Uhmaikäinen ja uusi tulokas, ikäeroa tulee n.3 vuotta.

yllättävän hyvin. Mulla on positiiviset kokemukset asiasta x2 :) Isä kun on apuna, sujuu vielä paremmin.

vaikka muuta odotinkin. Esikoinen on periaatteessa rauhallinen, mutta erittäin voimakastahtoinen - uhmakohtauksia oli tuossa 2-3 vuoden iässä vähintään kerran päivässä.



Vauvaan (ikäero lähes tasan 3 vuotta) esikoinen on suhtautunut koko ajan hyvin huolehtivasti ja on ollut vauvasta innoissaan. Esikoinen oli odotusaikana paljon "mukana", kerran jopa neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä. Tuon ikäisen pystyy myös hyvin ottamaan vauvan hoitamiseen mukaan, vaihtamaan vaippaa jne.



Vauvan syntymän aikaan isovanhemmat tulivat meille muutamaksi viikoksi asumaan ja esikoinen sai tietysti heiltä paljon erikoishuomiota. Sekin on varmasti vaikuttanut suhtautumiseen?

positiivisia kokemuksia on. Esikoinen on todella tempperamenttinen, voimakastahtoinen ns."oman elämänsä herra". Välillä oikein pelolla odotan tulevaa. Esikoinen on kuitenkin suhtautunut ja käyttäytynyt pääsääntöisesti hyvin siskoni poikaa kohtaan kun olemme siellä olleet kyläilemässä. Olen pitänyt siskoni lasta, kummipoikaani paljon sylissä ja vaihtanut vaippaa, ruokkinut yms. perus lastenhoitojuttuja tehnyt. Mustasukkaisuutta ei silloin ole ilmennyt oikeastaan, mutta varmaan vaikuttaa sekin että tiedostaa vauvan olevan tätinsä, ei minun. Joskus esikoinen kuitenkin ns. "tallaa" pienemmät alleen, esim. repii lelut käsistä. Kielletty tietenkin on ja toruttu, mutta silti toimii yhä uudestaan ja uudestaan samalla lailla..

Vai aiotko seuraavaks hakee sille jonkun adhd-diagnoosin.

parhaimman mukaan. Sulla ei taida olla omia lapsia kun sun mielestä uhmaikä on pelkkää höpö höpöä? En tosiaan ole sille mitää adhd-diagnoosia hakemassa, neuvolassa tuntuuvat epäilevän sitä ihan ilmankin. Vika ei kyllä kasvatuksessa ole, sen enempää kun lapsessakaan! Tämän ketjun tarkoituksena oli lähinnä kysellä miten on muilla mennyt, kuinka pärjänneet uhmaikäisen ja vauvan kanssa, kun minua tämä uusi tuleva tilanne pelottaa/jännittää.

Esikoinen oli kuitenkin jo ihan "järkevä", siis ymmärsi asioita kun selitettiin ja autteli mielellään vauvan hoidossa. Eikä ollut enää itse vaipoissa. Isompana ovat kuitenkin sen verran saman ikäisiä, että leikit sujuu yksiin.