Jos tiedätte tuttavapariskuntanne kärsineen lapsettomuudesta jo vuosia

Ei muuta kuin oikein hyvää ja lämmintä joulua sinullekin.

Lapsettomat ihmiset ovat kyllä käsittämättömän itsekeskeistä ja herkkähipiäistä sakkia. Tekee tai sanoo niin tai näin niin lapseton loukkaantuu.



Pitääkö omat lapset laittaa piilon ettei heidän olemassa olonsa loukkaisi ketään? Ei hyvää päivää. Muiden lapset eivät ole lapsettomilta pois.

Hoitoja meillä on ollut nyt kohta kuusi vuotta ja kaksi keskenmenoa. Ensimmäiset vuodet kävin niin pahasti ylhäällä ja alhaalla, että luulin, etten enää ikinä voisi käydä näissä ääripäissä. Keskenmenojen jälkeen tajusin luuloni vääriksi.



Jouluisin sain/saan kaikenlaisia joulukortteja - myös näitä lapsiaiheisia joko valokuvina tai piirrettyinä. Muistan vain ensimmäisen joulun, jolloin siis kukaan ei vielä tiennyt hoidoistamme, jolloin katsoin hetken yhtä lukuisista lapsiaiheisista korteista ja mietin sillä tavalla ohimennen, että heittäisinkö sen roskiin mutta en heittänyt. Eikä ole sen jälkeen tuntunut pahalta.



Kun asioille ei laita symbolisia merkityksiä, niistä selviää. Näillä tuttavaperheillä on lapsia joka tapauksessa, sait sitten tiimarikortin tai lapsiaihekortin. Sinä olet edelleen lapseton. Ei sinun oloasi helpota se, että jouluna ei ole yhtään lapsiaihekorttia. Sitten ehkä ottaakin jo koko joulu päähän, kun tv:kin on täynnä lapsiaihe-elokuvia...





Suosittelen siis toimimaan. Päätät, ettet välitä ja heität ne kortit rauhallisesti roskiin ja muut asettelet esille (jos sinulla on niin ollut tapana). Tai voithan ilmoittaa kortin antajille, että et pidä tällaisista korteista ja toivot, että he eivät sinulle enää kortteja lähettäisi. Kumpikaan tapa ei muuta tilannetta miksikään.

1) Olen itse sairastanut syövän, joka olisi saattanut vaikuttaa lisääntymiskykyyni (onneksi ei vaikuttanut) tai vaikka tappaa minut. Siitä huolimatta sain kortteja onnellisilta ihmisiltä, jopa hääkutsuja ym. Minulla on myös vaikeasti kehitysvammainen sisko, siitä huolimatta sekä minulle että vanhemmilleni, jopa nyt jo aikuiselle siskolleni, on lähetelty kortteja terveistä lapsista. Kun olin työtön, niin työssä käyvät ystäväni kertoivat minulle työhuolistaan. Mieheni siskon lapsi on kuollut, viisi serkkuani menetti molemmat vanhempansa alaikäisinä, naapureilta paloi talo ja koko omaisuus,... en tiedä, minkälaisia kortteja he ovat saaneet.

Elämä nyt vain on sellaista, että meillä ihmisillä on erilaisia ongelmia. Siitä huolimatta, että yhdellä ei ole yhtä asiaa ja toisella toista, on muilla ihmisillä lupa jatkaa sitä elämäänsä mikä heillä on, se ai ole veitsen kääntämistä toisten haavoissa, vaan heidän elämäänsä. Ihmisen on vain pakko sopeutua omaan elämäänsä ja totuttava siihen, että muilla on asiat toisin ja toisen onni voi joskus tuntua pahalta.

2) En jaksa ja ehdi ruveta miettimään, minkälaisia kortteja kellekin lähettäisin, vaan samalla muotilla teen kaikki kortit. Jos ei miellytä, niin ei ole pakko katsoa.

Te olette tyhmiä ja epäempaattisia.

Totta kai ap:sta tuntuu pahalta, ja jos sukulaiset vielä TIETÄVÄT hänen olevan masentunut, niin ei kai nyt helvetti tarvitse sitten väenvängällä lähettää sellaista korttia.



Voihan se tuntua hullulta, mutta varmaan, jos olisitte itse ap:n asemassa, saattaisitte ajatella samoin. Lapsettomia on monenlaisia.



t. yksi äiti, joka tuli vahingossa raskaaksi 18 -vuotiaana kertalaakista, ja tuntee välillä kuin syyllisyyttä kuunnelessaan lapsettomien ongelmia..

Kaikkia lapsia ei aina tapaa ja on ihan kiva kerran vuodessa nähdä, miten ovat kasvaneet.



Tosin meidän lapsettomuus kesti vain kaksi vuotta ja sen jälkeen ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon, joten emme kai ole "oikeasti" lapsettomuutta kokeneet.



Jos tuollainen kortti aiheuttaa inhottavia fiiliksia, niin kannattaa tunnistaa ne asiat, jotka tällaista aiheuttavat.



Itselläni on myös toinen elämän kipupiste eli en ole saanut graduani valmiiksi ja tutkinto roikkuu. Muiden valmistujaiset ovat tuntuneet rankoilta ja muistuttaneet omasta epäonnistumisesta. Yritän kuitenkin olla rehellinen itselleni, ja iloita toisten mukana, vaikka välillä v****taakin.

mutta ehkä en lähetä tänä jouluna yhtään korttia, ettei kenelläkään lapsettomalle tule paha mieli siitä, että kortissa on kuitenkin kolmen lapsen nimet tai tahtomattaan sinkulle paha mieli siitä, että kortissa on myös miehen nimi.

Eletään vaan kaikki kaapissa eikä olla kenenkään kanssa tekemisissä - sitä saattaisi vaikka loukata.

niin voiko lapseton juhlia jouluakaan... kun kerran Jeesus-lapsen syntymäjuhlaa vietetään. Ensimmäisten synttäreiden muistojuhlaa? Pilaako joulukortin lähettäminenkin jo lapsettoman joulun?



Lapsettomuus on selkeä ongelma monelle, ja ymmärrän masentuneisuuden. Ja toisaalta tämä "joulukorttishow" on vain yksi näistä masennuksen oireista. Apua tarvitsee sellainen joka ei voi iloita toisen ilosta.



Jakselemisia!

Lapsettomuus on selkeä ongelma monelle, ja ymmärrän masentuneisuuden. Ja toisaalta tämä "joulukorttishow" on vain yksi näistä masennuksen oireista. Apua tarvitsee sellainen joka ei voi iloita toisen ilosta.

Jakselemisia!

oma lapsesi olisi vaikka kuolemassa syöpään, niin pystyisitkö siinä iloitsemaan esim. kaverin lapsen hyvästä koulumenestyksestä?

Lapsettomuus on selkeä ongelma monelle, ja ymmärrän masentuneisuuden. Ja toisaalta tämä "joulukorttishow" on vain yksi näistä masennuksen oireista. Apua tarvitsee sellainen joka ei voi iloita toisen ilosta.

Jakselemisia!

oma lapsesi olisi vaikka kuolemassa syöpään, niin pystyisitkö siinä iloitsemaan esim. kaverin lapsen hyvästä koulumenestyksestä?

Miten se olisi pois lapseltani jos jollakin toisella menee hyvin? Vaikea asettua kuolevan lapsen vanhemman asemaan kun ei ole sellaista kokenut - mutta oikeasti pitääkö kyseiset ihmiset sulkea vallan pois elinpiiristä ja "ulkomaailmasta"?? Haluaisitko sinä tulla hylätyksi yksinäsi jos lapsesi olisi kuolemansairas?

Miten se olisi pois lapseltani jos jollakin toisella menee hyvin? Vaikea asettua kuolevan lapsen vanhemman asemaan kun ei ole sellaista kokenut - mutta oikeasti pitääkö kyseiset ihmiset sulkea vallan pois elinpiiristä ja "ulkomaailmasta"?? Haluaisitko sinä tulla hylätyksi yksinäsi jos lapsesi olisi kuolemansairas?

sanottu että se olisi pois lapseltasi, mutta huolimatta huonosta mielikuvituksestasi luuletko että jos itkisit kaverillesi lapsen kahden viikon elinennustetta, niin olisit tosi iloinen, kun kaveri sanoisi iloisesti, että voi kun kurjaa, meidän matti sai muuten just kympin kokeesta? Toisin sanoen, aina ei ole pakko hieroa onneaan toisten pärstään vaan voi olla hienotunteinen.

Miten se olisi pois lapseltani jos jollakin toisella menee hyvin? Vaikea asettua kuolevan lapsen vanhemman asemaan kun ei ole sellaista kokenut - mutta oikeasti pitääkö kyseiset ihmiset sulkea vallan pois elinpiiristä ja "ulkomaailmasta"?? Haluaisitko sinä tulla hylätyksi yksinäsi jos lapsesi olisi kuolemansairas?

sanottu että se olisi pois lapseltasi, mutta huolimatta huonosta mielikuvituksestasi luuletko että jos itkisit kaverillesi lapsen kahden viikon elinennustetta, niin olisit tosi iloinen, kun kaveri sanoisi iloisesti, että voi kun kurjaa, meidän matti sai muuten just kympin kokeesta? Toisin sanoen, aina ei ole pakko hieroa onneaan toisten pärstään vaan voi olla hienotunteinen.

... siksi että minä ajattelen elämää eteenpäin. En usko että kukaan laittaa omaa elämäänsä täysin hyllylle jos lähipiirissä tapahtuu jotain niin kauheaa kuin lapsen kuolema. Olenko jossakin väittänyt että sairaan lapsen kuolema ei millään tavalla vaikuttaisi minuun? Ja näen että nyt on ihan eri asia puhua kympin koesuorituksesta kuin joulukortista.

Ja väitätkö itse hyvällä mielikuvituksellasi ymmärtäväsi millaista on olla kuolevan lapsen vanhempi?? Jos näin sivuraiteelle saa eksyä...

meidän lapseton sukulaispari lähetti joulukortin missä oli niiden kaksi koiraa tonttulakit päässä, meidän koira oli juuri kuollut, enpä tajunnut ottaa vittuiluna tai loukkauksena.



-hei järki käteen

meidän lapseton sukulaispari lähetti joulukortin missä oli niiden kaksi koiraa tonttulakit päässä, meidän koira oli juuri kuollut, enpä tajunnut ottaa vittuiluna tai loukkauksena.

-hei järki käteen