Lue keskustelun säännöt.
Oletko vihannut koskaan niin paljon, että olisit voinut tappaa?
02.11.2010 |
Ketä vihasit? Tappaisitko jos laki ei estäisi?
Mä kärsin todella pahasta vihasta. Eilen työntelin taaperoa rattaissa ja heräsin siihen rauhoittavaan tunteeseen, kun ajattelin tappavani vihani kohteen.
Vihani koskee entisen mieheni naisystävää. Ei sen takia, että hän on miehen kanssa, vaan siksi että tämä nainen on sanallisesti hyökännyt kimppuuni monet kerrat. En tiedä miksi koen vihan häntä kohtaan niin voimakkaana, koska oikeasti en missään tapauksessa haluaisi miestä takaisin.
En tiedä voisiko tämä johtua myös siitä, että he saivat yhteisen lapsen, ja samalla mies hylkäsi totaalisesti meidän yhteisen. Siihen päälle sain vielä mollaavia kirjeitä tuolta naiselta. Tuntuu, että mun arvokkuuteni äitinä ja naisena on mennyt vessasta alas. Mä oikeasti olen yrittänyt parhaani ihmisenä.
Ps. korostan etten ole oikeasti tappamassa ketään, saan tuosta ajatuksen tasolla vaan jonkinlaista lohtua. Vaikka toisaalta, onhan sekin kai sairasta..?
Kommentit (27)
Ap on katkera ja mustasukkainen miehensä nykyiselle, eipä tuossa muuta. Ihan normaalia, kun miehesi kerta teidät hylkäsi tuon naisen tultua kuvioihin. Otan osaa. Todennäköisesti kuvasi kyseisestä naisesta on vääristynyt katkeruutesi vuoksi, se kannattaa aina muistaa. Miehelläsi on ollut syynsä jättää ap ja perhe, joten tuskinpa sen uuden naisen vihaaminen mitään auttaa. Peiliin katsominen kannattaa.
Itse haaveksin toisinaan erään ärsyttävän ja epäeettisen kollegani tappamisesta hitaasti ja tuskallisesti, mutta lähinnä siis nautiskelen ajatuksesta fantasiatasolla, en millään tavoin sido ajatuksiani todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärein raiskattiin ja pahoinpideltiin pahasti pari vuotta sitten kotimatkalla. Vihaan poikia/miehiä jotka hänelle tämän tekivät ja haluaisin ainakin satuttaa heitä todella pahasti!! Heitä ei ole koskaan saatu kiinni ja tyttärenikään ei teidä keitä he olivat.
Olisin halunnut tappaa miehen, joka raiskasi minut ja pilasi sillä monta asiaa elämästäni joita yritän vieläkin korjata vaikka tapahtuneesta on jo neljä vuotta.
Tosin viimeisimmän tiedon mukaan joku olisi puukottanut hänet kuoliaaksi huumevelkojen takia. Tiedä sitten, onko totta.
... monta monta vuotta sitten erosin silloisesta avomiehestäni ja tämän uusi naisystäväni ahdisteli minua. Lähetti herjaavia tekstareita jne, pisteenä iin päälle pahoinpiteli minut ravintolassa. Okei, itse menin häntä kännissä haukkumaan ( oli piinannut minua 4 kk soittamalla, tekstareilla jne ) ja tämä akka kävi suoraan päälle. seuraavana päivänä jouin vielä hänen kanssa puhumaan puhelimessa tahtomattani ja muistan vieläkin sen tunteen... olin niin täynnä vihaa tätä naista kohtaan, että olisin voinut repiä puita maasta juurineen siinä vihan tunnossa ja jos minulla olisi ollut ase, olisin todennäköisesti ampunut hänet. se vihantunne oli oikeasti pelottava... ymmärrän täysin intohimorikokset, itse olisin ollut valmis tuolloin tappamaan :/. ONneksi ei ollut asetta eikä tämä nainen ollut edes näkysällä, vain puhelimen päässä....
hylkäsi lapsensa!!!?? Lisäät ap:n tuskaa entisestään syyttämään että lapsella ei ole isää? Huh huh, mikä nainen olet.
Ap on katkera ja mustasukkainen miehensä nykyiselle, eipä tuossa muuta. Ihan normaalia, kun miehesi kerta teidät hylkäsi tuon naisen tultua kuvioihin. Otan osaa. Todennäköisesti kuvasi kyseisestä naisesta on vääristynyt katkeruutesi vuoksi, se kannattaa aina muistaa. Miehelläsi on ollut syynsä jättää ap ja perhe, joten tuskinpa sen uuden naisen vihaaminen mitään auttaa. Peiliin katsominen kannattaa. Itse haaveksin toisinaan erään ärsyttävän ja epäeettisen kollegani tappamisesta hitaasti ja tuskallisesti, mutta lähinnä siis nautiskelen ajatuksesta fantasiatasolla, en millään tavoin sido ajatuksiani todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtaamaan aidot tunteensa ja pukemaan ne sanoiksi. Monella ei tällaiseen rahkeet riitä, vaan pitää turvautua kaikenlaiseen tekopyhyyteen. "Minä en voisi koskaan haluta kenellekään mitään pahaa" ehtii hyvin toteamaan siinä välissä, kun tekee kaikenlaista pahaa joka suuntaan.
Sitä en muuten ymmärtänyt, mitä tekemistä vihasi kanssa on sillä, haluatko vai etkö halua ko. miestä takaisin. Olet siis tullut solvatuksi ja muistaakseni luettelit muitakin itseesi kohdistuneita vääryyksiä. Eikös niissä ole ainesta kyllin? Miksi pitää edes pohtia, haluatko miehen takaisin? Ajatus on varmaan peräisin sen miehenpuolen omasta suusta?
Tosin viimeisimmän tiedon mukaan joku olisi puukottanut hänet kuoliaaksi huumevelkojen takia. Tiedä sitten, onko totta.
Voisin kuvitella, että tuntuu terapeuttiselta, jos joku on puukottanut raiskaajasi kuoliaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin paljon, etten olisi ikinä tehnhyt sitä itselleni, enkä läheisilleni. Siis aiheuttanut sellaista murhetta läheisilleni, että joutuisin vankilaan ect tai että itse tieten tahtoen järjestäisin itseni sinne.
Mutta siis vain rangaistuksen pelko on ollut esteenä, ei moraali. Aika pelottavaa, mutta totta.
Ap on katkera ja mustasukkainen miehensä nykyiselle, eipä tuossa muuta. Ihan normaalia, kun miehesi kerta teidät hylkäsi tuon naisen tultua kuvioihin. Otan osaa. Todennäköisesti kuvasi kyseisestä naisesta on vääristynyt katkeruutesi vuoksi, se kannattaa aina muistaa. Miehelläsi on ollut syynsä jättää ap ja perhe, joten tuskinpa sen uuden naisen vihaaminen mitään auttaa. Peiliin katsominen kannattaa.
Itse haaveksin toisinaan erään ärsyttävän ja epäeettisen kollegani tappamisesta hitaasti ja tuskallisesti, mutta lähinnä siis nautiskelen ajatuksesta fantasiatasolla, en millään tavoin sido ajatuksiani todellisuuteen.
Eihän siitä voi syyttää kuin vaimoa joka ei pysty olemaan enempää kuin yksi nainen nimittäin miehelle ei yksi riitä ;). t. pettäjä mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen, mutta olen rakastanut itseäni kuitenkin
Vierailija - 02.11.10 09:50 (ID 11434693)
niin paljon, etten olisi ikinä tehnhyt sitä itselleni, enkä läheisilleni. Siis aiheuttanut sellaista murhetta läheisilleni, että joutuisin vankilaan ect tai että itse tieten tahtoen järjestäisin itseni sinne. Mutta siis vain rangaistuksen pelko on ollut esteenä, ei moraali. Aika pelottavaa, mutta totta.
Ap on katkera ja mustasukkainen miehensä nykyiselle, eipä tuossa muuta. Ihan normaalia, kun miehesi kerta teidät hylkäsi tuon naisen tultua kuvioihin. Otan osaa. Todennäköisesti kuvasi kyseisestä naisesta on vääristynyt katkeruutesi vuoksi, se kannattaa aina muistaa. Miehelläsi on ollut syynsä jättää ap ja perhe, joten tuskinpa sen uuden naisen vihaaminen mitään auttaa. Peiliin katsominen kannattaa.
Itse haaveksin toisinaan erään ärsyttävän ja epäeettisen kollegani tappamisesta hitaasti ja tuskallisesti, mutta lähinnä siis nautiskelen ajatuksesta fantasiatasolla, en millään tavoin sido ajatuksiani todellisuuteen.
katsoisit itse peiliin. et tainut ymmärtää ap:n tekstiä kunnolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on ollut äärimmäisen julma lapsilleen ja minulle ja tehnyt kiusaa vuosia. Välillä narsistinen touhu oli jokaviikkoista, tuli uhkailuja, kiristysyrityksiä.
Lasten tapaamisoikeus hänellä on ja niillä hän on lytistänyt lastensa itsetunnon.
Joidenkin temppujen jälkeen olen aidosti miettinyt että jos jostain löytäisin palkkatappajan niin voisin harkita...
Ex-anoppi on myös narsisti ja hän on myös kiusannut ja manipuloinut yhtä lapsistani niin ettei lapsi enää suostu puhumaan tämän kanssa. Silti vain pyrkii ex-anoppi väkisin (koska hänellä on oikeus kuulemma lapsen tapaamiseen) päästä tuhoamaan lapsen.
Häntäkin kohtaan olen joskus lapsen oikein kärsiessä ja itkiessä tuntenut tappovihaa.
Lasten kärsimys siis on vihani nostattanut äärimmilleen, kaipa se on sitä suojeluvaistoa tai jotain.
olisin tappanut lapsuuuden"ystäväni" kenen kanssa mies petti mua.
Onneks sillä "ystävällä" menee nykyään kaikki päin persettä, monen monta keskenmenoa ja jätetyksi tulemista, toivottavasti ei koskaan saakkaan mitään hyvää. Toivon hänelle pelkkää pahaa.
Paha saa palkkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On käynyt mielessä, vankilassakin olisi parempi olla.
En koskaan ole niin paljoa vihannut.Olen kyllä joskus suuttunut niin paljon,että olen ajatellut tappamista teoreettisesti.Mutta tappaa en voisi ketään ellei olisi pakko tehdä se vaikka itsepuolustukseksi tai jonkun muun hengen puolustamiseksi.
Nimim:Mikko.
Onneks sillä "ystävällä" menee nykyään kaikki päin persettä, monen monta keskenmenoa ja jätetyksi tulemista, toivottavasti ei koskaan saakkaan mitään hyvää. Toivon hänelle pelkkää pahaa.Paha saa palkkansa.
Mutta on se vain makeaa, kun joskus sentään niin käy, vai mitä :-D. Minulla myön on se tilanne, että hirveimmällä kohtaamallani ihmisellä menee huonosti; elämän ja avioliiton paikalla savuavat rauniot ja häpeäraivo. Lapsia vain käy sääliksi, mutta onhan heillä onneksi kaksi vanhempaa, joista edes toinen toivon mukaan on kunnon ihminen.
Isääni (alkoholisti ja jonkinlainen mt-ongelmainen) kohtaan olen tuntenut todellista raivoisaa vihaa ja varsinkin minun lapsiini liittyvissä asioissa olisin voinut joskus aiemmin tappaa hänet. Nykyään hän on ymmärtänyt, että minuun ei tarvitse ottaa yhteyttä kännissä, meille ei tulla juomaan/soiteta hakemaan viinaa/tulla kännissä, ja että haen lapset välittömästi pois mummulasta jos isäni alkaa juomaan, joten elämä on muuttunut ihan erilaiseksi. Edelleen hän juo ihan samalla tavalla, mutta minun ei tarvitse siitä kärsiä.
Erilaista vihaa, ehkä enemmänkin pohjatonta ärsytystä, olen elämäni aikana tuntenut erästä naista kohtaan. Vaikea kuvailla mikä hänessä on kamalinta, ei ole mitään yksittäisiä tekoja joita hän olisi tehnyt vaan hänen koko olemuksensa ja käytöksensä on niin raastavaa, että välillä tekisi vain mieli lyödä häntä! Ylimielinen, itserakas, kaikessa parempi kuin muut, moraaliton, epäkunnioittava, valehteleva, tarkoituksella loukkaava, muista piittaamaton, omaa etuaan ajava, juoruava, kälättävä ämmä.
Huh, tilittäminen helpottaa kummasti!
oikein sydäntä lämmittää kun kuulen, että sillä ei sitten mikään ota onnistuakseen.
Ja en ole ainut ystävä jonka se on menettänyt, menetti 3 lapsuudenystävää kun ne kuuli mitä oli tehny.
Ois varmaan kannattanu miettiä käytöstään.
Niin makaa kuin petaa.
en ole.