaimolla on varmaan tosi hyvä olla, kyllä laittaa suututtamaan, argh
mitä hän menetti jättäessään sinut?
Elätätkö vielä toiveita teistä perheenä?
Ehkä mies ei halua viettää elämäänsä kanssasi ja tajusi sen liian myöhään. Ei se varmaan miehellekään ole mieluinen tilanne kun alkuhuuman jälkeen tajuaakin ettei suhde nappaa.
Yritä nyt päästä eteenpäin tai sitten kysyt mieheltä suoraan, että jatketaanko perhe-elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hulluksi ihminen tulis jos tuollaset loukkaukset purematta nielis. Eiköhän se ajan kanssa helpota, mutta vihakin kuuluu eroon.
Laita itse se isyyden tunnustaminen vireille. Näin ajattelet lapsesi parasta. Jos isä sattuu kuolemaan, ei lapsellasi ole muuten mitään oikeutta isän tai isovanhempien perintöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies alkoi kiukuttelemaan tuollaisesta pahaatarkoittamattomasta lausahduksesta sen takia, että hänellä itsellään ei ole kaikki asiat ok? Taitaa olla ryppyjä uudessa(kin) rakkaudessa. ;)
Oi, miten olisitkaan vetänyt pisteet kotiin kun olisit tyynesti kuunnellut saarnan siitä, miten sinun pitäisi sitä ja tätä - ja todennut vain vastaukseksi, että taitaa jostain hiertää kun noin vähästä tuolla tavalla pitää hermostua. Että anteeksi, en tarkoittanut loukata. Ja palannut omaan elämääsi.
Näin siis olettaen, että et tosiaankaan halunnut provosoida/esittää marttyyriä tms. Ja että pystyt vastaamaan neutraaliin äänensävyyn, vilpittömästi, pahaa tarkoittamatta.
Ihan sama vaikka sinulla on vielä tunteita tuota miestä kohtaan. Tunteiden kuoleminen vie aikansa, vaikka toinen olisikin täysi nolla. Nosta itsesi hänen yläpuolelleen ja osoita se hänelle käytökselläsi. Olet sen velkaa itsellesi.
Ja lapsesi edun nimissä: ota mahdollisimman nopeasti yhteys lastenvalvojaan ja laita isyysasia kuntoon ensi tilassa. Ei asian hoitaminen ole sen pidemmälle sinun murheesi - sitä varten on viranomaiset olemassa!
parempi kun ei tunnusta lastaan olet yh ja mies ei voi sua sitten pompotella.Unohda koko ukko ja keskity elämään eteen päin.Kaikille paras jos tosiaankaan se ukko ei tunnusta sitä lastaan.ei voi myöskään vaatia tapaamisia.EI näytä olevan mitään mielenkiintoa koko lasta kohtaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asetun hänen yläpuolelleen enkä näytä enää ikinä hänelle että hänen sanomisensa ja tekemisensä hetkauttaa mua. Itken sitten yksin ja puren pöydän jalkoja. Ostin jopa tupakkaa, että seuraavan kerran kun oikein suututtaa vedän hermosavut ettei tartte miehelle viestiä.
En todellakaan elättele mitään haaveita yhteenpalaamisesta, ei mulle tehä kun kerran tolla tavalla. Silti ois vaan niin paljon kyrväkkäämpää vaan hymyillä eikä näyttää sitä kuinka paljon toisella on vielä valtaa muhun.
Päätin, että tästä eteenpäin saa mies ottaa yhteyttä muhun kun haluaa lastaan nähdä, minä en enää kysele enkä apua pyydä. Mun mielestä toi mun eka viesti sille ("on kaikkee mitä kaupasta saa") ei nyt edes mikään niin kauhean paha ollut.
Mulla on tulevaisuudenkuviot hyvin selvillä, tiedän mitä teen äitiysloman jälkeen ja todellakin aion rakentaa vain omaa (ja lapsen) elämää. Miehet saa mun puolesta jäädä.
PS. En ole tosiaankaan mikään nalkuttava akka, mutta mua ei loukata kuin kerran. Ja ero jäi kokonaan puimatta ja puhumatta meillä, mies ei halunnut moiseen ryhtyä. Siksi varmaan vieläkin asiat kaihertaa mielessä. Ja kuhan äitiysloma loppuu ja piirit vähän mullakin suurenee, niin luulen että tää masennus ja vihakin vähän helpottaa.
kuulosta hyvältä tuo suunnitelmasi! zemppausta täältä!
ohjeet, "olisit tehnyt/sanonut sitä-tai-tätä".
Yllensä tilanne tulee niin päin kasvoja, ettei siinä hirveästi ehdi analysoimaan, miten olisi viisainta sanoa tai käyttäytyä.
Ap:lle tsemppiä kaikesta huolimatta.
että olet päässyt mokomasta eroon! Sama ruljanssi sillä nykyiselläkin on varmasti edessään vielä.
Mikä noilla miehillä on, kun heille kaikki on niin helppoa ja yksinkertaista???
Semmoisten tunteitten jälkeen muka pitäisi pystyä olemaan tosta vaan kavereita!
Muuta en eksälle toivo kuin hidasta ja tuskallista kuolemaa >:(